”Jotain perustavanlaatuista on muuttunut”

Olisitko mun vain salaa

Sä toisen oot ei se haittaa saa,

Ota mut nyt anna palaa, anna palaa

Me salarakkaita ollaan, salaisen rakkauden aikaa

Salaisen rakkauden aikaa

Me salarakkaita ollaan, salaisen rakkauden aikaa, sut viedä saan

 

Omistan Salarakkaiden ”Salarakas”-kappaleen kokoomuslaisille ja perussuomalaisille sekä kaikille niille, jotka näiden kahden avoimesta lähentymisestä pitävät meteliä. Olisi muuten mielenkiintoista, jos paljastuisi Kokoomuksen olleen haluttomampi menemään Vasemmistoliiton kanssa hallitukseen, eikä päinvastoin. Kuten jotkut ovat sanoneet: Kokoomus tekee tietoisesti ideologiansa mukaista politiikkaa pyrkien selkeästi erottumaan.

Kapitalismin ja äärioikeiston yhteistyö ei ole mikään uusi juttu. Nykyinen kokoomuslainen yli-ihmisfanitus ja Lapuan liikkeen hehkuttaminen lienee tuskin pelkästään Kokoomusnuorten juttu. Persumaisuudetkaan eivät ole kokoomusnuorten parissa tavattomia. Ne ilmaistaan vaan ehkä vähän elitistisemmällä tavalla. Äärioikeistolaista ideologiaa on varmasti ihan emopuolueessakin tyypillisen opportunismin lisäksi. Sitä ei vaan olla viitsitty tuoda niin vahvasti ulos. Uskottavuus olisi kärsinyt, kun rasismilla ei vielä tämän vuosikymmenen alussa ollut vastaavaa hegemoniaa. ”Monikulttuurisuusonrikkauseimullamuuta”-lausahduksia ja ministereiden osallistumisia ”Peli poikki”-tyylisiin mielenosoituksiin tuskin tullaan näkemään vastaavassa määrin hallituksen kokoonpanosta huolimatta. Taantumukselliset kun ovat, epäpoliittisuuden varjolla, saaneet kaiken muun paitsi äärioikeistolaisuuden näyttäytymään kamalalta ääri-joltain.

Vaalien tulos oli aika lailla odotettavissa, vaikka se olikin lopulta melkoinen järkytys. Äärioikeistolainen Perussuomalaiset pääsi toiseksi eikä ykköspaikka ollut kaukana. Pienenä kevennyksenä toimi ”kommunisti Kalevin” äänisaalis, jolla syötiin Perussuomalaisten kannatusta. Olisihan siitä ollut ainesta melkoisen mehukkaaksi tarinaksikin: ”Kommunisti Kalevi esti rasistien vahinkoäänillä perussuomalaisten nousun maan suurimmaksi puolueeksi”. Ihan niin tiukassa ei tilanne lopulta ollut.

Äänestyksen jälkipuinti on ollut sitä tavanomaista. Opportunistit syyttävät pienpuolueita äänten viemistä isommilta (lue: ”merkittävämmiltä”) puolueilta. Isommat ja merkittävämmät puolueet, joilla vielä sydäntä on, laittanevat toiveita ja paukkuja siihen, että ehkä sittenkin tulisi punavihreetä tai edes vähemmän oikeistolainen hallitus. Punavihreään hallitukseen suhtaudun toistaiseksi skeptisesti. Hallitustunnustelija Antti Rinne ei ole toistaiseksi vielä sulkenut mitään puoluetta ulos. Lopulta punavihreä hallitus toisi korkeintaan hetken hengähdysaikaa. Radikaaleja muutoksia tuskin tulisi. Euroopan unioni kun sitoo käsiä melko paljon, vaikkakin sen selän taakse on toisaalta myös helppo piiloutua, etenkin oikeistopoliitikkona. Jotkut saattavat haikailla vielä sateenkaarihallitukseenkin. Mikään ei tosiasiassa muuttune parlamentaarisella tasolla. Ei siten, että se vaikuttaisi merkittävästi hyvällä tavalla pienituloisten arkeen tai ympäristökysymyksiin.

Oikeistolaisuus tulee dominoimaan hallituksessa, oppositiossa, yleisessä ilmapiirissä Etelärannan varjohallituksineen ja muine lobbareineen aivan varmasti. Poliitikot siis tässä vaiheessa poliitikkoina, ulkoparlamentaristit ulkoparlamentaristeina. Jos jokin nousee, se tulee olemaan äärioikeisto. Tämä riippumatta siitä, otetaanko Perussuomalaisia hallitukseen vai ei. Jos nyt jotain hyvää on löydettävä näistä vaaleista, niin onhan kyseessä jonkinlainen nuorennusleikkaus. Ilahduttavaa myös lukea oikeistosetien kauhistuneita kommentteja naisten saadessa valtaa. Sanottakoon vielä, että kannatan tietenkin ehdottomasti mieluummin punavihreää hallitusta (tai SDP:n, Vasemmistoliiton, Keskustan ja RKP:n kansanrintamaa), kuin sateenkaarta tai porvarihallitusta.

Vaalien ja hallitusneuvottelujen jälkeen

Vaikka vaalit, pian myös eurovaalit, ovat ohi, eivät pohdinnat suomalaisen työväenliikkeen asemasta lopu. Laajaa kriittistä ja rakentavaa keskustelua kaivataan työväenliikkeessä. Onko nykyisin edes mielekästä puhua vain työväenliikkeestä aikana, kun niin monella ei ole töitä tai kun savupiipputeollisuudesta ollaan siirrytty silpputyöhön ja yleiseen epävarmuuteen? Akateemikotkin voivat olla köyhälistöä, eivät vain ruumiillista työtä tekevät. Kuinkas sitten vaikkapa ruokalähetit, jotka tekevät työtä surkeilla työehdoilla, mutta kantavat riskit ”yrittäjinä”? Epäluottamusmies osui harvinaisen oikeaan vapun aikaan:

D5gcXQbW4AIujTf.jpg large

 

Työväenliike iskusanana on ilman muuta iskevämpi, kuin vaikkapa pienituloisten liike. Prekariaatti ei vielä ehkä istu samalla lailla suuhun, kuin proletariaatti. Käsitteiden päivittäminen olisi kuitenkin paikallaan. Toisaalta olisi tärkeää miettiä, mikä sai ihmiset äänestämään Perussuomalaisia niin sankoin joukoin. En usko, että kyseessä on pelkkä rasismi. Kaikki Perussuomalaisten äänestäjät tai heitä syystä taikka toisesta sympatisoivat eivät ole rasisteja. Perussuomalaiset vetosivat pienituloisiin, vaikkeivät todellakaan aja heidän etujaan. Syrjemmillä seuduilla taidettiin äänestää perussuomalaisia ehdokkaita enemmän, kuin ennen.

Vasemmistolaisina pidetyt eduskuntapuolueet eivät vetoa jostain syystä samalla tavalla heikossa asemassa oleviin, kuin Perussuomalaiset. Päinvastoin, näyttäisi käyvän niin, kuten joskus on lehdissäkin kirjoitettu, että Vasemmistoliitosta Vihreiden ohella olisi tulossa tai tullut korkeasti koulutettujen puolue. Ennen kouluttamattomat ja köyhät äänestivät vasemmistoa, nykyisin kouluttamattomat ja köyhät pitävät valtavirtavasemmistoa elitistisenä tai sellaisena, josta ei ainakaan ole pienituloisten asioiden ajajaksi. Muut puolueet näyttäytyivät kaupunkikeskeisinä, eivätkä kaikki isoihin kaupunkeihin mahdu ilman sosiaalisia ongelmia (maailman esimerkit toimikoot varoituksina). Onko kyseessä etäännyttävä puhetapa, elitistisenä pidetty ulkoinen olemus vai vasemmiston yleinen kykenemättömyys vedota köyhempään väestöön ja muihin pienituloisiin 2020-luvulle tultaessa? Itse veikkaan jälkimmäistä.

Perussuomalaisten suosio kertoo vasemmiston toimintakyvyttömyyden lisäksi keskiluokan rappiosta ja oman romahduksen pelosta. Ei vaan jotenkin mene jakeluun se, että keskiluokan romahduksen aiheuttanut oikeistolainen politiikka oli äänestäjien keskuudessa kuitenkin varsin suosittua vaaleista vaaleihin. Nyt luokkapudotusta pelkäävä hukkuva keskiluokka on tarttumassa umpioikeistolaiseen Perussuomalaisiin kuin oljenkorteen. Lopullinen itsetuho uhkaa.

Kuinkas on sitten kommunistien laita? Emmepä kommunisteinakaan ole onnistuneet vakuuttamaan ihmisiä siitä, kuinka me toisimme todellisen muutoksen. Voisi sanoa, että hyvin paljon vähemmän, kuin valtavirtavasemmisto. Kuinka me edes eroamme esimerkiksi kilpailevasta puolueesta, Vasemmistoliitosta? Paljonkin, kun lähdemme oikeasti asiaa pohtimaan ja pidemmälle suunnittelemaan. Katkeransävyiset haukkumiset eivät oikein vakuuta, koska taustalla kuuluu tavallaan koko ajan katkeran ”exän” toiveet siitä, että yhteen ehkä vielä joskus palattaisiin. Itse kannatan voimakkaasti tämän kaltaisesta ajattelusta luopumista. En näe nykyisissä oloissa SKP:tä ja Vasemmistoliittoa minkäänlaisina toveripuolueina.

Keskittykäämme erottautumaan selkeästi selkeine tavoitteinemme. Sitten, kun meillä on oikeasti tarjota konkreettinen ja uskottava vaihtoehto porvaristodiktatuurin lyömiseksi, on meillä varaa arvostella enemmän Vasemmistoliittoa siitä, ettei se ole tarpeeksi duunarii. Silloin vain tietenkin kun aihetta on. Kaikkein helpointa ja selkeyttävintä kannaltamme olisi, jos eduskuntavasemmisto yhdistyisi keskenään tai vaikka Vihreiden kanssa antaen lopullisen viestin SKP:lle siitä, ettei tässä mitään toveripuolueita olla. Ehkä tällöin luopuisimme viimein vaaliliittotoiveista eduskuntavasemmiston kanssa keskittyen ennemmin ulkoparlamentarististen voimien kokoamiseen. Yhteistyön tekemistä yksittäisten hyvisten kanssa tämä ei luonnollisesti estä.

SKP:llä on paljon potentiaalia ja voitettavaa. Sosiaalisessa mediassa olemme näkyneet ihan mukavasti. Itse tullut usein mietittyä sitä, kuinka entisinä aikoina, kun ei ollut mitään sosiaalisia medioita tai mitään moderneja viestinnän välineitä, kyettiin muodostamaan laajoja verkostoja ja toteuttamaan valistuskampanjoita, voimaannutettiin ihmisiä. Nyky-teknologia on siunauksen lisäksi myös tietenkin kirous kaikkine informaatioähkyineen ja onhan tapa viestiä ja puhua nykyisessä maailmassa hieman erilaista, kuin se oli ennen. Tästä pääsemmekin yhteen peruskysymykseen: Kuinka viestimme ja puhumme ihmisille sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa ja myös sen ulkopuolella? Osaammeko myös ajatella nykyaikaisesti ilman, että tuomme vain vanhaa viestiä esiin uudemmilla välineillä? Näen 6 tunnin työpäivässä (8 tunnin palkalla) ja 1200 perusturvassa sekä hävittäjäkampanjassa paljon hyvää ja suurta potentiaalia. Tästä voinemme lähteä rakentamaan suurempaa konkretiaa ja muiden puolueiden vaihtoehdot voittavia vaihtoehtoja pelkäämättä vastakkainasetteluja.

Ennen kuin lähdemme rakentamaan punaista tai punavihreää Suomea, tulisi ensin miettiä minkälaisilla voimilla lähdemme sitä rakentamaan. Yksi puolue ei sitä yksinään voi rakentaa. Joukkoliikkeet tulevat ilman muuta kysymykseen. Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan oli hyvä ja tärkeä projekti, vaikka sitten se loppua kohti näytti kuivuvan kokoon demareiden, vihreiden ja muiden keskittyessä vaaleihin. Uskon, että vastaavaa saadaan synnytettyä jatkossakin. Ympäristön saralla meillä on paljon voitettavaa. Emme tyydy vain 2 asteen tavoitteeseen tai toivomaan, että tuleva hallitus tekisi jotain. Me uskallamme vaatia rakenteiden muuttamista siten, että saastuttavasta teollisuudesta päästäisi (tietenkin tukemalla tavallisia ihmisiä siirtymävaiheessa) ja sitä, että saastuttava suurteollisuus myös maksaa ympäristölaskusta suurimman osan. Militarismi (suurimmillaan Yhdysvaltojen suunnalta, mutta myös esimerkiksi Kiinan ja Venäjän suunnalta; rauhanohjuksia ja parempia, ”puhtaita” pommeja ei ole olemassa) on pahimpia saastuttajia maailmassa, josta harvemmin puhutaan ilmastoahdistuksen lomassa.

Lähtemällä rakentamaan radikaalia punavihreyttä, uskon että se voisi tarjota yhden keinon lähteä erottautumaan niistä muista perinteisemmistä ja niin nähdyistä ja kuulluista jutuista. Eurovaaleissa erottautuminen on vieläkin helpompaa. Niissä ja tietenkin myös sen jälkeen voinemme loistaa sillä, että vaadimme eroa Euroopan unionista ja unionin purkamista. Mikään eduskuntapuolueista ei tätä tee. Tämäkin luonnollisesti vaatii rinnalleen konkretiaa. Tuskin meille riittää, että markka otetaan takaisin, manataan Kekkosta tänne, palataan takaisin perinteisiin kansallisvaltioihin tai jotain… Vaan mikä olisi tämä konkreettinen vaihtoehto? No ensinnäkään SKP ei ole Eurooppaa ja kansainvälisyyttä vastaan (toisin kuin monet muut eurokriittiset tahot ovat). Liikkeelle voinemme lähteä etsimällä Euroopasta edistyksellisiä EU-kriittisiä tahoja ja lähteä muodostamaan niistä oman vastineemme muukalaisvastaiselle äärioikeistolaiselle Visegrád-ryhmälle. Kannatan ryhmälle nimeä vaikkapa ”palmelaiset” tai ”olofpalmelaisten EU-kriittinen ryhmä”. Pyörää ei tarvitse keksiä kokonaan uudelleen, kun olemassaolevia rakenteita (joiden osasia olemme, halusimme tai emme) hyödyntäen pyrimme kohti parempaa Eurooppaa.

Ohessa vielä Heikki Ketoharjun video siitä, miksi EU:n purkaminen on realistisempaa, kuin EU:n uudistaminen esimerkiksi Green New Dealin hengessä.

PS: Otsikon nimi on suora lainaus eräältä luennolta, jossa hieman sivuttiin eduskuntavaalien jälkeisiä tunnelmia.

About Heikki Ekman

Mielipiteet ovat omiani, eivätkä välttämättä edusta SKP:n kantaa. En väitä olevani minkään alan asiantuntija, mutta pidätän itselläni silti oikeuden kommentoida itseäni kiinnostavia asioita koko ajan asioista selvää ottaen mahdollisimman monipuolisesti. http://jarkeapeliin.blogspot.fi/ (vanhemmat kirjoitukset)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: