Kenen joukoissa seisot?

Joidenkin vasemmistolaisten keskuudessa Venäjää tunnutaan ihailevan siitäkin huolimatta, että maan poliittiset linjaukset ovat muuttuneet jo hyvän aikaa sitten. Kapitalismi vallitsee ja Venäjän kommunistitkin osoittautuvat yhä kyseenalaisemmiksi. Venäjä-mielisen vasemmiston onkin pian päätettävä haluaako se asettua kyseenalaiseen seuraan kritiikittömänä Venäjän ihailijana mahdollisesti fasismille lämmeten vai ottaako se etäisyyttä yhä oudommaksi muuttuvaan Venäjään. Vai mitä pitäisi ajatella maasta, jossa ihmisoikeuksia ylipäänsä pidetään ”rappioituneen lännen” kotkotuksina ja niiden ajajia ”läntisinä agentteina”? Elämme valintojen aikaa. Nykyisin vaihtoehtoja tuntuu olevan vain kaksi; sinun on kuuluttava joko itään taikka länteen.

Kylmän sodan aikanakaan ei kolmatta vaihtoehtoa pidetty kovin merkittävänä. Silloinkin kuuluttiin joko itään taikka länteen. Nykyisin elämme hyvin samankaltaisia aikoja. Meidän tulee kuulua joko läntiseen Nato-blokkiin tai sitten me olemme (usein diplomatian näennäisinä korostajinakin lopulta) Venäjän puolella. Merkittävänä erona kenties se, että nykyisin Venäjä on kapitalistinen valtio (tosiasia, jota monet vasemmistolaisina itseään pitävät [ja jotkut oikeistolaisetkaan] eivät tunnu hyväksyvän). Enää ei idässä eikä lännessä edes teeskennellen puhuta kansojen veljeydestä taikka kansojen rauhakkaisesta rinnakkaiselosta (jollei ”kansojen monimuotoisuutta” puolustavia ja ”kulttuurien luonnotonta sekoittumista” vastustavia uusfasisteja ja uusnatseja lasketa). Molemmat osapuolet kannattajineen ovat valmiita sotaan. Länsiblokissa julistetaan Venäjän pahuutta ja kirkuen julistetaan, kuinka Venäjän joukot voivat olla milloin vaan koska vaan, niin kuin Shakira. Venäjäblokissa pelätään muun muassa monikultturismin, juutalaisten, homojen, feministien, ympäristöterroristien ja kasvissyöjien muodostamaa salaliittoa ja ihmisoikeuksia ajavien länsiagenttien hyökkäystä. Humanismi ei kuki kummallakaan puolella. Lännen institutionalisoimat ”homosaatio” ja näennäinen suvaitsevaisuus ovat vain sortavan ja epätasa-arvoisen rikasta vähemmistöä suosivan järjestelmän yrityksiä hioa itsestä terävimmät särmät pois (on myös muistettava, että nykyiset saavutukset ihmisoikeuksien saralla eivät ole ”länsimaisen hyveellisyyden” ansiota vaan ihmisoikeuksia lobbaavien yksilöiden ja järjestöjen painostustyön ansiota). ”Läntistä humanismia” pyritään usein myös käyttämään työkaluna ”idän barbariaa” vastaan. Idässä ei edes teeskennellä.

Ajat ovat muuttuneet Neuvostoliiton hajottua. Toisen maailmansodan jälkeen suomalainen hyvinvointivaltio pääsi muodostumaan rauhassa osin kenties jonkinlaisen keskinäisen solidaarisuuden ansiosta vaikeiden aikojen jälkeen. Suurelta osin kyseessä oli kuitenkin Neuvostoliiton vaikutus. Yleisen fasismin vastaisen ilmapiirin lisäksi myös Neuvostoliiton vaikutus edesauttoi vasemmiston nousua Suomessa sotien jälkeen. Kokoomus oli suljettu paitsioon ja tie oli vapaa vasemmistolaisille uudistuksille. Esimerkiksi tasa-arvoista peruskoulua vastustaneet elitistiset soraäänet eivät hirveästi haitanneet kulkua. Pelottava skenaario olisi, että tulevaisuudessa fasistinen Venäjä pakottaisi Suomessa kaiken maailman hipit ja humanistit paitsioon jolloin sosiaalidarvinistinen oikeisto (Venäjä-mieliseksi muuttuneena) ja fasistit saisivat riehua valtoimenaan.

Yhä äärimmäistyvä oikeistolaisuus on muodissa. Hälyttävän tilanteesta tekee (kuten useat ovat sanoneet), että äärioikeistolaisten paikan ottavat yhä radikaalimmat tahot, joihin verrattuna ne 1990-2000 -lukujen ihmisvihamieliset pioneerit alkavat kuulostaa maltillisilta kerhopojilta. Ihmisvastaisuus ja sodanlietsonta ovat valtavirtaa. Vasemmistolaisuus, ihmisoikeudet ja pasifismi ovat sen sijaan vastavirtaa. Näennäisesti humanisteina ja anti-imperialisteina esiintyvät julistavat toisen puolen (lännen/idän) pahuutta. Humanistit ja pasifistitkin paljastuvat kyseenalaisiksi. Haluan ottaa tähän esimerkiksi Suomen niin sanotut humanistit ja Venäjän kommunistit. Suomessa useiden maailmaa syleilevien länsimielisten humanistien pirtaan ei Venäjä ja ”itäinen barbaria” sovi. ”Me olemme osa suvaitsevaa länttä, jotka kunnioitamme ihmisyyttä (vaikkakin köyhiä halveksuen) toisin kuin alikehittyneet venäläiset”, julistavat länsihumanistit.

Venäjän kommunisteja ei taas nykyisin tahdo erottaa homofobisista äärikonservatiivisista ja sotaisista putinisteista. Venäjän kommunistit ovat Venäjän homolakien kannalla (Venäjän kommunistit olivat myös aloitteellisia nyttemmin vesitetyn lain suhteen, joka olisi kieltänyt kaapista ulos tulemisen) ja valitettavasti Venäjällä vallitseva sotainen ja aggressiivinen retoriikka on pesiytynyt myös Venäjän federaation kommunistiseen puolueeseen. Vain länsi arvoineen on vihollinen. Suuren johtajan Gennady Zyuganovin johdolla vannotaan kansanmurhaaja Stalinin nimeen ja halutaan palauttaa stalinismi. Putin entisenä KGB:n agenttina näyttäisi kuuntelevan ”kommunisteja” herkällä korvalla. Ikävää, ettei Venäjän kommunisteistakaan ole todellisiksi pasifisteiksi saati humanisteiksi. Ellei Venäjän kommunistinen puolue muuta linjaansa, on sillä hyvin valoisa tulevaisuus fasistien kanssa. Venäjästä on näemmä tulossa varsin kummallinen kuvatus, kun kaikenlaiset tohtori frankensteinit ompelevat yhteen täysin erilaisia ideologioita (tsarismi, kommunismi, nationalismi, kapitalismi jne), joiden yhdistämisen tarkoituksena on pönkittää Venäjän suuruutta.

Kun puhutaan imperialismista, ei voida puhua vain läntisestä imperialismista. Venäjä (Neuvostoliiton kaavussa) oli ihan yhtä imperialistinen kuin länsikin. Muinainen Neuvostoliitto kunnostautui imperialismissa samalla tavalla, kuin länsikin. ”Vapautettu” Itä-Eurooppa pysyi kurissa rautaisten pihtien avulla ja Neuvostoliitto pyrki lisäämään vaikutusvaltaansa. Kuubakin oli loppujen lopuksi ainoastaan Neuvostoliiton ydinasevarasto ja pelikortti Yhdysvaltoja vastaan. Moskova oli kommunistisen maailman pääkaupunki. Muuta väittäneet olivat harhaoppisia titolaisia, trotskilaisia tai lännen kätyreitä (usein titolaisuus, trotskilaisuus ja lännen kätyryys tarkoittivat samaa asiaa). Kymmeniä miljoonia tapattanut (nykyisin kaappikapitalistinen) Kiina tuli hieman sotkemaan pakkaa – ei kuitenkaan siten, että se olisi ratkaisevasti horjuttanut Neuvostoliiton hegemoniaa. Isovenäläisyyteen perustuva kommunismi oli ainoa ja oikea suuntaus.

Stalinismin puolustajilta kuulee usein, että Stalinin ansiosta esimerkiksi Ukraina kehittyi. Hmmm… Missä yhteydessä olemme kuulleet vastaavanlaisia imperialismia puolustavia puheenvuoroja? Ai niin: eurooppalaiset vs. ”sivistymätön uusi maailma”. Samaa kuulee myös Kiinan sortopolitiikkaa (esimerkiksi ”alikehittyneitä” tiibetiläisiä vastaan) puolustavilta. Onko sittenkin niin, että vain amerikkalainen imperialismi on tuomittavaa? Välillä tuntuu siltä, että niin sanotut anti-imperialistit ovat valmiita puolustamaan jopa niitä maita, joissa ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia äärimmäisen räikeästi rikotaan. Kunhan nämä maat vain muistavat suhtautua kriittisesti Yhdysvaltoihin ja sen johtamaan länteen. Näin vaikuttaisi olevan usean anti-imperialistina itseään pitävän mielestä, joiden mielestä fasistinen kurdeja lahtaava ja Turkkia keskiajalle vievä Recep Tayyip Erdoğan onkin yht’äkkiä ihan hyvä tyyppi. Hänen myötään Turkki on nimittäin ottanut kriittisemmän kannan Yhdysvaltoihin ja sen johtamaan länsiblokkiin (jota Erdoğan epäilee sekaantumisesta vallankaappausyritykseen). Monet Venäjää ymmärtävät niin sanotut anti-imperialistit kehuvat Venäjän roolia Syyriassa ja jotkut ovat valmiita tuomitsemaan itsenäisyyttä tavoittelevat USA-mieliset kurdit alimpaan helvettiin heidän sekoittaessaan pakkaa Syyriassa ja Turkkia (joka suhtautuu yhä kriittisemmin länteen) vastaan taistellen. Kiinan toimia Kaakkois-Aasiassa ei arvostella.

Ikävää on myös se, että ne, jotka tuomitsevat Venäjän ja Kiinan aggressiot eivät juurikaan tuomitse Yhdysvaltojen hyökkäykseen perustuvaa ulkopolitiikkaa. Toisaalta Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvat eivät suhtaudu yhtä kriittisesti Venäjän ja Kiinan hyökkäävään ulkopolitiikkaan. Kaikenlaista imperialismia ja sotaa vastustava Rosa Luxemburg olisi kauhuissaan ja kokisi varmastikin deja vú -ilmiöitä. Se, että Yhdysvaltojen imperialismi on tällä hetkellä laajempaa, kuin minkään muun maan imperialismi, ei oikeuta Venäjän taikka Kiinan aggressiivista ulkopolitiikkaa millään tavalla. Miksi Venäjällä on oikeus kohdella naapureitaan silkkoina puskurivyöhykkeinä? Venäjällä, joka kohtelee naapureitaan etupiirinään Yhdysvaltoja vastaan, joka taas kohtelee Venäjän naapureita etupiirinään Venäjää vastaan. Kumpaakaan osapuolta ei voisi vähempää kiinnostaa puskurivyöhykkeiden itsenäisyys. Kiinan ihmisoikeusloukkaukset oman maan vähemmistöjä vastaan ja aggressiot Kaakkois-Aasiassa eivät myöskään herätä kritiikkiä ”anti-imperialisteissa”. Esimerkiksi Vietnamilla (joka on virallisesti kommunistinen Kiinan tavoin) ja muilla Kiinan naapureilla on usein ollut syytä huoleen Kiinan aggressioiden vuoksi.

Miksikö Venäjän ja Kiinan aggressioita ei haluta tuomita? Tähän on useita syitä. Venäjä nähdään usein naiivisti hyvänä vastavoimana Yhdysvaltoja vastaan. Putinin taipumattomuutta aggressiivisen länsiblokin edessä ihaillaan. BRICS-maita (”BRICS” tulee Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan englanninkielisistä nimistä) hehkutetaan. Voi myös olla, että läntinen imperialismi alkaa tympiä ja on vain virkistävää ja kivaa, kun jokin kaukaisempi maa (tässä tapauksessa Kiina) tulee mukaan sopimaan maailman pelisäännöistä. Onko maailma siis turvallisempi paikka, kun maailmassa on yhden aggressiivisen maan lisäksi kolme? Onko kauhun tasapaino todellakin parempi vaihtoehto, kuin kaikkien osapuolten pakollinen aseista riisunta? Eikö tällöin myös olla Venäjän ja Kiinan asialla siinä missä USA-mieliset ovat Yhdysvaltojen asialla? Onko BRICS-mailla lopulta mitään merkitystä, kun Brasilia lännettyy Michel Temerin myötä ja Intian ja Kiinan välit eivät ole erityisen lämpimät? Onko Etelä-Afrikalla todellista merkitystä kyseisessä kerhossa? Pitäisikö puhua RC-maista? Olisiko kiinalainen hegemonia kuitenkaan sen mukavampaa, kuin länsimainen ja amerikkalainen hegemonia? Kysytään länsiafrikkalaisilta mailta ja Robert Mugabelta.

Itseään anti-imperialisteina, pasifisteina ja vasemmistolaisina pitävien olisi korkea aika pohtia, kenen joukoissa he seisovat. Fanitetaanko ”humanistista” länttä vai ”pasifistista” Venäjä-Kiinaa? Halutaanko kaikenlaiset imperialismin ja aggression muodot tuomita vai riittääkö, että vain läntinen tai itäinen imperialismi tuomitaan? Humanistista vastavirtaa edustavien tahojen olisi hyvä alkaa pohtia tätä jo ennen kuin he löytävät itsensä kyseenalaisesta seurasta länsimielisten tai itämielisten kanssa. Loppuun vielä kysymys Venäjän rauhantahtoon uskoville. Mitä pitäisi ajatella maasta, jossa on jo vuosia juhlittu toisen maailmansodan päättymistä voittona vastustajasta näyttävine sotilasparaateineen rauhan juhlimisen sijaan?

Mainokset

About Heikki Ekman

http://jarkeapeliin.blogspot.fi/ (vanhemmat kirjoitukset)

2 responses to “Kenen joukoissa seisot?”

  1. entinenvasuri says :

    Olet oikeassa. Pieni monikultturismin, homojen, feministien, ympäristöterroristien ja kasvissyöjien kiihkomielinen joukko on saanut tavallisen kansan varpailleen ympäri maailman. Vastareaktio tämän sakin silmittömälle moraaliselle ylemmyydelle on tähän mennessä ollut fasismin ja natsismin nousu, brexit, Trump ja pian Le Pen Ranskassa sekä tietty Suomen oma jytky. Jos nämä kiihkoilijat eivät ymmärrä tulla tavallista kansaa vastaan, niin saamme korjata tätä äärioikeiston nousun satoa vielä vuosikymmeniä.

    • Heikki Ekman says :

      Olen iloinen, että olet huolissasi äärioikeiston noususta, niin minäkin ja uskallan sanoa, että kaikki mainitsemasi tahot.

      En toisaalta ymmärrä, mitä kiihkomielistä on siinä, että puolustaa maahanmuuttajia ja haluaa kohdella heitä ihmisinä. Maahanmuutto ei Suomen kohdalla ole hallitsematonta, jopa ruotsidemokraatit halusivat taannoin ottaa mallia Suomen maahanmuuttopolitiikasta, jota he pitivät ilmeisesti tarpeeksi tiukkana.

      Mitä vikaa on siinä, että seksuaalivähemmistöillä on samat oikeudet, kuin seksuaalienemmistöllä? Niin kauan, kuin ihmisten arvo määritellään sen mukaan mitä peittojen alla tapahtuu ja mitä vaatteiden alta löytyy, on sellaisista asioista pidettävä ääntä, vaikka se meninistejä harmittaisikin.

      Mitä pahaa on naisten oikeuksien puolustamisessa? Miehet ovat Suomessa, Pohjoismaissa ja länsimaissa edelleen heikommassa asemassa miehiin nähden. Miehet nauttivat naisiin verrattuna etuoikeutettua asemaa, eikä sitä tule sivuuttaa sillä syyllä, että esimerkiksi arabimaailmassa menee vielä huonommin. Nyt niin sanottu vaihtoehto-oikeisto, tai siis äärioikeisto haluaa palauttaa naiset nyrkin ja hellan väliin, kuten ”vanhoina hyvinä aikoina” ja monet persut (Soini mukaan luettuna) symppaavat tätä ”kehitystä”.

      Mitä vikaa on ympäristön puolustamisessa? Kyllä duunarillekin tekee hyvää ihan mielenterveydellisestä syistä, että on luontoa, eikä pelkkää betonia tai teollisuusalueita. Tuskin haluat samanlaista terveydelle vaarallista savusumua, kuin nykyisin monessa Kiinan kaupungeissa (ja kohta Yhdysvalloissa Trumpin saastuttavaa suurteollisuutta suosivan politiikan vuoksi). Oletko muuten nähnyt dokumentin ”Pullovesbusiness”? Kannattaa katsoa, jos et ole nähnyt. Ei ympäristö ole pois tavallisen kansan oikeuksista.100% kasvissyöjäksi ei meikäläisestä ole, mutta lihansyöntiä haluaisin tulevaisuudessa vähentää radikaalisti. Nykyinen lihateollisuus on eläimille raakaa ja ruokaa tuotetaan enemmän, kuin olisi tarpeen ja ylijäämä heitetään pois antamatta sitä tarvitseville. Tarvitsemmeko todella joka päivä lihaa?

      Puhuttaessa niin sanotusta suvaitsevaisuudesta, on olemassa porvarillista suvaitsevaisuutta ja sitten sitä vasemmistolaista suvaitsevaisuutta (olen tästä hieman kirjoittanut tässä blogissa). Kiinnitetään huomio porvarilliseen suvaitsevaisuuteen. Porvarillinen suvaitsevainen on valmis suvaitsemaan erilaisista kulttuureista tulevia (venäläisiä ja muista itäisistä kulttuureista tulevia usein lukuun ottamatta). Porvarilliset suvaitsevaiset kannattavat kylmää ja kovaa uusliberalismia, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Eri kulttuureita (venäläisiä ja itään päin kallellaan olevia eurooppalaisia ehkä lukuun ottamatta) suvaitaan, mikä ei suinkaan ole ristiriidassa sen kanssa, että vaaditaan sosiaalisten turvaverkkojen alasajoa (jotkut vähän ”valistuneemmat” suvaitsevaiset porvarit voivat toki jollakin tavalla rajoitetusti puolustaa ”yhteistä kansallista projektia”, joka on tietenkin vasemmistolaisten saavutus). Porvarillinen suvaitsevainen asettaa usein vastakkain ”työteliään maahanmuuttajan” ja ”Kallion kuppiloiden kanta-asiakkaat”, joita porvarilliset suvaitsevaiset halveksivat. Porvarilliset suvaitsevaiset asuvat mukavilla asuinalueilla kauempana lähiöistä, enkä usko, että he haluaisivat somaleita naapurustoonsa (kuten eivät leipäjonojakaan). Siten suvaitsevaisuus ulkoistetaan tavallisten suomalaisten huoleksi (lestadiolaisen pääministerin taannoisista hurskaista lupauksista huolimatta).

      Porvarillinen suvaitsevainen voi puolustaa myös seksuaalivähemmistöjen ja naisten oikeuksia sopivan kesysti (vähän silleen ”emmawatsonmaisesti”) menemättä liian pitkälle sortavien rakenteiden kritiikissä. Porvarillinen suvaitsevainen voi myös hyvinkin olla ympäristötietoinen, mutta jälleen kerran vastuu ulkoistetaan yksilön huoleksi. ”Sammuttakaa valot”, ”lotratkaa vähemmän sen veden kanssa”, ”kuluttakaa järkevämmin ja säästeliäämmin” jne. On helpompi vaatia yksilöä ottamaan vastuuta omista tottumuksistaan, kuin vaatia suurteollisuutta aidosti eettisempään tuotantoon ja ympäristöä aidosti kunnioittavaan politiikkaan.

      Oikeuksiasi eivät ole viemässä pois maahanmuuttajat tai mitkään mainitsemasi tahot, vaan porvari, joka asettaa duunarin duunaria vastaa, työttömän työtöntä vastaan, lihansyöjän kasvissyöjää vastaan, miehet naisia vastaan, seksuaalienemmistön seksuaalivähemmistöjä ja jopa seksuaalivähemmistöt seksuaalivähemmistöjä vastaan (kuten esimerkiks Donald Trumpin fanin Milo Yiannopouloksen tapauksessa) jne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: