Pullamössösukupolvi

Nuorta sukupolvea kutsutaan usein pullamössösukupolveksi. Milloin nuoret ovat laiskoja sosiaalipummeja, milloin valmiiseen maailmaan syntyneitä, helppoon elämään tottuneita kaupunkilaishienohelmoja, jotka eivät pärjäisi yksin luonnossa sekuntiakaan. Vaan eipä se vanhempi sukupolvi useinkaan ole ollut näyttämässä mallia ”nuorille velliperseille” muutoin, kuin uhoamalla, syrjimällä erivärisiä ja eri tuloluokkaan kuuluvia ihmisiä ja käyttäytymällä muuten vaan kusipäämäisesti kaikilla mahdollisilla tavoilla. Parempi sukupolvi saattaa kovastikin ihailla sota-ajan ihmisiä ja sotilaita ja julistaa, ettei nykyajan ”nössöistä” ole maata puolustamaan, kun ovat tottuneet helppoon elämään. Nämä menneitä aikoja halajavat sankarit toivovat kovasti, että sota syttyisi, jotta päästäisi vähän kaatamaan ”ryssiä”. Sotaa ei kuitenkaan ole vielä näköpiirissä, joten on tyydyttävä katupartiointiin. Sisäistä turvallisuuttamme uhkaavat monet eri tahot ”mutiaisista” ”viherpunikkeihin”. Oli muute nii perkeleen voimaannuttavaa vastustaa ”partasuisten lasten” tuloa tänne. You are not welcome (öyhöhöhö, öyhhhöhöhö ja hakaristi päälle)! Kyllä mun sotaveteraani-isukki olis musta nyt ylpeä, vaikka en vielä ihan sotimaan ole päässytkään. Ajat ovatkin kyllä muuttuneet. On elettävä ajan hengessä ja nyt on pelastettava maata postmoderneilta uhilta: vihervasemmistolaiselta monikultturismilta, vegaanifeminismiltä, ay:n rippeiltä (olenhan aina lakkopäivinäkin töissä pelastamassa isänmaan taloutta ja trollailen ay-liikkeen vastaista propagandaa), nollatutkijoilta, sossupummeilta ja poliittiselta korrektiudelta.

Vaan kuinka käykään, kun työntekijät joskus marssivat pariksi tunniksi pois työpaikoiltaan tai lakkoilevat vähän aikaa? Miehistä miehekkäimmätkin saavat silloin hirveät itkupotkuraivarit. Mitä häh, eiks bussit kulje? Saakelin lakkoilijat! Virolaiset ja puolalaiset olis tyytyväisiä täkäläisiin työehtoihin ja tulisivat toimeen vielä vähemmälläkin. Kuulkaas nyt te joustamattomat! Suomen talous on jo nyt kuralla, ei ole varaa lakkoilla! Maataan pettävät ay-johtajat pitää laittaa kuriin. Aiiiyyyyaarrrhgggghhhh, kuulaa kalloon rintamakarkureille ja isänmaanpettureille niinku silloin jatkosodan aikana!!!!!! Mun voitot pieneni just siis niinku pari miltsii, et kiitti vaan kansankiihottajat, kun pidätte mua… eiku siis Suomen kansaa panttivankina (MÄHÄN OLEN YHTÄ KUIN SUOMEN KANSA!!!! KUMARTAKAA JA/TAI NIIATKAA MULLE, TE KURJAT!). Kyllä junien pitää kulkea. Aina ennenkin ne on kulkenu. Kyllä nyt on Mussolinia ikävä. Aina toi ay-liike (joka toi Suomeen kahdeksan tunnin työajan ja työnantajan mielivaltaa rajoittavan sääntelyn, vastenmielisiä epäsuomalaisia ilmiöitä) haraa vastaan ja estää mun tulojen…  siis Suomen talouden nousun (minä sentään elätän julkista ja yksityistä sektoria sekä maksan vapaamatkustajien elättämisen ja olen kaikella muullakin tavalla kaikkia parempi ihminen).

Aikuisten pullamössöklaani pitää paljon ääntä, kun hieman lakkoillaan maassa, jossa lakkoilu on nykyisin aika harvinaista ja kesyä verrattuna esimerkiksi Iso-Britanniaan. Niin että ketkäs olivatkaan niitä velliperseitä? Kun kauppa menee pariksi tunniksi kiinni mielenilmauksen vuoksi, on se monelle maailmanloppu. Ne, jotka moittivat nuoria helppoon elämään tottumisesta hyppivät itse punaisina tasajalkaa, jos junat eivät kulje ajallaan eivätkä juuri sillä tavalla, kun on itse mielessään ajatellut. Kaikki on mentävä juuri sillä totutulla tavalla ja niin kuin minä sanon tai olen mielessäni ajatellut. Keitäpäs tyttö muuten kahvia. Juurikin sitä kaukaa tuotua suomalaista perushyödykettä! Meikäpoika käy sillä aikaa tankkaamassa auton venäläisperäisellä, mutta aitosuomalaisella pensalla!

Ay-liikettä kritisoidaan siitä, ettei se suostu joustamaan saavutetuista eduista, toisin sanoen palkansaajien elintasosta. Peruskeskustakokoomuslainen pullamössöporvari ei tietenkään voi ymmärtää tavallisia palkansaajia, joilla ei olisi varaa joustaa enää yhtään. Nämä ”joustamattomia” ihmisiä kritisoivat valittavat, että suomalaisten mielestä aina naapurin tai jonkun muun palkasta on otettava jotain pois. Kohta ei voi naapurinkaan kukkarolla käydä, kun sekin jää työttömäksi ensi viikolla! Vaan käännetäänpäs asia näin päin; mitäpä jos menisin täräyttämään Jorma Ollilalle tai joillekin muille raharikkaille, että heidän on aivan pakko leikata palkoistaan tai antaa omaisuudestaan tuntuva määrä Suomen talouskasvun hyväksi? Nauraisivat varmaan. Entäpä jos tästä tulisi hallituksen harjoittamaa politiikkaa? Nythän hallitus vie väkivalloin muun muassa työttömien, eläkeläisten, palkansaajien ja opiskelijoiden palkat ja etuudet leikkuriin talouskasvun nimessä. Hyvätuloisten hyvään tahtoon luotetaan, eikä heitä viitsi sillä lailla painostaa ja rankaista ahkeruudesta. Mitä jos Suomen valtio alkaisikin pakkokeinoin viedä rikkaiden etuisuuksia, valvoisi rahaliikennettä äärimmäisen tiukasti ja asettaisi maastapoistumiskieltoon sellaiset ihmiset, joilla on taipumusta veropakolaisuuteen ja veronkiertooon? Kyllä siinä Jorma Ollilakin olisi äkkiä lähdössä barrikadeille ja olisi agitoimassa kansaa vastustamaan kamalaa hallitusta, joka vie rehelliseltä isänmaalliselta työntekijältä tuhkatkin pesästä.

Entäpäs sitten Elinkeinoelämän keskusliiton aggressiivinen lobbaus? Niin sitä toisilta vaaditaan joustoa, mutta itse ei olla valmiita mihinkään, vai mitä Etelärannalla loisivat taivaanrannan maalarit? Kamalan aikaansaamattoman hallituksen aikana EK hyökkäsi avoimen vihamielisesti palkansaajia vastaan. Lobbauslafkan edustajat kieriskelivät lattioilla parkuen ja vaatien pienituloisilta palkka-alea ja itselleen lahjaksi veronalennuksia.  Mutta sitten, kun itse pitäisi myös osallistua, niin ei tule mitään. Yhteiskunnalta ollaan kyllä valmiita ottamaan, mutta mitään ei sille haluta antaa. Ja sitten näitä hemmoteltuja palkanpihistäjiä vielä ihaillaan ja puhutaan palkansaajien ahneudesta.Ajatelkaapa, jos nämä perijäporvarit (Suomessahan ei nykyisin rikastuta omalla työllä) riisuttaisiin kaikesta omaisuudesta ja titteleistä, jonka jälkeen heidät laitettaisiin vaikkapa taigan keskelle. Kuinka hyvin pärjäisivätkään?

Ei ystäväni, kyllä se taitaa olla niin, että markkinaliberaalioikeisto ja konservatiivinen oikeisto edustavat sitä pullamössösukupolvea joustamattomuudellaan ja itsekkäällä asenteellaan. Kunhan kaikki menee heidän kannaltaan hyvin, ollaan hiljaa jonkin aikaa. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä eikä mikään lopulta riitä, kuten ei riitä hemmotellulle kakarallekaan. Kuten vanhemmat laittavat lapsilleen rajat on myös hallitsevalle luokalle laitettava rajat. Lakot ovat tähän oiva keino. Nyt olisi hyvä vaan lakkoilla oikein kunnolla. Nyt ollaan vielä vaiheessa, jossa ay-liike ei näytä enää kestävän rääkyvän porvarin parkua. Halutaan vielä hieman tyynnytellä järkyttyneitä pullamössösukupolven edustajia. Ensi kerralla kuulokkeet päähän ja sitten hieman tasa-arvoisempaa, porvareihin tuntuvasti vaikuttavaa yleislakkoasetta käyttöön. Kun öljyn tuonti loppuu, on hankala autoillakaan. Lapsikin väsyy joskus itkemiseen – ehkä porvarikin, kun huomaa, ettei aina saakaan tahtoaan läpi. 18.9 tarjosi tähän mainion alun. Valtamedian hienovaraisista estelyistä huolimatta kansaa näkyi torilla paljon. Valtamedian puolustukseksi on sanottava, että se toki yritti kaikkensa. Palkansaajien ahneus, ay-johtajien epäisänmaallisuus, miljoonien lasku ja epämiellyttävä sää (joka kesti yllättävän vähän aikaa) kuuluivat sanavalikoimaan. Ehkä ensi kerralla onnistuu paremmin. Moni oli varmastikin sitä mieltä, että tämä ei jää tähän. Jospa ay-liikekin nyt tosissaan uskaltautuisi sanomaan, että tällä kertaa porvarille ei anneta sitä karkkia vaikka kuinka parkuisi.

Loppuun vielä pohdintatehtävä, joka pistää miettimään omaa arvomaailmaa. Keskustaan on tulossa ruuhkia. Ruuhkat saavat totta kai veren kiehumaan ja mahdollisimman monen ohi pitäisi päästä, vaikka se nopeuttaisikin matkan tekoa parhaimmillaan vain parilla minuutilla. Tietyissä tapauksissa ruuhkia voidaan toki sietää. Kysymys kuuluukin: onko kunniallinen kansalainen valmis suvaitsemaan matkanteon viivästyksen, jos kyseessä on puolustusvoimien lippuparaati vai työnseisaus (tai ihan mikä tahansa hippimiekkari)?

Loputtomaan talouskasvuun uskovat pullamössöilijät muistakoot vielä, että:

downshiftaajille voi vittuilla usealla eri tavalla

downshiftaajille voi vittuilla usealla eri tavalla

Ääliöoikeisto-suomi -sanasto:

kilpailukykyloikka = porvarin unelmatilanne, jossa loikataan ay-liikkeen kanssa tai ilman ay-liikettä työntekijöiden saavuttamien oikeuksien yli kohti rajoittamatonta markkinataloutta (ja markkinajumalat sanoivat: ”tulkoon lapsityövoima, 15-tuntinen työpäivä ja työnantajien rajoittamaton mielivalta!)

laiton lakko = oikeiston juridinen keino nakertaa lakko-oikeutta keksimällä uusia rajoituksia lakkoiluun, mallia voi ottaa David Cameronilta (call him Dave); lakkoilu sinänsä, koska laiskan työntekijän lakkoilun takia ahkera työnantaja saa vähemmän voittoja

saavutetut edut = kaikki sellaiset lakkoiluilla, mielenilmauksilla, ja marttyyriteoilla saavutetut vapaita markkinoita rajoittavat asiat, kuten 8-tuntinen työpäivä, kielto käyttää lapsityövoimaa ja työehtosopimus; valtion kilpailukykyä vaarallisesti rajoittavat tekijät, joista on päästävä eroon pikaisesti

itsekäs = oikeuksistaan kiinni pitävä työntekijä, joka ei kannata paluuta edellisten vuosisatojen ”kulta-aikaan”, jolloin duunarit tiesivät paikkansa vaan eivät palkkaansa

esimerkki: ”On itsekästä pitää kiinni 8-tuntisesta työpäivästä ja vaatia ihmisarvoista palkkaa työstä. Meidän on kaikkien joustettava etuisuuksistamme, jotta yksityinen sektori voisi paisua kaikessa rauhassa”.

Mainokset

About Heikki Ekman

http://jarkeapeliin.blogspot.fi/ (vanhemmat kirjoitukset)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: