Archive | syyskuu 2015

Pullamössösukupolvi

Nuorta sukupolvea kutsutaan usein pullamössösukupolveksi. Milloin nuoret ovat laiskoja sosiaalipummeja, milloin valmiiseen maailmaan syntyneitä, helppoon elämään tottuneita kaupunkilaishienohelmoja, jotka eivät pärjäisi yksin luonnossa sekuntiakaan. Vaan eipä se vanhempi sukupolvi useinkaan ole ollut näyttämässä mallia ”nuorille velliperseille” muutoin, kuin uhoamalla, syrjimällä erivärisiä ja eri tuloluokkaan kuuluvia ihmisiä ja käyttäytymällä muuten vaan kusipäämäisesti kaikilla mahdollisilla tavoilla. Parempi sukupolvi saattaa kovastikin ihailla sota-ajan ihmisiä ja sotilaita ja julistaa, ettei nykyajan ”nössöistä” ole maata puolustamaan, kun ovat tottuneet helppoon elämään. Nämä menneitä aikoja halajavat sankarit toivovat kovasti, että sota syttyisi, jotta päästäisi vähän kaatamaan ”ryssiä”. Sotaa ei kuitenkaan ole vielä näköpiirissä, joten on tyydyttävä katupartiointiin. Sisäistä turvallisuuttamme uhkaavat monet eri tahot ”mutiaisista” ”viherpunikkeihin”. Oli muute nii perkeleen voimaannuttavaa vastustaa ”partasuisten lasten” tuloa tänne. You are not welcome (öyhöhöhö, öyhhhöhöhö ja hakaristi päälle)! Kyllä mun sotaveteraani-isukki olis musta nyt ylpeä, vaikka en vielä ihan sotimaan ole päässytkään. Ajat ovatkin kyllä muuttuneet. On elettävä ajan hengessä ja nyt on pelastettava maata postmoderneilta uhilta: vihervasemmistolaiselta monikultturismilta, vegaanifeminismiltä, ay:n rippeiltä (olenhan aina lakkopäivinäkin töissä pelastamassa isänmaan taloutta ja trollailen ay-liikkeen vastaista propagandaa), nollatutkijoilta, sossupummeilta ja poliittiselta korrektiudelta.

Vaan kuinka käykään, kun työntekijät joskus marssivat pariksi tunniksi pois työpaikoiltaan tai lakkoilevat vähän aikaa? Miehistä miehekkäimmätkin saavat silloin hirveät itkupotkuraivarit. Mitä häh, eiks bussit kulje? Saakelin lakkoilijat! Virolaiset ja puolalaiset olis tyytyväisiä täkäläisiin työehtoihin ja tulisivat toimeen vielä vähemmälläkin. Kuulkaas nyt te joustamattomat! Suomen talous on jo nyt kuralla, ei ole varaa lakkoilla! Maataan pettävät ay-johtajat pitää laittaa kuriin. Aiiiyyyyaarrrhgggghhhh, kuulaa kalloon rintamakarkureille ja isänmaanpettureille niinku silloin jatkosodan aikana!!!!!! Mun voitot pieneni just siis niinku pari miltsii, et kiitti vaan kansankiihottajat, kun pidätte mua… eiku siis Suomen kansaa panttivankina (MÄHÄN OLEN YHTÄ KUIN SUOMEN KANSA!!!! KUMARTAKAA JA/TAI NIIATKAA MULLE, TE KURJAT!). Kyllä junien pitää kulkea. Aina ennenkin ne on kulkenu. Kyllä nyt on Mussolinia ikävä. Aina toi ay-liike (joka toi Suomeen kahdeksan tunnin työajan ja työnantajan mielivaltaa rajoittavan sääntelyn, vastenmielisiä epäsuomalaisia ilmiöitä) haraa vastaan ja estää mun tulojen…  siis Suomen talouden nousun (minä sentään elätän julkista ja yksityistä sektoria sekä maksan vapaamatkustajien elättämisen ja olen kaikella muullakin tavalla kaikkia parempi ihminen).

Aikuisten pullamössöklaani pitää paljon ääntä, kun hieman lakkoillaan maassa, jossa lakkoilu on nykyisin aika harvinaista ja kesyä verrattuna esimerkiksi Iso-Britanniaan. Niin että ketkäs olivatkaan niitä velliperseitä? Kun kauppa menee pariksi tunniksi kiinni mielenilmauksen vuoksi, on se monelle maailmanloppu. Ne, jotka moittivat nuoria helppoon elämään tottumisesta hyppivät itse punaisina tasajalkaa, jos junat eivät kulje ajallaan eivätkä juuri sillä tavalla, kun on itse mielessään ajatellut. Kaikki on mentävä juuri sillä totutulla tavalla ja niin kuin minä sanon tai olen mielessäni ajatellut. Keitäpäs tyttö muuten kahvia. Juurikin sitä kaukaa tuotua suomalaista perushyödykettä! Meikäpoika käy sillä aikaa tankkaamassa auton venäläisperäisellä, mutta aitosuomalaisella pensalla!

Ay-liikettä kritisoidaan siitä, ettei se suostu joustamaan saavutetuista eduista, toisin sanoen palkansaajien elintasosta. Peruskeskustakokoomuslainen pullamössöporvari ei tietenkään voi ymmärtää tavallisia palkansaajia, joilla ei olisi varaa joustaa enää yhtään. Nämä ”joustamattomia” ihmisiä kritisoivat valittavat, että suomalaisten mielestä aina naapurin tai jonkun muun palkasta on otettava jotain pois. Kohta ei voi naapurinkaan kukkarolla käydä, kun sekin jää työttömäksi ensi viikolla! Vaan käännetäänpäs asia näin päin; mitäpä jos menisin täräyttämään Jorma Ollilalle tai joillekin muille raharikkaille, että heidän on aivan pakko leikata palkoistaan tai antaa omaisuudestaan tuntuva määrä Suomen talouskasvun hyväksi? Nauraisivat varmaan. Entäpä jos tästä tulisi hallituksen harjoittamaa politiikkaa? Nythän hallitus vie väkivalloin muun muassa työttömien, eläkeläisten, palkansaajien ja opiskelijoiden palkat ja etuudet leikkuriin talouskasvun nimessä. Hyvätuloisten hyvään tahtoon luotetaan, eikä heitä viitsi sillä lailla painostaa ja rankaista ahkeruudesta. Mitä jos Suomen valtio alkaisikin pakkokeinoin viedä rikkaiden etuisuuksia, valvoisi rahaliikennettä äärimmäisen tiukasti ja asettaisi maastapoistumiskieltoon sellaiset ihmiset, joilla on taipumusta veropakolaisuuteen ja veronkiertooon? Kyllä siinä Jorma Ollilakin olisi äkkiä lähdössä barrikadeille ja olisi agitoimassa kansaa vastustamaan kamalaa hallitusta, joka vie rehelliseltä isänmaalliselta työntekijältä tuhkatkin pesästä.

Entäpäs sitten Elinkeinoelämän keskusliiton aggressiivinen lobbaus? Niin sitä toisilta vaaditaan joustoa, mutta itse ei olla valmiita mihinkään, vai mitä Etelärannalla loisivat taivaanrannan maalarit? Kamalan aikaansaamattoman hallituksen aikana EK hyökkäsi avoimen vihamielisesti palkansaajia vastaan. Lobbauslafkan edustajat kieriskelivät lattioilla parkuen ja vaatien pienituloisilta palkka-alea ja itselleen lahjaksi veronalennuksia.  Mutta sitten, kun itse pitäisi myös osallistua, niin ei tule mitään. Yhteiskunnalta ollaan kyllä valmiita ottamaan, mutta mitään ei sille haluta antaa. Ja sitten näitä hemmoteltuja palkanpihistäjiä vielä ihaillaan ja puhutaan palkansaajien ahneudesta.Ajatelkaapa, jos nämä perijäporvarit (Suomessahan ei nykyisin rikastuta omalla työllä) riisuttaisiin kaikesta omaisuudesta ja titteleistä, jonka jälkeen heidät laitettaisiin vaikkapa taigan keskelle. Kuinka hyvin pärjäisivätkään?

Ei ystäväni, kyllä se taitaa olla niin, että markkinaliberaalioikeisto ja konservatiivinen oikeisto edustavat sitä pullamössösukupolvea joustamattomuudellaan ja itsekkäällä asenteellaan. Kunhan kaikki menee heidän kannaltaan hyvin, ollaan hiljaa jonkin aikaa. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä eikä mikään lopulta riitä, kuten ei riitä hemmotellulle kakarallekaan. Kuten vanhemmat laittavat lapsilleen rajat on myös hallitsevalle luokalle laitettava rajat. Lakot ovat tähän oiva keino. Nyt olisi hyvä vaan lakkoilla oikein kunnolla. Nyt ollaan vielä vaiheessa, jossa ay-liike ei näytä enää kestävän rääkyvän porvarin parkua. Halutaan vielä hieman tyynnytellä järkyttyneitä pullamössösukupolven edustajia. Ensi kerralla kuulokkeet päähän ja sitten hieman tasa-arvoisempaa, porvareihin tuntuvasti vaikuttavaa yleislakkoasetta käyttöön. Kun öljyn tuonti loppuu, on hankala autoillakaan. Lapsikin väsyy joskus itkemiseen – ehkä porvarikin, kun huomaa, ettei aina saakaan tahtoaan läpi. 18.9 tarjosi tähän mainion alun. Valtamedian hienovaraisista estelyistä huolimatta kansaa näkyi torilla paljon. Valtamedian puolustukseksi on sanottava, että se toki yritti kaikkensa. Palkansaajien ahneus, ay-johtajien epäisänmaallisuus, miljoonien lasku ja epämiellyttävä sää (joka kesti yllättävän vähän aikaa) kuuluivat sanavalikoimaan. Ehkä ensi kerralla onnistuu paremmin. Moni oli varmastikin sitä mieltä, että tämä ei jää tähän. Jospa ay-liikekin nyt tosissaan uskaltautuisi sanomaan, että tällä kertaa porvarille ei anneta sitä karkkia vaikka kuinka parkuisi.

Loppuun vielä pohdintatehtävä, joka pistää miettimään omaa arvomaailmaa. Keskustaan on tulossa ruuhkia. Ruuhkat saavat totta kai veren kiehumaan ja mahdollisimman monen ohi pitäisi päästä, vaikka se nopeuttaisikin matkan tekoa parhaimmillaan vain parilla minuutilla. Tietyissä tapauksissa ruuhkia voidaan toki sietää. Kysymys kuuluukin: onko kunniallinen kansalainen valmis suvaitsemaan matkanteon viivästyksen, jos kyseessä on puolustusvoimien lippuparaati vai työnseisaus (tai ihan mikä tahansa hippimiekkari)?

Loputtomaan talouskasvuun uskovat pullamössöilijät muistakoot vielä, että:

downshiftaajille voi vittuilla usealla eri tavalla

downshiftaajille voi vittuilla usealla eri tavalla

Ääliöoikeisto-suomi -sanasto:

kilpailukykyloikka = porvarin unelmatilanne, jossa loikataan ay-liikkeen kanssa tai ilman ay-liikettä työntekijöiden saavuttamien oikeuksien yli kohti rajoittamatonta markkinataloutta (ja markkinajumalat sanoivat: ”tulkoon lapsityövoima, 15-tuntinen työpäivä ja työnantajien rajoittamaton mielivalta!)

laiton lakko = oikeiston juridinen keino nakertaa lakko-oikeutta keksimällä uusia rajoituksia lakkoiluun, mallia voi ottaa David Cameronilta (call him Dave); lakkoilu sinänsä, koska laiskan työntekijän lakkoilun takia ahkera työnantaja saa vähemmän voittoja

saavutetut edut = kaikki sellaiset lakkoiluilla, mielenilmauksilla, ja marttyyriteoilla saavutetut vapaita markkinoita rajoittavat asiat, kuten 8-tuntinen työpäivä, kielto käyttää lapsityövoimaa ja työehtosopimus; valtion kilpailukykyä vaarallisesti rajoittavat tekijät, joista on päästävä eroon pikaisesti

itsekäs = oikeuksistaan kiinni pitävä työntekijä, joka ei kannata paluuta edellisten vuosisatojen ”kulta-aikaan”, jolloin duunarit tiesivät paikkansa vaan eivät palkkaansa

esimerkki: ”On itsekästä pitää kiinni 8-tuntisesta työpäivästä ja vaatia ihmisarvoista palkkaa työstä. Meidän on kaikkien joustettava etuisuuksistamme, jotta yksityinen sektori voisi paisua kaikessa rauhassa”.

Vaihtoehto öyhötykselle

Maahanmuuttokeskustelu on kuumentumassa edelleen käynnissä olevan pakolaiskriisin myötä. Pakolaisvastainen painostusryhmä on saamassa tahtonsa läpi. Maahanmuutosta ei suinkaan keskustella kiihkottomasti ja kriittisesti vaan muukalaisvastaisen painostusryhmän ehdoilla. Rajoja vaaditaan kasvavassa määrin kiinni, ikään kuin sillä ratkaistaisiin kaikki Suomen ongelmat. Maahanmuuttokriittiset pitävät selvästi itseään uudelleen syntyneinä sotureina, jotka haluavat näin 2010-luvulla olla mukana puolustamassa kapitalistista, joiltakin osin kristillistä Eurooppaa (Yhdysvaltain rakastajatarta) islamilaisilta terroristeilta pakolaisilta. Balkan ja Unkari ovat jo käytännössä uponneet (vähän, kuin silloin ottomaanien aikaan), mutta vielä voimme niukin naukin pelastaa räpiköivän Saksan ja muun sivistyneen pohjoisen. Toivotaan, et ne Merkelin puoluekaverit takoo järkee sen mokuttajan päähän. Ihme rotupetturi.

Ei mene kyllä Suomellakaan hyvin, kun lestapääministeri (jonka piti olla suvaitsematon, luoja paratkoon!) lupaa antaa yhden kodeistaan pakolaisten asuttavaksi. Kamalaa, vai mitä, oi uusliberalistisen vastaisen taistelun kenraali ja erityisen hyvin harjattu Immosen Olli? Äkkiä nyt sensuroimaan niitä manipuloituja kuvia, jottei ihmisten auttamishalu tulevaisuudessa heräisi! Äkkiä julistamaan maalla, merellä ja ilmassa, kuinka monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi. Sipilän teko on tietenkin kunnioitettava. Ei tule kuitenkaan unohtaa Anna Kontulan kansalaistottelemattomuutta. Muistetaan myös, että kyseessä on pääministerin toissijainen koti. Tällä en siis halua vähätellä Sipilän panosta, vaan mediahypetystä. Mediahypetys yksittäisten ihmisten teoista kertoo karua kieltä nykymaailmasta. Maailmassa on niin paljon kyynisyyttä ja itsekkyyttä, että yksittäisetkin hyväntekijät nostetaan miltei Jeesuksen asemaan. Kynnys on matala pyhimyksiä etsiessä. Nyt kilpaillaan siitä, kenellä on suurin sydän. Roomalaiskatolisen Timo Soinin sydän, luonnollisesti, on kooltaan pienempi, kuin Pietarinkirkko. Omiaankaan ei kykene auttamaan, kun on niin kiire vastustaa pakolaisuutta ja tuhota hyvinvointivaltiota. Persuja ei mielenosoituksissa tulla näkemään, ellei kyse ole mielenosoittajien vaatimus pakolaisten olojen huonontamisesta. Hyvinvointivaltion puolustaminen ei kiinnosta niin paljon, kuin maan puolustaminen muslimeilta.

Maahanmuuttokeskustelua hallitsee nyt perussuomalainen punaniskainen öyhötys vastapuolen keskittyessä puolustukseen. Perussuomalaiset ja mahdollisesti tulevaisuudessa perussuomalaisiin liittyvä Paavo Väyrynen vaativat rajoja kiinni tai sitten kristillisesti haluavat, että Suomi vastaanottaisi vain kristittyjä turvapaikanhakijoita. Jopa julkiateisti Jussi Halla-aho on peräänkuuluttanut kristittyjen suosimista. Vastapuoli on reagoinut asiaan konservatiivisen humanistisesti. Muistutetaan siitä tosiasiasta, että nykyisissä puitteissa (kansainväliset lait, EU:n jäsenyys) Suomellakin on velvollisuus auttaa hätää kärsiviä, eikä heitä tule missään tapauksessa asettaa vastakkain suomalaisten vähäosaisten kanssa. Allekirjoitan tämän näkemyksen täysin.

Vastapuoli ei juurikaan hyökkäile. Vastapuolella on ollut tapana puolustaa nykyistä järjestelmää. Korostetaan, kuinka nykyisellään pakolaisille ei jaeta tukia niin avokätisesti, kuin pakolaisia vihaavat väittävät. Hyvin varovasti saatetaan arvostella nykyisiä pakolaiskiintiöitä tiukiksi ja joskus saatetaan ehdottaa niiden nostamista. Voimat menevät rasististen pösilöiden kanssa väitellessä ja uskomattomimpia väitteitä alas ampuessa. Hermostuneena rasismiin saatetaan tokaista vastaan jotain suomalaisista sosiaalipummeista ja juopoista. Kyse saattaa olla suvaitsevaisuuden porvarillisesta muodosta (aiheesta joskus myöhemmin ja laajemmin lisää) tai silkasta halusta sanoa vastaan junttirasistille, että ”kyllä meilläkin on luusereita”. Niin tai näin, mielestäni kyseisenlaiset argumentit eivät toimi. Niillä vain lisätään kantaväestön ja pakolaisten vastakkainasetteluja. Suomessa on oikeasti hyvin paljon ihmisiä, jotka kärsivät hallituksen leikkausterrorista ja kokevat, että muun maalaisia suositaan ”omien” kustannuksella. Li Andersson kirjoitti aiheesta hyvin ja rakentavasti.

Nyt tarvittaisiinkin kipeästi leimallisen vasemmistolaista maahanmuuttopolitiikkaa. Avoimen vasemmistolainen profiloituminen on tärkeää kaikessa näin kovan oikeistolaisuuden aikakaudella. Millaista vasemmistolainen maahanmuuttopolitiikka sitten voisi olla? Voitaisi ainakin rohkeasti vaatia pakolaiskiintiöitä ylös (hallitusti) aina säännöllisin väliajoin. Tämän lisäksi on tietenkin yhdyttävä painostuskuoroon, joka vaatisi rikkaita arabimaita ja Yhdysvaltoja ottamaan osaa humanismiin. Paksusti voivilla öljyvaltioilla ja nykyiseen kriisiin monelta osin syyllisellä Yhdysvalloilla on varaa.

Rakentavaa suhtautumista ja toimintaa saadaan aikaan tietoa lisäämällä. Mitä vähemmän asioista tiedetään, sitä enemmän lähdetään öyhöttämään omista ennakkoluuloista ja kuuntelemaan asioita äärimmäisellä pintatasolla käsittelevää valtavirtamediaa ja vielä pahempia rasistisia öyhöttäjiä. Tarvitaan monikulttuurisuuskoulutusta. Asenteet opitaan usein kotoa, toisin sanoen koulutus on aloitettava vanhemmista. Työpaikoille voisi tuoda pakollisia luentoja monikulttuurisuudesta, kansainvälisistä reaalipoliittisista suhteista (jotka usein vaikuttavat suurelta osin niihin sotiin, jotka aiheuttavat pakolaisuutta). Ymmärrystä syventävät luennot voisi liittää myös työnhakuprosessiin. Voitaisi myös tehdä erilaisia pamfletteja kansainvälisyydestä ja kulttuurienvälisistä suhteista, joita jaettaisiin kaikkiin koteihin ympäri maata. Kaupallisen median roolia ei tule unohtaa. Kaupallista mediaa olisi voitava painostaa uutisoimaan asioista syvällisemmin maahanmuuton osalta (ei tekisi pahaa Venäjään ja muuhun vastaavaan liittyvässä uutisoinnissa) sakkojen uhalla. Enemmän tutkivaa ja laadukasta journalismia, jolla pyritään ymmärryksen syventämiseen. Vähemmän kirkuvia lööppejä ja klikkiansoja, jotka ovat osasyyllisiä ennakkoluulojen lisääntymiseen.

Liikuttaessa pakolaiskriisin perussyiden äärellä tulee tämän kaiken lisäksi mieleen tietenkin paikallinen avustaminen. Tällä en nyt siis tarkoita sitä, että keskityttäisiin hädänalaisten auttamiseen ainoastaan heidän omissa kotimaissaan tai eristettyinä pakolaisleireillä ehkäisten heidän tuloaan Eurooppaan. Hädänalaisia on autettava toki myös etäämmällä, mutta vasemmistolaisessa hengessä ja ilman voiton tavoittelua. On myös puututtava pakolaisuuden syihin. Kylmään pohjoiseen ei huvin vuoksi tulla. Ajatelkaapa, jos ihmiset suuntaisivat voimavaransa pakolaisten vastustamisen sijaan imperialismin vastustamiseen. USA:n imperialistinen politiikka Irakissa on suurena syynä ISIS:n syntymiseen, voimistumiseen ja sitä kautta nykyiseen pakolaiskriisiin. Nyt halutaan vielä enemmän kaaosta syrjäyttämällä Bashar al-Assad. Ajatelkaapa, jos kansalaiset vastustaisivat kansainvälistä asekauppaa. Kun ei sallita aseiden myyntiä sota-alueille, ei sotiminenkaan kauan kestä, tai ei ole ainakaan niin tuhoisaa. Vaan taitaa olla helpompi suunnata kaikki energiat kamalien eriväristen pakolaisten vihaamiseen. Pakolaisuuden vastustaminen on helppoa maailmassa, jossa inhimillisyys on muutenkin ohutta, melkein marginaalista. Ei kiinnosta, että omalla toiminnalla ja piittaamattomuudella edesautetaan inhimillistä kärsimystä tukemalla imperialismia, asekauppaa ja taloudellista epätasa-arvoa ja uuskolonialistista riistoa. Rajat vaan kiinni kaikilta erivärisiltä maahanpyrkijöiltä. Sillä keinolla Suomi varmasti pelastuu…

Ääliöoikeisto-suomi -sanasto

hädänalaisten auttaminen paikan päällä: ainoastaan silloin, jos se on tuottoisaa, muussa tapauksessa menkööt hipit omalla kustannuksellaan ja pysykööt siellä, koska ebola; kun rajat on turvallisesti suljettu, voivat vapaaehtoiset maailmanparantajat mennä muun maalaisia auttamaan, valtio ei osallistu prosentin sadasosan vertaa

omat ensin: oikeistopopulistista retoriikkaa; ahkerat työtä tekevät, vanhukset (oikeistolaisen idealisoituina), mahdollisesti myös jalot köyhät (jotka ovat suomalaisen nöyriä, puhuvat vanhahtavasti/runoillen, kuten jossain satumaailmassa), ei koske sosiaalituilla eläviä ”tatuja”, opiskelijoita ynnä muita yhteiskunnan elätettäviä

Suomi kuntoon: Suomi lunastuskuntoon, kohti troikan orjuutta; 10 miljardin leikkaukset; lopullinen kuolinisku pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle

saamaton hallitus: Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitukset, jotka eivät olleet riittävän kykeneväisiä kurittamaan köyhiä; vuosien 2011-2014 ja 2014-2015 hallitukset, jotka eivät uskaltaneet tuhota hyvinvointivaltiota

perussuomalainen keskustelukulttuuri: ”en kommentoi”, ”lähdenkö pois?”, ”ei kuulu minulle, muut käsitelkööt asian”, ”ei kyllä muuten ole meidänkään asia käsitellä tuota!”