Eroon väärinajattelusta

Varoitus: tavallista pidempi teksti!

Kuinka taantumuksellisten väärinajattelijoiden määrää voitaisi vähentää ja varmistaa, etteivät he tulevaisuudessa hyppisi silmille? Ensiksi edistyksellisten olisi tietenkin päästävä valtaan ja olisi muodostettava laaja edistyksellinen koalitio, joka ajaisi ihmisyyden ja luonnon asiaa. Tämän jälkeen olisi vuoro toiselle haasteelle, väärinajattelun kitkemiselle. Yksinkertaisinta olisi varmaan teloittaa ja vangita älytön määrä ihmisiä ja laittaa heitä työ- ja vankileireille. Se ei kuitenkaan ole osoittautunut toimivaksi. Tämä tuli ilmi esimerkiksi Itä-Euroopassa, jossa massojen protestit omiin tarkoituksiinsa omineet uusliberalistiset vastavallankumoukselliset ajoivat neuvostoliittolaisen kommunismin ja sitä myötä myös kaikki yhteiskunnan turvaverkot alas. Väärinajattelijat piileskelivät eikä kaikille elämän osa-alueille ulottunut valtion propaganda toiminut. Taantumuksellisista aatteista ei väkivaltaisella pakolla päästy eikä päästä eroon. Väkivalta ei myöskään ole humaania ja usein omaa valtaa lujittaessa vihollisia saatetaan nähdä kaikkialla, jolloin vainoharhainen terrori jää päälle. Tätä terroria on myös taantumuksellisten helppo käyttää kaikkia vasemmistolaisia vastaan vuosikymmenten jälkeenkin vallankumouksen epäonnistuessa. Syy Stalinin julmuuksista on kaikessa naurettavuudessaankin helppo vierittää jopa oikeistodemareiden niskoille.

Väärinajattelun kitkemisessä olisikin hyvä käyttää pehmeämpiä, mutta silti riittävän kovia keinoja. Kuolemalla väärintekijät ja väärinajattelijat pääsisivät liian helpolla ja syyttömiä, aiheellistakin kritiikkiä esittäviä henkilöitä saattaisi päästä hengestään vainoharhaisen terrorin takia. Olen ohessa listannut joitakin keinoja. Lienee syytä huomauttaa tässä vaiheessa, etten kannata riistäjien suoranaiseen riistoon enkä kostoon riistäjiä vastaan. Painotus on oikeudenmukaisuudessa ja asennekasvatuksessa, jossa väärintekijät laitetaan saamaan tuntumaa uhrien ja väärintekojen kohteiksi joutuneiden kokemista kärsimyksistä.

Yhteiskuntarauhalle ja ihmisyydelle ylipäänsä kaikkein pahimpia ovat epätasa-arvoista tulonjakopolitiikkaa harjoittavat oikeistolaiset. Heidän elitistinen ajattelutapansa on poikkeuksetta aina syynä sille, että yhteiskuntarauha on uhattuna. Heidän uusliberalistinen politiikkansa lisää kurjuutta, rikollisuutta ja yleistä turvattomuutta jonka myötä myös erilaiset ääri-ilmiöt saavat lisää kannatusta (kuten nyt esimerkiksi äärioikeisto Euroopassa ja Donald Trumpin menestys Yhdysvalloissa). Köyhillä ei usein ole kovin kummoisia näköaloja tulevaisuudestaan, joten houkutus rikolliselle tielle ja sitä kautta satumaisiin rikkauksiin käy suureksi epätasa-arvoisen tulonjaon kurjistamassa yhteiskunnassa.

Oikeistolaiset päättäjät suosivat muita hyväkseen käyttäviä konnia ja halveksuvat ahkeria, retoriikastaan huolimatta. Veronkiertäjille tehdään palveluksia Kelan etuuteen oikeutettuja vahdataan tarkasti ja duunareilta vaaditaan alituista joustoa. Vaan pian se jousikin katkeaa. Oikeistolaiset päättäjät antavat toistuvia veronalennuksia suurituloisille (jotka suurista tuloista huolimatta potevat veroallergiaa ja tekevät kaikkensa vältelläkseen ”työstä rankaisua”) kun samaan aikaan kurittavat pienituloisia. Työntekijöitä huonosti Suomessa ja muualla kohtelevia yrityksiä palkitaan ja ihaillaan. Näille yhteiskunnan parasiiteille olisi lätkäistävä pikimmiten tuntuvat korvausvaatimukset. Korvaukset maksettaisiin leikkauspolitiikasta kärsineille ihmisille tavalla tai toisella. Tämän lisäksi tällaisilta pahimman luokan roistoilta tulisi lopullisesti evätä pääsy politiikkaan tai ainakin voimakkaasti rajoittaa pääsyä. Ottakoot asioihin kantaa verkon keskustelusivulla, sosiaalisessa mediassa ja yleisönosastoilla. Oppositioon voisi toki mahtua korkeintaan yksi kiintiökokoomuslainen ja kiintiökepulainen huvittamaan hallitusta välikysymyksillä talouspolitiikasta.

Veronkiertäjiä ja verosuunnittelijoita on kohdeltava maanpettureina. Ulkomailla oleskeleville veropakolaisille toistaiseksi voimassa oleva maahantulokielto. Suomeen olisi hyvä saada pakollinen elinkeinolupa, jota kaikki henkilökohtaisiin voittoihin tähtäävät yrittäjät saavat hakea. Lupa myönnettäisiin 5-10 vuodeksi kerrallaan. Suurten olemassaolevien yritysten kohdalla lupa voisi olla voimassa 2-3 vuotta. Asia katsottaisiin tapauskohtaisesti. Ensimmäisten vuosien aikana yritysten toimintaa tarkkailtaisiin hyvin tarkasti. Nuhteettomasti ja eettisesti toimivat yritykset saisivat tunnustuksia, huonosti toimivat yritykset sen sijaan suljettaisiin ja yrittäjiltä evättäisiin elinkeinolupa Suomen rajojen sisäpuolella toistaiseksi. Ulkomaille saa laajentua, mutta syiden on oltava eettiset ja kaikkia osapuolia hyödyttävät. Verot on maksettava tunnollisesti. Eettisesti toimivat suomalaiset yritykset voisivat parhaimmillaan lisätä työllisyyttä ulkomailla ja lobata ihmisoikeuksien ja ympäristökysymysten puolesta sellaisissa maissa, joissa vastaavissa asioissa on puutteita. Halpojen palkkakustannusten ja muiden itsekkäiden motiivien takia ulkomaille muuttavat yrittäjät jääkööt ulkomaille pysyvästi. Suomeen ei isänmaanpettureiden tarvitsisi palata. Suomen valtion kannattaisi myös lisätä yhteistyötä muiden maiden ay-liikkeiden kanssa yhteistyössä kotimaisten ay-liikkeiden kanssa, jotta porvarillisesta riistämisestä tulisi ulkomailla yhä vaikeampaa suomalaisten yritysten osalta.

Työntekijöiden ”liian suuria palkkoja”, ay-liikkeiden ”ylivaltaa” ja työttömyysetuuksia kritisoivat velkapelottelua lietsovat raharikkaat on laitettava tietyksi aikaa oikeisiin töihin sellaisella palkalla, jolla juuri ja juuri selviää hengessä, jos tekee kahta työtä (tämä olisi poikkeus, jossa väliaikainen kyykyttäminen sallittaisiin rajoitetun ajan ja vain sellaisille porvarillisille riistäjille, joiden on todettu syyllistyneen riistoon). Mukaan rajallisen ajan kestävään oikeudenmukaisuuteen tähtäävään kasvatukseen voitaisi ottaa pakollisia työttömyysjaksoja, joiden aikana kaikenlaisesta ylemmyydentunnosta riisutut kapitalistit voivat hakea tukea elämiseen, mutta heidän tulee kahlata läpi samanlainen byrokratia, jonka nykyisin työttömät joutuvat käymään läpi. Tuki myönnettäisiin erityisessä tilaisuudessa, jossa tukea hakevan kapitalistin on tehtävä erityinen vakuutus siitä että hän on tietoinen työttömyystuen viimesijaisuudesta, jota ei tule käyttää loisimiseen. Kasvatusjakson ei tule perustua riistäjien nöyryytykseen. Menetelmän aikana kapitalisteja tulee kohdella asiallisesti ja heille on tehtävä kohteliaasti selväksi, että he saavat nyt hieman tuntumaa riistämiensä ja kurittamiensa arkeen. Menetelmää jatkettaisiin jonkin aikaa ja sitä voitaisiin jatkaa tarvittaessa lyhyitä jaksoja. Kasvatusjakson tarkoituksena on saada riistäjät ymmärtämään sen, että he ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusrikoksiin ja maan mädätykseen riistäessään köyhää valtaosaa.

Sotaa lietsovat militaristit (ei koske itsenäiseen maanpuolustukseen uskovia; armeijaa, poliisia ja rajavartijoita ja rajojen valvontaa tarvitaan epätäydellisessä maailmassa), ne jotka haluavat Suomen mukaan suurvaltojen yhteenottoon ja maailman kriisipesäkkeisiin sotimaan sekä kansainvälistä asekauppaa tukevat tahot saavat pakollista rauhankasvatusta. Heistä koulutettaisiin ja värvättäisiin rauhansotureita, jotka lähetettäisiin eri puolille Suomea ja maailmaa laittamaan kapuloita sotahullujen rattaisiin. Joistakin voidaan yrittää kasvattaa myös diplomaatteja. Ne, jotka kieltäytyvät kunniasta, eristetään yhteiskunnasta vaarallisina yksilöinä piikkilankojen taakse vaikkapa Suomenlinnaan (jossa he voisivat leikkiä sotaleikkejä keskenään) tai karkoitetaan, mielellään jonnekin sotaa käyvään maahan.

Ympäristöä saastuttaville ja pilaaville yrityksille on määrättävä biljoonien sakot ja elineinoluvan ikuinen menetys. Roskaamisesta tulee sakottaa. Sakkojen suuruus määräytyisi sen mukaan miten vakavasta roskaamisesta on kyse. Risu-ukkojen kohdalla riittänee, että he siivoavat itse sotkunsa. Ne, joilla ei ole varaa maksaa, pääsisivät tekemään töitä ympäristön hyväksi. Pahimman luokan ympäristörikolliset tuomittaisiin vankileirille korkeintaan 20-30 vuodeksi, jonka ympäristö sisustettaisiin mahdollisimman ankealla tavalla (työympäristössä lavasteita kuolleesta luonnosta, kuolleista eläimistä ja taukopaikoilla betonihelvettiä ja kovaäänisistä kuuluisi kaupunkien hyörinää ja tehtaiden melua). Rangaistusvangeilla olisi mahdollisuus hakea erilaisille opintomatkoille, jossa saisi hieman levätä ja saisi myös tietoa ihmisen aiheuttamasta vahingosta luonnolle ja työkaluja ongelmanratkaisujen kehittelyyn. Opintomatkoilla pohdittaisiin luonnon ympäristössä keinoja luonnon ja ilmaston elvyttämiseksi. Opintomatkoille haettaisiin motivaatiokirjeellä ja valintakokeella. Ilmastoskeptikot voidaan lähettää kuumuudesta ja kuivuudesta kärsiville alueille paikallisten kanssa töitä tekemään. Ei lyhytnäköisyydelle, kyllä kaukonäköisyydelle. Meidänkin jälkeen on maapallolla elämää ja sen on kiinnostettava meitä!

Rasismi on vaarallinen tauti, jota porvarilliset tahot laajentavat vastuuttomalla talouspolitiikallaan. Rasistisilla ihmisvastaisilla liikkeillä ja lahkoilla (SVL, Rajat Kiinni, MV-lahkolaiset yms) tuskin olisi näin paljon kysyntää ilman kurjistavaa uusliberalismia, jonka suomalaiset päättäjät ovat omaksuneet ultraortodoksisesti. Rasismi on toki myös asennevamma siinä missä tunnevammaisuus yleensäkin. Rasistit olisi toimitettava asennekasvatusleirille, jossa heille järjestettäisiin suvaitsevaisuuskasvatusta. Leireillä vierailisi keskitysleirien kauhuja kokeneita, heidän jälkeläisiään ja entisen Jugoslavian hajoamissotien aikaisista julmuuksista selvinneitä jne. vahvistamassa, etteivät kansanmurhat ole mitään keksittyjä juttuja. Leireillä rasistien olisi mahdollisuus saada terapiaa. Rasisteja voitaisi toimittaa myös työntekijöiksi vastaanottokeskuksiin valvonnan alaisina. Pahimman luokan rasistit voitaisi lähettää ulkomaille valvonnan alaisina, jossa he joutuisivat auttamaan ihmisiä pakolaisleireillä. Jotta he näkisivät, ettei kukaan huvikseen lähde pakoon.

Natsit ja natsismin ymmärtäjät voitaisi toimittaa erilaisiin kammioihin, jossa heidän päällensä suihkutettaisiin ei-tappavaa, äärimmäisen pahanhajuista kaasua. Kun kaasusta on toivuttu, voisi näitä velikultia laittaa hetkeksi vanhoihin uuneihin. Heille laitettaisi päähän virtuaalilasit rajoitetuksi ajaksi, joiden avulla he tuntisivat olevansa liekkien keskellä (klaustrofobikot voisivat hakea tähän helpotusta, jos he voivat todistaa kärsivänsä ahtaanpaikankammosta, jolloin he voisivat olla virtuaalilasit päässä avoimemmassa tilassa). Menetelmää toistettaisiin säännöllisesti (esimerkiksi joka perjantai tai lauantai), niin kauan kuin on tarpeen ja kunnes natsit ja natsimieliset älyävät hylätä järjettömän ihmisvastaisen ideologiansa. Kaupan päälle tulisi vielä luentoja ihmisyydestä ja ihmisoikeuksista. Kenties natsisympatiat hieman laantuisivat pahimmillakin tapauksilla vastaavanlaisen asennekasvatuksen myötä? Ehkäpä tästä myös saadaan tulevaisuudessa kehittyneempiä versioita natsien ja natseja sympatiseeraavien asennekasvatukseen. Sananvapautta hyväkseen käyttävät, ne, jotka rasismia ovelalla tavalla lietsovat, joutuvat eristysselleihin, joissa he saavat päivittäistä suvaitsevaisuusvalistusta rauhoittavassa ja tunnevammaa lieventävässä ympäristössä rauhoittavan musiikin ja maailmanmusiikin soidessa taustalla rauhoittavan yrttiteen kera. Hoitoa jatkettaisiin vihapuhetta julistavien kohdalla niin kauan, kuin on tarpeen, tarvittaessa vaikka loppuikä.

Naisia väheksyvät ja kaltoin kohtelevat machot on saatava työleireille ja sellaisiin töihin, joissa on naisia johdossa. Leireillä ja naisten johtamilla työpaikoilla annettaisiin naisia vihaaville miehille sukupuolivalistusta ja tietoa miesten ja naisten tasa-arvosta. Machot pääsisivät myös tekemään työtä naisten tasa-arvon eteen ja pohtimaan keinoja machistisen väkivallan ehkäisemiseksi. Työssä he pääsevät kohtaamaan henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneita naisia. Vaikeat tapaukset, kuten äärimmäiset misogynistit ja seksuaalirikolliset (raiskaajat, lastenraiskaajat, ihmiskauppiaat jne) joutuvat pakkohoitoon lääkinnän kera. Pahimman luokan misogynistit ja seksuaalirikolliset voitaisi myös lähettää tiukasti vartioituina pitkille tekojenpohtimismarsseille halki Suomen, Helsingistä Utsjoelle ja takaisin vesileilin ja leivän kera (talvisin riittävästi puettuina ja silloin kuuman juoman ja leivän kera). Jos ajattelutavassa tapahtuu muutosta (ammattilaispsykologit varmistavat), voidaan aterioita monipuolistaa. Näin saisivat rikolliset vähän raitista ulkoilmaa. Pakkohoidossa olisi myös mahdollisuus terapiaan. Hyvin vaikeita tapauksia varten olisi hyvä lisäksi suunnitella virtuaaliopetuspeli, jossa äärisovinistit saisivat kokea uhrin asemassa miltä väkivaltainen alistaminen ja arkipäivän seksismi tuntuu. Tätä keinoa voisi levittää myös muokattuna ulkomaille. Jotta tällaisista ja vastaavista vastenmielisistä ilmiöistä päästäisi eroon.

Yhteiskunta oireilee ja raskaisiin väärintekoihin on puututtava riittävän rankoilla, muttei kuitenkaan liian raaoilla keinoilla. Yllä mainitut keinot voivat parhaimmillaan toimia myös pelotteena. Ilmiantoon tulee rohkaista. Ilmiantajien on oltava nuhteettomia, hyvämaineisia ja luotettavia. Kaikki tapaukset tutkitaan tarkkaan. Mielivaltaisesti ja mutuillen ei ketään tule tuomita. Väärään ilmiantoon syyllistyvät ansaitsevat kovan vankeustuomion, sakkoja ja virasta pidätyksen oikeudenmukaisuuteen pyrkivän rangaistusjärjestelmän törkeästä väärinkäytöstä.

Yllä mainituilla keinoilla puututaan kuitenkin ainoastaan oireisiin. Tämän lisäksi on tärkeää puuttua myös varsinaiseen sairauteen. On hyvä muistaa, että kaikki lähtee tasa-arvosta ja siitä, ketä tai keitä arvostetaan ja ketkä saavat vähemmän arvostusta. Yhä useammin lapsia ja nuoria aivopestään yrityskasvatuksella. Vain menestyviä yksilöitä hehkutetaan. Omista oikeuksista ei opeteta tarpeeksi eikä hyvinvointivaltion historiasta. Ay-liikkeen ja vasemmiston roolista suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa ei anneta juuri ollenkaan tietoa. Tähän on tultava muutos. Onko ihmekään, jos nuoret eivät arvosta tasa-arvoista koulutusta, kun he eivät ole tietoisia, kuinka paljon tasa-arvoisen koulutuksen eteen jouduttiin taistelemaan? Opinto-ohjelmiin on tuotava myös tietoa edistyksellisestä aktivismista massojen liikehdinnästä, ympäristökasvatusta (yhteistyössä koulun, kansalaisjärjestöjen ja luonnonsuojelijoiden kanssa) sekä media- ja propagandakritiikkiä. Jotta opittaisi kunnioittamaan luontoa jo varhaisessa vaiheessa. Jotta ei purematta nieltäisi kaikkea, mitä ylhäältä päin sanotaan. Rakentavaan ja hyvin perusteltuun kritiikkiin ja parannusehdotuksiin järjestelmän kehittämiseksi rohkaistaan. Solidaarisuudelle tulee luoda pohjaa, jotta tulevaisuudessa esimerkiksi työpaikoilla työntekijöiden välillä olisi solidaarisuutta eikä kaikki voimat menisi keskinäiseen kilpailuun eikä keskityttäisi ainoastaan yksinään puolustamaan omia henkilökohtaisia oikeuksia. Myös voimasuhteiden on muututtava työpaikoilla. Ilman työntekijöiden työtä Excel-sedät eivät saisi voittojaan eikä yrityskään pyörisi. Työntekijöiden asemaa on nostettava. Excel-setiä ja Excel-tätejä tarvitaan varmaan jatkossakin, mutta heidän tulee laskeutua enemmän maan pinnalle tutustuen aidosti työntekijöihin ja olemalla perillä työntekijöiden työmäärästä ja työhyvinvoinnista.

”Paskaks vaan kaikki, mikä ei ole omaa”-ajattelusta on päästävä eroon. Yksityisomaisuuteen tulee yksityishenkilöillä olla jatkossakin oikeus (pyöriä tai veneitä ei tule valtion takavarikoida). Yhteisen omaisuuden on kuitenkin oltava vähintään yhtä arvokasta, kuin yksityisomaisuuden (tehtaiden ei tule olla vain isojen pomojen omistuksessa). Jotta todistettaisiin vääräksi Björn Wahlroosin ja muiden ahneiden opportunistien väitteet siitä, että ihminen arvostaa vain yksityisomaisuutta. Kaikki on kasvatuksesta kiinni.

Televisiosta tulisi näyttää enemmän tosi-tv -ohjelmia esimerkiksi siivoojista, roskakuskeista, opettajista, sairaanhoitajista ja postinjakajista. Työtaisteluista olisi myös hienoa saada reaaliaikaista kuvaa. Työntekijöillä olisi näin mahdollisuus laajemmin kertoa, miksi he marssivat ulos tai lakkoilevat. Näin vietäisi tilaa oikeistolaisilta ”pravdoilta” (joita tulee muuten verottaa raskaalla kädellä yksipuolisen ja vastuuttoman kirkuvan lööppijournalismin takia), jotka syyllistävät työtaistelijoita ja parhaimmillaan vain mainitsevat työtaistelujen syyt, jotka aina poikkeuksetta ”haittaavat tavallisten ihmisten elämää”… Ajatelkaa myös millaisia vuodatuksia ja paljastuksia postinjakajilta voisi tulla suuruudenhullujen postipomojen ahneudesta. Kuinka hoitajilta tulisi palautetta siitä, kun ollaan koko ajan lopullisen uupumisen rajalla yksityisen hoitofirman pomojen vaatiessa yhä parempaa tulosta yhä vähäisemmällä henkilökunnalla ja pienemmillä palkoilla. Millaista kritiikkiä siivoojilta tulisikaan siivotessaan ”parempien ihmisten” puljuja? Tuskin pankkisetien ja yrityspomojen vessa-asioinnit sen siistimpiä ovat, kuin tavallisten kuolevaistenkaan.

Venezuelan kurjuudesta uutisoivat saisivat uutisoida enemmän siitä kurjasta todellisuudesta, missä kansalaiset elävät maissa, jotka noudattavat kapitalismin oppeja orjallisesti tukahduttaen sosiaalisia turvaverkkoja. Miten olisi tositelevisio-ohjelma ihmisten päivittäisestä sinnittelystä julmaan kilpailuun ja pudotuspeliin uskovassa yhteiskunnassa? Enemmän ohjelmia niistä ihmisistä, jotka sinnittelevät päivittäin hiluilla (vähemmän siis kapitalistista järjestelmää säästeliäisyyden ajatuksella tukevia ”näin tulet toimeen kolmella eurolla päivässä”-vinkkiohjelmia ja vinkkijuttuja). Elämän ei tule olla mitään pudotuspeliä. Kilpailuita tulee saada järjestää, mutta leikkimielisempinä, ei niin kuolemanvakavina. Valtioiden tulee kilpailla keskenään siitä, kuinka ne toteuttavat tasa-arvoa ja terveellistä elämänlaatua yms. Urheilukilpailuissa viimeisten sijojen ja häviäjien sijaan olisi terveellisempää puhua neutraalimmin vaikkapa sijasta 50, 100 jne., riippuen osallistujien määrästä. On myös muistettava, että on olemassa kansoja, joissa ei kilpailua välttämättä edes tunneta tai tunnusteta käsitteenä.

Asumisessa olisi pyrittävä tasa-arvoisuuteen. Ankeaa, tasaisen harmaata arkkitehtuuria olisi hyvä välttää. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, jos joku asuu hieman hienommassa talossa, kuin minä. Köyhemmillä on kuitenkin oltava tasavertaiset mahdollisuudet kauniiseen ja rentouttavaan asuinympäristöön. Köyhiä ei tule tuomita asumaan harmaisiin ja ahtaisiin betonilaatikoihin. Jos asutaan palatsissa tulisi tilat olla mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Tyhjillään olevat liiketilat saavat olla tyhjillään joitakin viikkoja, jonka jälkeen ne on annettava asukkaiden käyttöön, jos ei niille ole siihen mennessä käyttöä löytynyt. Jos omistaa talon, siinä on myös asuttava. Taloja ei tule myydä raharikkaille ulkomaisille, jotka mielellään ostavat taloja, mutta harvemmin edes käyvät niissä. Loma-asunnot on annettava joidenkin asukkaiden käyttöön lomasesonkien ulkopuoliseksi ajaksi. Tyhjillään seisovia taloja ei tule suvaita.

Historian opetuksessa on luovuttava ulossulkevasta ja länsieurosentrisestä näkökulmasta. Isänmaallisuutta tai paikallisuutta on edelleen järkevä opettaa. Isänmaallisuutta ei tule tukahduttaa ja vaihtaa sitä neuvostoliittolaiseen pakotettuun ”internationalismiin”. Esimerkiksi kuubalaiset ovat kuubalaisia ja ylpeitä isänmaastaan. Isänmaallisuuden on kuitenkin oltava monipuolisempaa. Se ei saa olla ulossulkevaa nationalismia, jossa erilaisista taustoista tulevat ihmiset suljetaan ulkopuolelle. Ahdasmielinen, ristiriitoja välttelevä ja ahtaaseen muottiin mahtumattomia erimielisiä leimaava historiakäsitys joutaa jäädä historiaan. Suomi ei myöskään ole ikinä elänyt missään tyhjiössä, jossa se olisi ajoittain muuttanut muotoaan, kuin taikaiskusta. Vaikutteita on tullut ja tulee koko ajan jostain muualta. Oppijoita olisikin hyvä laittaa pohtimaan suomalaisuuden käsitettä syvemmin ja haastettava heidät pohtimaan, onko suomalaisuus vain talvi-ja jatkosotia, saunaa, kossua, lenkkimakkaraa, syrjäisyyttä, pimeyttä ja vapautta ruotsalaisuudesta/venäläisyydestä. Eri kulttuureista tulevat on otettava tasavertaisina kansalaisina aktiivisesti ja laajasti mukaan rakentamaan ja kehittämään suomalaisuuden käsitettä.

Länsi-Euroopan historiasta puhuttaessa on rinnalle tuotava myös tietoa Itä- ja Kaakkois-Euroopan tapahtumista (ihmettelen, miksi näin ei ole jo nyt, puhuuhan oikeistolainen eliitti niin mahtipontisesti Euroopasta, niemimaasta, jota harva eurooppalainen todella tuntee). On tuotava yhä enemmän mukaan sitä näkökulmaa, mistä Länsi-Eurooppa ja sitä ennen antiikin Kreikka sai vaikutteita. Kuinka ja keiden kustannuksella Länsi-Eurooppa vaurastui? Länsi-Euroopan kehityksen rinnalla on puhuttava, mitä idässä ja kaakossa tapahtui samaan aikaan. Millaista oli Bysantissa, millaista oli turkkilaisen imperialismin aikaan Balkanilla ja kuinka Länsi-Euroopassa käytettiin Balkanin maita hyväksi. Kuinka lännessä kreikkalaiset rinnastettiin usein turkkilaisiin ja kuinka lännen elitistinen pettymys ”rappeutuneisiin kreikkalaisiin” (”jotka ennen olivat uljaita”) tavallaan näkyy Kreikkaa kurjistavan talouskurin aikana. Miten Venäjä (”kolmas Rooma”) muodostui ja miksi siitä tuli sellainen kuin tuli? Afrikan ja muiden alueiden kohdalla on puhuttava yhä enemmän eurooppalaisesta imperialismista. Alueiden asukkaista on myös puhuttava subjekteina, ei pelkkinä riiston tai imperialistisen pelin kohteina. Kurjuuden rinnalle on tuotava onnistumisia. Afrikka ja Latinalainen Amerikka mukaan omine historioineen ja merkittävine henkilöineen. Yhdysvaltojen historiasta on puhuttava monipuolisemmin. Kyse ei ole pelkästään jostain vapaan maailman edustajasta.

Kenties näin poistettaisiin mystisyyden ja kaikkivoivan jumalallisuuden verhoa lännen ympäriltä ja huomattaisiin, ettei sillä olekaan niitä vaatteita – ainakaan niin ylivertaisen säihkyviä. Todistaessamme kansainvaelluksia on yhä tärkeämpää opettaa pakolaisuuden historiaa ja pakolaisuuden syitä. Harva lähtee kauas omilta kotiseuduiltaan vapaaehtoisesti (ja mitä pahaa siinä vapaaehtoisuudessakaan on???). Opettajat voisivat painottaa, etteivät kulttuurit ja rajat koskaan säily muuttumattomina. Ne ovat aina muuttaneet muotoaan. Ranskalaiset, espanjalaiset, portugalilaiset ja romanialaiset eivät ole roomalaisia, vaikka romaanisia kieliä puhuvatkin. Eurooppa on saanut vaikutteita Roomasta, muttei sitä Roomana voida nykyisin pitää. Koskaan ei myöskään liikaa opeteta sitä, että vanhaan ei ole paluuta.

Kun opetetaan alusta asti, että kaikki kulttuurit ovat yhtä arvokkaita ihonväristä tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta voi se ainakin osittain ehkäistä rasismia. Olemme parempia joissakin asioissa, huonompia toisissa eikä se tee meistä ylivertaisia tai ylivertaisen huonoja. Luonnollisesti olisi hyvä varmistaa, että lapset kasvaisivat mahdollisimman monikulttuurisessa ja monipuolisessa ympäristössä. Maapallo tulee nähdä yhteisenä. Mitä järkeä on etsiä elämää muualta, kun kohtelemme toisiamme, kuin pahaisia muukalaisia?

Uskonnot ovat monimutkaisempi juttu. Niitä (niin esimerkiksi kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta kuin hindulaisuuttakin) on usein käytetty sortokeinona ja ihmisten silmien sulkemiseen. Vielä nykyäänkin uskonnoilla usein oikeutetaan muun muassa naisten, sukupuoli- ja kielivähemmistöjen sorto. Moni haluaisi kieltää uskonnot. Olen tästä eri mieltä. Uskontojen suvaitsemattomat suuntaukset ja taantumukselliset kaitsijat ovat mielestäni ne suurempi ongelma. Kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden perussanoma on ollut heikompien puolella. Ei tule suvaita uskonnollista suvaitsemattomuutta, muttei myöskään pakkoateismia.

Marxisti-leninistin perusvihossa sanotaan uskonnoista seuraavaa:

”Jos uskotaan, että Jumala on antanut kaikelle tarkoituksen, niin myös köyhät ja rikkaat ovat olemassa jonkin tarkoituksen vuoksi. Uskonnosta riippuen Jumala joko viisaudessaan koettelee ihmisiä, tai köyhät ovat edellisessä elämässään tehneet jotain sellaista, että ansaitsevat nykyisen kurjan asemansa. Uskonto voi passivoida ihmisiä, sillä kaikki tapahtumat voidaan selittää “Jumalan tahdolla”. Voidaan ajatella, että “Jumalalla on suunnitelma meille kaikille”, jolloin väheksytään sitä, että omaa asemaan kyetään itse muuttamaan.”

Aika hyvin kirjoitettu puhuttaessa tietyistä uskonnollisista suuntauksista. Vallanpitäjät ovat käyttäneet uskonnollisia laitoksia ihmisten kurissa pitämiseen. Uskonnoilla on pyritty oikeuttamaan muun muassa Irakin sotaa tai Intian syrjivää kastilaitosta. Vallanpitäjien nöyristelystä puhuttaessa on huomattava, että kyse on eri suuntauksista. Eivät kaikki uskonnolliset suuntaukset pyri miellyttämään vallanpitäjiä. Eivät kaikki uskonnolliset suuntaukset myöskään vastusta tiedettä. Kuten kommunismista ei voida puhua pelkkänä stalinistisena sortona ei uskonnoistakaan voida mielestäni puhua pelkästään silmiä sulkevina tai sortavien hallintojen käsien jatkeena. Valtion tulisi olla virallisesti uskonnoton eikä valtion tulisi olla liitossa kirkon, moskeijan, synagogan tms. kanssa. Uskonnon (oli kyse sitten buddhalaisuudesta tai wiccalaisuudesta) tulisi olla jokaisen henkilökohtainen asia, jota muiden tulisi kunnioittaa, kun se on sopusoinnussa humanismin, luonnon kunnioituksen ja edistyksellisyyden kanssa. Suvaitsemattomilla naisvihamielisillä televisioevankelistoilla, islamistisilla vihasaarnaajilla, ääriortodoksijuutalaisilla, uskovien pyhäpaikkoja vastaan hyökkäävillä saatananpalvojilla jne ei tule olla yhteiskunnassa minkäänlaista sijaa. Heidät tulee viedä leireille suvaitsevaisuuskasvatusta saamaan tai vaikeimmissa tapauksissa karkoittaa maasta. Uskonnollista tai uskonnotonta suvaitsemattomuutta en kannata.

On tärkeää, että erilaisista uskonnoista puhutaan kouluissa jatkossakin. Erilaisiin uskontoihin olisi hyvä syventyä ja vertailla erilaisia uskonnollisia tekstejä keskenään. Filosofian, etiikan ja elämänkatsomustiedon tulisi olla erillisiä ja kaikille pakollisia aineita. Tulisiko tässä pohtia oman uskonnon opetuksen voimassaoloajan jatkamista tai ryhmien muodostamista, jossa kussakin ryhmässä keskityttäisiin yhteen uskontoon kerrallaan? Oli kyse sitten erilaisista opintoryhmistä tai oman uskonnon opetuksesta, ei tulisi missään vaiheessa keskittyä pilkun tarkasti uskonnollisten tekstien lukemiseen. Tekstejä tulee tarkastella kriittisesti ja nykyaikaisesta näkökulmasta. Tekstien orjamaisen opiskelun sijaan tulee pohtia suurempaa kokonaisuutta, jonka kukin oppilas muodostaisi tykönään. Omalla uskonnonopetuksen tunnilla tai opetusryhmissä on myös säännöllisesti puhuttava muista uskonnoista, verrattava niiden suhdetta toisiin uskontoihin ja vertailtava niiden tekstejä keskenään. Uskontojen välillä olisi hyvä löytää myös yhtäläisyyksiä.

Sukupuoliovinismi ja naisviha istutetaan ihmiseen jo lapsesta lähtien. Pojat puetaan sinisiin, kun tyttöjen täytyy käyttää vaaleanpunaisia vaatteita. Poikia pidetään epänormaaleina, jos he leikkivät nukeilla. ”Poikamaisia” tyttöjä pidetään arveluttavina. Sukupuolirooleja tiukasti yllä pitävät mainokset ja propaganda onkin kiellettävä sakkorangaistuksen tai elinkeinoluvan lopullisen menettämisen ja vankeustuomion uhalla. Lapsia ei tule ohjata ”miesten ja naisten” urille. Myös tyttöjä tulee rohkaista salaisiksi agenteiksi ja rakennusalalle ja poikia sairaanhoitajiksi ja kauneudenhoitajiksi. Sukupuolten välillä on eroja, mutta ihmisen sukupuoli ei määrittele, mikä hän on tai mikä hänestä tulee. Lisäksi on puututtava elokuviin ja television ohjelmatarjontaan. Suomen tulisi pohtia Bechdel-testiä, joka vietäisi vielä pidemmälle ja jossa elokuvat laitettaisiin tarkkaan syyniin ja arviointiin sen perusteella kuinka naiset niissä esitetään. Selvästi sukupuolisovinistiset ja machistiset elokuvat on merkittävä roskaluokkaan kuuluviksi, joita olisi lupa näyttää rajoitetusti kaupallisilla kanavilla ja elokuvateattereissa, mutta raskaasti verotettuna ja yöaikaan (verotuksella elokuvantekijät ja televisiosarjojen tekijät ohjataan edistyksellisen kulttuurin rakentamiseen, verorahat käytettäisiin naisten kaltoinkohtelua ehkäisevään työhön). Roskaluokkaan merkityt machistiset elokuvat tulisi aina esittää feminististen alkupuheenvuorojen kera. Edistykselliset elokuvat saisivat sen sijaan tunnustuksia. Samoin tulisi menetellä myös vastaavanlaisten machististen televisio-ohjelmien kanssa, joita voisi esittää kaupallisilla kanavilla aikaisintaan aamuyöllä kello kahden tai kolmen aikaan. Ohjelman esittäjää ja ohjelman tekijää verotettaisiin ankarasti. Tietyille internet-sivuille tulisi voida päästä ainoastaan sellaisilla henkilötunnuksilla, josta käy ilmi henkilön ikä (tässä otettava tietoturva ja yksilönsuoja huomioon).

Tällä ei suinkaan pyrittäisi valheelliseen kuplamaiseen kasvatukseen. Maailma on luonnollisesti täynnä väärintekijöitä ja lapsi tulee tehdä tästä tietoiseksi hyvissä ajoin ottamalla tietenkin lapsen ikä huomioon. Jos väkivaltaa esiintyy esimerkiksi historialliseen kontekstiin liitettynä ja sellaisessa ohjelmassa/elokuvassa, jonka sanoma on muuten selvästi sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta (ei siis mitään mukamas tasa-arvoa kunnioittavia tyhjiä satunnaisia iskulauseita siroteltuna pitkin elokuvaa, jossa väkivallalla mässäily on pääosassa), voitaisiin sellaisten kohdalla tehdä poikkeuksia verotuksen osalta.

Nykyisin lapset tuppaavat  saamaan helposti käsiinsä lasten silmille sopimatonta materiaalia, joka vaikuttaa heidän kehitykseensä haitallisesti. Vanhempien, sukulaisten ja opettajien olisikin oltava perillä kyseisenlaisesta haitallisesta materiaalista. Kiellot eivät tässä kohdin yksin riitä. Asioista on myös aktiivisesti keskusteltava lasten kanssa, tarvittaessa ulkopuolisen ammattilaisen avustamana. Lasten kanssa on puhuttava siitä mikä on oikein (naisiin kohdistuva väkivalta ei ole oikein ja myös naiset voivat olla miehistä riippumattomia ja miehiä kaatavia sankareita; selitettäessä ikä huomioon).

Tarvitaan myös erityisiä naisten tasa-arvon toteutumisen varmistavia lakeja. Miehetkin joutuvat perheväkivallan ja väkivallan kohteeksi. On kuitenkin otettava huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta, henkinen ja fyysinen, on selvästi yleisempää. Rakenteet ovat hyvin usein sukupuolisovinistisia naisia kohtaan. Tämän vuoksi tarvitaan vastaavanlaisia lakeja naisten tasa-arvon varmistamiseksi. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta on määrättävä ankarammat rangaistukset, kuin tavallisesta perheväkivallasta, taposta, murhasta jne. Esimerkiksi Brasilia voisi toimia tässä suunnannäyttäjänä.

Nämä ehdotukset siksi aikaa, kunnes meistä tulee itseohjautuvia yksilöitä, joille ihmisoikeuksien noudattaminen, rauhan rakentaminen ja vakiinnuttaminen ja luonnon kunnioittaminen on itsestään selvää.

Lopuksi vielä: itsekritiikki on aina paikallaan. Omienkin taantumuksellisia ajatuksia ja virheitä, historiassa ja nykyaikana (kuten homovastaisuus, rasismi hieman alentuva suhtautuminen naisiin yms.) on voitava kritisoida ilman kaunistelua. Oikeistolaisille ei tule olla missään nimessä tilivelvollisia kuitenkaan. Harva meistä on täydellinen ja olemme usein aikamme lapsia. Eteenpäin on mentävä ja uusiin ajatuksiin on hyvä suhtautua uteliaisuudella. On tehtävä selkeä pesäero menneeseen, on hyvä ottaa oppia omien virheistä (niin punaisesta tyranniasta kuin vasemmiston oikeistolaistumisesta opportunismin ja Neuvostoliiton traumojen takia). Vasemmiston on myös päätettävä onko nyt tärkeämpää kilpailla äänistä (ja siitä kuka on maltillisin/radikaalein tai viisain/tyhmin) vai halutaanko todella yhdistyä kamppailemaan taantumuksellisia voimia vastaan, jotka uhkaavat niin ihmisyyttä, kuin maapalloakin.

Mainokset

About Heikki Ekman

http://jarkeapeliin.blogspot.fi/ (vanhemmat kirjoitukset)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: