Archive | marraskuu 2014

Antivasemmistolaisuutta Saksojen yhdistymisen varjolla

Sunnuntai kuluikin mukavasti juhlistaessa isänpäivää ja Berliinin muurin murtumista. Syötiin ja juotiin hyvin. Lopuksi päälle jälkiruokaa. Sitten kulutimme aikaa pelien ja leikkien merkeissä. Leikimme arvausleikkejä DDR:n ja kuolleen ja kuopatun kommunismin hengessä. Erään leikin aiheena oli lukea Ilta Sanomien uusin ”DDR”-liite, josta tuli poimia julkkisten ja kokoomuslaisten asiantuntijoiden näkökulmia DDR:stä ja arvata, kuka sanoi mitä. Välillä vaihdettiin Iltalehden ”Taistolaiset”-liitteeseen. Loppuillan kulutinkin etsimällä suomalaisista ja englanninkielisistä elokuvista kohtauksia, joissa tölväistään kommunismia. Meillä Berliinin muurin murtumisen (ja sitä myötä kommunismin luhistumisen alun) muistopäivä ajoi kyllä isänpäivän ohi. Jo kokoomuslaiset sen tiesivät, se on kuin käänteinen vappu. Juhlitaan päivää, jolloin työntekijöiden oikeuksia alettiin nakertaa pala palalta ja sosialistinen holhous alkoi vaihtua ihmisten pyyteettömään hyvyyteen. Nyt saammekin nauttia palkkajäädytyksistä ja nenäpäivästä!

korppi

Vedetään niitä nenästä -päivä tarjoaa taas mahdollisuuden pelastaa roskapankkeja. Tunnuksena toimii korppikotkan nokka.

DDR (Deutsche Demokratische Republik) ei jätä ketään kylmäksi. Jopa politiikasta kiinnostumattomat teini-ikäiset osaavat haukkua tietynlaiset rakennukset DDR-tyylisiksi. DDR muodostettiin kylmän sodan aikaan, jolloin Saksa jakaantui Itä- ja Länsi-Saksaksi. Tätä pidettiin kamalana aikakautena. Sitä se monille niille perheille varmasti olikin, jotka väkivalloin erotettiin toisistaan. Kaikki vain siksi, koska itä ja länsi väänsivät kättä kylmän reaalipolitiikan hengessä. Idässä ja lännessä kehuskeltiin kilvan omilla saavutuksillaan ja väitettiin, että oma malli on parempi toista. DDR oli ahdistava poliisivaltio ”liberaalimpaan” Unkariin verrattuna. Toisaalta DDR:ää saamme kiittää monista nykyisistä hyvinvointipalveluista, joita hallituksemme on koko ajan romuttamassa. Hyvin usein vanhojen (erityisesti kommunististen) vihattujen järjestelmien mukana romutetaan myös vanhojen järjestelmien hyvät puolet. Näin kävi esimerkiksi Unkarissa, jossa ensimmäiset monipuoluehallitukset unohtivat haavoittuvassa asemassa olevat.

Länsi-Saksan ”talousihmettä” kehuvien olisi myös hyvä muistaa järjestelmän nurja puoli. Länsi-Saksassa vallitsi henkisesti raskas ilmapiiri ja monia entisiä natseja istui merkittävillä paikoilla. Länsi-Saksa oli myös tukemassa lännen imperialismia. Tämä sai aikaan Punaisen Armeijakunnan nousun ja Länsi-Saksassa koettiin monia terroritekoja. DDR:ää tulee voida kritisoida, mutta niin myös Länsi-Saksaa. Vai ovatko vasemmistolaisten rikokset aina pahempia, kuin oikeistolaisten pahat teot? Vasemmistolaisten rikoksista pidetään lukua kaikissa piireissä. Oikeistolaisten rikokset muistetaan vain vasemmistolaisten ja muiden pehmeitä arvoja edustavien tahojen parissa, joita valtaeliitti ja valtakulttuuri pyrkii luonnollisesti kaiken aikaa marginalisoimaan. Oikeistolaisuudesta puhuttaessa en nyt siis tarkoita vain äärioikeistolaisuutta. Vaikka kyllä se äärioikeistolaisuuskin on pääsemässä pannasta vähitellen.

mussolini

Mussolini oli paska jätkä, mutta Mussolinin aikana junat kulki

Kapitalismin mustia kirjoja tarvitaan lisää tuomaan äärioikeistolaisten rikosten lisäksi myös muiden oikeistolaisten rikoksia päivänvaloon. Nyt keskitytään yksipuolisesti vain kommunistien (ja natsien) tekemiin rikoksiin. Mistä sitten saa tietoa kommunistien tekemistä rikoksista? Kysy keneltä tahansa vastaantulijalta. Kuinka saadaan selville riistoyritysten kolmannen maailman köyhiä työllistävien, hyvää tarkoittavien yritysten tekemät vääryydet? Kuka osaa kertoa? Pääministeri Stubb?

stubb

No höh! Taasko meidän pitää tyytyä joidenkin saarnaavien hippijärjestöjen, kommareiden ja länsimaita vihaavien kolmasmaailmalaisten valituksiin? Niin, on se välillä turhauttavaa, kun oikeistolaisten rikoksista saadaan lukea vain valveutuneiden ja kriittisten tahojen raporteista. Kommareiden rikoksista kertomiseen ollaan taas valmiita törsäämään euroja, jotta Pihtiputaan mummokin ymmärtää, että hallitsevaa luokkaa vastaan nousseiden tekemät rikokset ovat pahempaa laatua, kuin hallitsevan luokan tekemät rikokset. Jokaisen pitää tietää paikkansa tässä maailmassa, vai kuinka, Aristoteles? Ilman tiettyjä kriittisiä toimittajia ja järjestöjä tuskin tietäisimme siitä, että Kolumbiassa julmuuksiin voivat syyllistyä myös oikeistolainen hallitus ja äärioikeistolaiset puolisotilaalliset joukot. Mut kato se FARC on vasemmistolainen, sen siis täytyy olla pahempaa laatua, kuin AUC!

Olen tietenkin iloinen saksalaisten puolesta. Kyllä on liikuttavaa nähdä perheiden yhdistämisiä (erityisesti siks kun kysees ei oo somalit ja muut ”ählämit”, heh heh!) ja sitä riemua, joka muurin murtumisesta seurasi. Neuvostoliittolainen malli ei selvästikään toiminut. Ei se vaan toimi, että yht’äkkiä julistetaan, että ”hei, me ollaan muuten kommunisteja nyt” tai että Moskovaa pidetään kommunistisen maailman pääkaupunkina. Silti, yleinen antivasemmistolaisuus on saamassa jälleen käsittämättömät mittasuhteet, jolloin Berliinin muurin murtumisen muistelua käytetään vain yhtenä keinona kaikenlaisen vasemmistolaisuuden lokaamiseksi. Vaan milloin tulemme lukemaan iltapäivälehtien liitteitä shokkiterapian arkkitehdeistä? Milloin saamme lukea lehdistä, ettei Alexander Stubb näe eroja kapitalismin ja riiston välillä? Saammeko koskaan kuulla uudenvuodenpuheita, joissa vallanpitäjät muistuttavat, että yhteiskunnalla on velvollisuus huolehtia jäsenistään?

Entä tulemmeko koskaan kiinnostumaan yksityiskohtaisista tarinoista, jotka koskevat Länsirannan ”turva-aitaa”? Entäpä sitten niistä muureista, joilla padotaan ”laitonta” maahanmuuttoa Meksikosta ja Väli-Amerikasta? Miksi Berliinin muuria niin paljon demonisoidaan? Sehän oli vain käänteinen versio Länsirannan ”turva-aidasta”. Eikös länsisaksalaisten olisi pitänyt olla vain kiitollisia siitä, ettei DDR halunnut, että omat maanmiehet menisivät puhtoiseen Wirtschaftswunderiin elintasopakolaisiksi? Luulisi nyt että edes maahanmuuttokriitikot taputtaisivat käsiään sille mallille, että portit suljetaan elintasopakolaisilta. Ainoa ero noissa muureissa on se, että Berliinissä ulospyrkijöitä ammuttiin, kun taas esimerkiksi Teksasissa sisäänpyrkijöitä ammutaan. Pitäisikö Meksikon olla avoimesti kommunistinen, jotta USA:n punaniskaisimmatkin republikaanit olisivat vaatimassa hallitusta avaamaan ovet meksikolaisille?

Ronald Reaganin puhe oli varmasti vaikuttava. Nyt eletään kuitenkin nykyaikaa ja tarvittaisiin kipeästi jota kuta puhumaan järkeä Israelille ja USA:lle niiden halutessa ehkäistä kehitysmaiden asukkaiden vapaata liikkuvuutta. Berliinin muuri ei ollut suinkaan viimeinen ihmisiä epäinhimillisesti jakanut muuri. Pitäisikö USA:n itä- ja länsipuoli erottaa toisistaan muurilla tasapuolisuuden vuoksi? East Coast vs. West Coast, baby!

correa

border guard

Ei niin lämmin vastaanotto meksikolaisille

PS: Oikeiston edistys: taannutaan villin kapitalismin aikaan. Oikeiston tasa-arvo: kannatetaan teoriassa, käytännössä tasa-arvo on parempien ihmisten tasa-arvoa. Oikeiston demokratia: erimielisyyttä suvaitaan, jos erimielisyys tarkoittaa sitä, että ollaan eri mieltä suvaitsevaistodiktatuurin kanssa konservatiivisen suvaitsemattomalla tavalla tai jos erimielisyydellä tarkoitetaan liberalismin koulukuntien (klassinen, itävaltalainen, Chicagon jne.) välisiä eroja.

Kansalaiskasvatuksesta

Erimielisyys on ulkoavaruudesta maan päälle laskeutunut vitsaus. Erimielisyyttä voi kiitettävästi tukahduttaa erilaisin pakkokeinoin. Se vie kuitenkin hirveästi valtion resursseja. Pitäisi koko ajan olla päivittämässä uusinta vakoiluteknologiaa. Koko ajan pitäisi olla perillä maan mädättäjien uusimmista liikkeistä. Vankilatkin täyttyvät ja veronmaksajien taakka suurenee. Maksavat jo nyt kalliita veroja ja elättävät tulonsiirtojen ansiosta laiskottelevia pummeja. Hirveästi menee hukkaan poliisin ja yksityisten vartiointiliikkeiden voimavaroja, kun aina pitää hippejä pamputtaa ja etälamauttaa. Laskuttaa niitä pitäisi valtion resurssien tuhlailusta. Pakko olla jokin halvempi keino. Kun noita punaviherstallareita aina vaan sikiää jostakin. Syyn on pakko olla kasvatuksessa. Kyllä tästä suvaitsevaisuusdiktatuurista on päästävä, muuten menee ihan orwelliksi. Kansalaiset pitäisi opettaa kuuliaisiksi ja suvaitsemattomiksi jo vastasyntyneistä alkaen. Pentuja lellitään ihan liikaa tässä maailmassa. Oppivat helppoon elämään jo vaippaiässä. Sitten pesettävät pyykkinsä äideillään, vaativat korkeampia opintotukia tai muita etuisuuksia, ovat liian lihavia armeijaan, potkivat mummoja lökäpöksyissään, kivittävät poliisia jne.

Liikkeelle on lähdettävä pelosta. Pelko luo turvallisuuden tarvetta ja turvallisuuden tarve saa aikaan kuuliaisuutta valtion turvallisuuskoneistolle. Eliitin pelko on viisauden alku. Pelottelu on paras kasvatuskeino, kunhan sitä hieman tehostetaan. Ainahan lapsia on peloteltu kaikenlaisilla mörkötarinoilla, jotta tottelisivat. Pelottelu tulisi vaan viedä monia asteita pidemmälle. Kovat keinot vaan käyttöön lellimisestä aiheutuvan punavihervasemmistolaisuuden kitkemiseksi. Kun otetaan mukaan vähättely, moraalisaarnat ja ripaus kilpailuhenkistä vastakkainasettelua, varmistetaan, että ulkomaailmaan pelokkaasti ja epäluuloisesti suhtautuvat kansalaiset ja heidän jälkeläisensä kasvavat uskollisiksi valtiolle.

21. vuosisadan lastenkasvattamiseen voisi valtiokin osallistua. On asioita, joita ei voi täysin yksityisen varaan jättää. Ennaltaehkäisevä toiminta hillitsee kustannuksia tulevaisuudessa. Liikkeelle lähdettäisiin Valtion Virallisella Säikyttelykaartilla (VVS), joka yhteistyössä valtion psykologien kanssa kävisi säikyttelemässä lapsia. Vanhemmat, jotka osallistuvat aktiivisesti tähän 21. vuosisadan kasvatukseen helpottaen valtion ja yksityisen sektorin työtä tulevat saamaan tunnustuksia työstä isänmaan hyväksi. Pelon aiheet luonnollisesti muuttuvat lapsen kasvaessa. Alussa riittää, että lapselle huudetaan yksinkertaisesti ”pöö!” tai ”böö!” (jos ei luota omiin säikyttelykykyihinsä, voi säikyttelyä oppia Paavo Lipposelta). Vaihtelun vuoksi olisi hyvä, jos lapsen edessä silloin tällöin seistäisiin hirviönaamari päässä karjahdellen. Jottei lapsi turtuisi liikaa alkeellisiin säikyttelytaktiikoihin, on seuraavalle tasolle siirryttävä mahdollisimman nopeasti.

Alkeellisesta ja alkukantaisesta säikyttelystä onkin luontevaa siirtyä mörkö- ja kummitustarinoihin. Vanhemmat luonnollisesti vahvistaisivat lapsen pelot sänkyjen alla ja kaapeissa lymyilevistä möröistä oikeiksi. Kauhutarinoiden lisäksi lapselle tulee lukea prinsessa- ja prinssisatuja. Kauhutarinoiden ja lastensatujen kanssa vuorotellen vanhemmat luovat pohjaa mustavalkoiselle maailmankuvalle. Ulkopuolinen maailma on toki pahojen mörköjen, hirviöiden, noitien ja pahantahtoisten ihmisten myrkyttämä, mutta urheat prinssit tarjoavat suojan, kunhan heidän matkaansa lähdetään kyselemättä ja turvallisuus ulkoistetaan heidän huolekseen. Ei tule myöskään unohtaa isän- ja äidinrakkautta, jonka eteen lapsen on tehtävä kaikkensa. Vanhempien huomiosta on kilpailtava. Lasten tasa-arvoinen kohtelu on alkusoittoa tasapäistämiselle. Vastikkeettomalla rakkaudella lapsista saadaan vain laiskoja. On opittava, ettei mikään ole ilmaista tässä maailmassa, ei rakkaus eikä välittäminen. Kotitöiden teettämistä ja jopa lapsityövoiman käyttöä rohkaistaan. Mitä varhaisemmassa vaiheessa näin tehdään, sitä enemmän saadaan varmuutta siihen, että lapsesta kasvaa hyvä työntekijä, joka ei kyseenalaista mitään.

Teini-ikä on kenties kaikista haasteellisin vaihe lasten kasvatuksessa. Tuossa iässä kaikkea kyseenalaistetaan ja arvostellaan. Niillä, jotka ovat kasvattaneet lapsensa oikeaoppisesti 21. vuosisadan hengessä, ei tietenkään ole syytä huoleen. Varmuus ei ole kuitenkaan pahitteeksi. Tässä vaiheessa (VVS) tekee tilaa Valtion Viralliselle Vähättelykaartille (VVV). Teini-ikäinen on usein epävarmuuksiensa vanki. Jottei teineille ominainen kriittisyys kaikkea kohtaan pääsisi kasvamaan, olisi teinin epävarmuuksia ruokittava. Ulkonäköpaineita ja seksuaalista epävarmuutta kasvatetaan arvostelemalla nuoren ulkonäköä ja heteronormatiivisesti vähättelemällä nuoren menestystä mies- tai naisrintamalla. Nuoren heikkouksista tulee puhua enemmän, kuin nuoren vahvuuksista. Nuoren taipumusta itsetuhoisuuteen ehkäistään Valtion Virallisen Moraalikaartin (VVM) voimin, joka saarnaa itsemurhan olevan syntiä. VVM:n kaartilaiset saarnaisivat myös, kuinka lopussa (viimeistään silloin, kun elämä on eletty kunniallisesti loppuun ja päästään paratiisiin) kiitos seisoo. VVM voi vaikeissa tapauksissa auttaa itsemurhaesteiden asettamisessa sisä- ja ulkotiloihin.

VVS vaikuttaa edelleen taustalla kertomalla (tekaistuja) kauhutarinoita kohtaamisistaan ebolaa sairastavien afrikkalaisten ”villien” ja muiden vihamielisten ei-länsimaisten kansojen kanssa. VVM ja VVS yhdistävät tässä vaiheessa voimansa ja nuorelle tehdään selväksi seuraavat käsitteet: ”kolmas maailma” ja ”kolmannen maailman kehittymättömät villikansat”, ”terrorismi”, ”islam” ja ”rikollisuus” (jotka kaikki siis tarkoittavat samaa asiaa), ”vihervasemmistolainen mokuttaja”, ”naisen logiikka” ja ”naisen himo kaikkea eksoottista kohtaan”, ”idän uhka”, ja ”länsimaisen kulttuurin ylivertaisuus”. Kun 17. ikävuosi (täysi-ikäisyys) lähestyy, täysi-ikäisyyttä lähestyvä kansalainen on saatava tietoiseksi siitä, että menestys omassa elämässä on vain itsestä kiinni. Sosiaalisen turvaverkon perään haikailua ei suvaita. Jokainen on oman onnensa seppä. Paisutetaan sitä taikinaa, ei julkista sektoria. Aina ennenkin on ollut vaikeaa, mutta aina on selvitty. Ahkerimmat palkitaan. Näillä moraalisaarnoilla täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevaa nuorta valmistellaan orjatöihin tai parhaimmassa tapauksessa ikuiseen pätkätyökierteeseen tuottamaan voittoa työnantajilleen. Nuori kasvatetaan kiitolliseksi kaikkea saatua kohtaan. Nuori oppii täten arvostamaan jopa orjatyötä ja pätkätyökierrettä. Pahaa aavistamattomat omaan yritteliäisyyteen uskovat kuuliaiset kansalaisen alut eivät osaa eivätkä uskalla kyseenalaistaa vallitsevia oloja. Tässä vaiheessa VVS, VVV ja VVM siirtyvät taka-alalle työnsä tehneinä.

Elinikäinen kasvatus jatkuu seuraavaksi median toimesta. Median roolia ei hirveästi tarvitse muuttaa, eikä lisätä. Se on jo nykyisellään ihan kelpo kontrolloija kasvattaja. Uhkakuvien ja vastakkainasettelujen luominen ja vallanpitäjen sanoman levittäminen onnistuu siltä jo nyt hyvin kiitettävästi, ellei jopa erinomaisesti. Muu media seuraa kiltisti perässä, eikä keikuta venettä. Jottei olisi pienintäkään pelkoa siitä, että pelokkaiden ja kuuliaisten kansalaisten epäilys heräisi, voisi media lisätä (tai vaikkapa tekaista) juttuja yksittäisten ihmisten menestystarinoista. Tällöin lapsuudesta asti aivopestyt ja orjan elämää eläneet kansalaiset ovat valmiita jatkamaan tuskallista elämäänsä kyseenalaistamatta mitään joulupukkiin uskoen. Toivo elämässä menestymisestä antaa voimaa jatkaa oikeistolaisessa dystooppisen utopistisessa yhteiskunnassa, jossa mitään ei kyseenalaisteta. Jos välttämättä haluaa kritisoida jotain, kritiikkiä autetaan kohdentamaan pienempiin ongelmiin, kuten työttömiin ja mamuihin. Kannetaan kaikki kortemme kekoon, jotta jonain päivänä pääsisimme osallisiksi tuosta maanpäällisestä helvetistä. Tai…

VAYVA

Ettemme jo nyt osittain eläisi sellaisessa yhteiskunnassa, jossa pienituloisia, työttömiä ja maahanmuuttajia halveksitaan enemmän, kuin suurituloisia veronkiertäjiä… Todellinen kriittisyys on siirretty syrjään pienempien ongelmien tieltä. Veronkierto ja maan myyminen suuryrityksille on pientä verrattuna mamujen invaasioon, ay-liikkeisiin ja siihen vitutukseen, jonka saa aikaan työnvieroksujien olemassaolo. Kyllä tänne vielä Deutsche Arbeitsfront myös saadaan, kun on jo nuo keltaiset liitotkin näin alkajaisiksi luotu. Fasismia kansalle! Vitsakimppu päivässä pitää ajattelun loitolla. Aika näyttää, onko ebola myös hieno tekosyy suhtautua rasistisesti afrikkalaisiin, joita on näköjään vielä 2010-luvulla vaikea kohdella tasaveroisina ihmisinä. Niin sanottua kolmatta maailmaa tai erilaisia ihmisiä ylipäätään ei näinäkään päivinä voida kohdella tasapuolisesti. Muslimit ovat kaikki terroristeja, afrikkalaiset ovat ebolaa sairastelevia villejä (jotka eivät osaa hoitaa asioitaan kuntoon), idästä ei muuta tulekaan, kuin barbaarista uhkaa. Edellisessä postauksessa mainitsinkin länsimaalaisten feministien himosta kaikkea erilaista kohtaan… Ai niin, taisi joku Jussi Halla-aho teekutsuliikkeen porukoiden kanssa ehtiä ensin.

Kuule Soini muuten, sitten kun vaalikirjoituksiltasi kerkeät, otatko yhteyttä? Voidaan keskustella kulttuurimarxismin ja punavihermädätyksen kitkemisestä ja muiden ebolamaista punatautia sairastavien kasvatuksesta. Voidaan keskustella, millä hinnalla olisit valmis ostamaan oikeudet ehdotuksiini oikeanlaisesta kasvatuksesta. Ilmaiseksi en neuvojani jaa. Hyvät neuvot ovat kalliit. Kannattaa olla yhteydessä hyvissä ajoin ennen kuin nostan hintoja TTIP-sopimuksen myötä.

PS: Oikeiston edistys: taannutaan villin kapitalismin aikaan. Oikeiston tasa-arvo: kannatetaan teoriassa, käytännössä tasa-arvo on parempien ihmisten tasa-arvoa. Oikeiston demokratia: erimielisyyttä suvaitaan, jos erimielisyys tarkoittaa sitä, että ollaan eri mieltä suvaitsevaistodiktatuurin kanssa konservatiivisen suvaitsemattomalla tavalla tai jos erimielisyydellä tarkoitetaan liberalismin koulukuntien (klassinen, itävaltalainen, Chicagon jne.) välisiä eroja.