Archive | kesäkuu 2020

Käydään Lapualla!

Odotellessa parempia ja syvällisempiä tekstejä Lapuasta, väsäilin jokusen rivin omaa pohdintaa ajankohtaiseen aiheeseen liittyen.

102410223_3018061954955025_2333422816514593666_o

 

 

72gdt

Vasemmalla oleva sinimusta ”lippu” pöllitty Yliaudan keskustelupalstalta, jossa eräs (todennäköisesti marginaalia skenessäänkin edustava) julisti, että sinimustaa sen olla pitää, koska sinivalkoinen on kuulemma liian russkii!

 

Lapua on noussut laajempaan keskusteluun eikä ollenkaan mairittelevassa mielessä. Lapuan kaupunki on myöntänyt Vuoden kulttuuriteko -palkinnon itsenäisyyspäivän kynttilämielenosoituksen järjestäjille. Siis tää sama 612-henkinen kulkue, jossa EI  (missään nimessä!) tuuletella kainaloita?! Palkintoa oli vastaanottamassa miehiä sinimustissa (Men in Black&Blue!), joista ainakin Matti Kiilunen on korostetusti fasismiin päin kallellaan, kuten Yle asiasta viime vuonna uutisoi. Lapuan Sanomat tiedotti asiasta Facebook-sivuillaan. Sinimustiin pukeutuneet järjestäjät antoivat oman näkökulmansa  syytöksiin Lapuan Sanomissa, joka ei kyllä allekirjoittanuttakaan oikein vakuuta, kun tiedetään järjestäjien taustat. Keskustelu on ollut kommenttikentässä varmasti poikkeuksellisen vilkasta, ottaen huomioon paikallisen julkaisun, joka ei juuri muuten herätä kiinnostusta, kuten eivät muutkaan pienemmät paikalliset julkaisut meitä etelän eläjiä. Syytä olisi.

Lapualla ja Etelä-Pohjanmaalla on ikävä maine vasemmiston ja edistyksellisten keskuudessa laajemminkin. Näin Yhdysvaltojen (nykyajan Saksa tai Ranska) ihailun aikakaudella huomataan, että meiltäkin löytyy oma ”Raamattuvyöhyke”. Aikana, jolloin niin taantumukselliset kuin edistysmielisemmät seuraavat Yhdysvaltojen inspiroimia trendejä anglismeineen, meemeineen ja yleisine katsantakantoineen. Jokohan pian julistetaan taantumuksellisten riveissä, notta ”Sinimusta on meille identiteettijuttu ja kotiseutukysymys, kuten Konfederaation lippu Yhdysvalloissa”? Milloin puolestaan edistysmielisempien keskuudessa todetaan: ”Suomen sinimustien symboli on kotimainen versio Yhdysvaltojen konfederalistien rististä. We feel your pain, brothers and sisters!” Usein on toki niin, että kyseessä on inhimillisempi seikka. Ihmisyyteen kuuluu halu kokea ja ymmärtää toisten kokemukset sekä niiden vertailut. Olla ikään kuin samassa veneessä taistelussa paremman maailman puolesta. Ja taistelunhan tulisi toki aina olla kansainvälistä paikalliset eroavaisuudet huomioiden.

Etelä-Pohjanmaa on alue, jossa perinteisemmät arvot korostuvat. Jos Suomi on Länsi-Euroopan rasistisimpia ja ehkä konservatiivisimpia (roomalaiskatolisen Italian ja Espanjan lisäksi), Etelä-Pohjanmaalla konservatiivisemmat arvot korostunevat entisestään. Tuurin omalle kuninkaalliselle saatetaan sallia ei-suomalaisperäinen puoliso, mutta muuten ei-valkoihoisilla ihmisillä taitaa olla oikeus ihmisyyteen ja olemassaoloon vähän tuurista kiinni tuolla ja meillä laajemminkin. Tiedä sitten, ollaanko Etelä-Pohjanmaalla rasistisempia, kuin Suomessa keskimäärin. Tosiasia on, ettei esimerkiksi Lapualla hirveästi pakolaistaustaisia ole Helsinkiin tai Ouluun verrattuna. Vai onko sittenkin niin, että Oulu  on eräänlainen ”Joensuu” rasistisessa mielessä?

En itse pidä tällaisia jaotteluja kovin mielekkäänä seuraavista syistä:

A) Tällainen alueellinen jaottelu menee usein elitistisen itsekorostamisen piikkiin, jossa nyrpistetään nenää tietyille taantumuksellisina pidetyille alueille (”Te siellä sisäänpäinlämpiävällä landella kuksitte sukulaistenne kanssa.”; Samanlaisia havaintoja tehty usalaisten jakolinjoja seuratessa ”pohjoinen vs etelä” väliseen keskusteluun liittyen, jossa todetaan niin ikään ”Oh, you are marrying your cousins!”). Tämä on myös sukua laajemmin sille ”edistyksellinen humaani länsi” vs ”taantumuksellinen itä”- vastakkainasettelulle, jossa taustalla saattaa usein vaikuttaa kolonialistinen ajattelu. Näin sivuutetaan myös ne taantumuksellisempina pidettyjen alueiden edistyksellisten olemassaolo. Näin luodaan kuvaa itsestä elitisteinä, joille kaikki muut ovat ”juntteja”, eikä näin ollen edistetä muuta, kuin äärioikeistolaisuuden nousua. Äärioikeistolaisten, jotka sitten esittäytyvät ”kansan” äänenä ”elitistisiä punavihreitä” vastaan. Pääkaupunkiseutu-Tampere -akselilla ihmetellään Etelä-Pohjanmaan konservatiivisuutta, Etelä-Pohjanmaalla taas ”etelän punavihreää kuplaa”.

B) Lapua on historiallisesti arka aihe vasemmistolle. Jopa kaikista maltillisimmalle demarillekin. Etelä-Pohjanmaa on niitä harvoja alueita, jossa kehdataan julkisesti juhlia sisällissodan voittajien (jotka olisivat tänä päivänä Haagissa tai Interpolin etsintäkuuluttamia) juhlaa, tammisunnuntaita. Alueella korostuu peittelemättömästi valkoisen osapuolen historianäkökulma, kun muualla puhutaan hauraasti ”sovinnon” tärkeydestä, vaikkakin ohuesti. Sinne ei siis voida mennä, koska muiluttajat iskee, niin kuin silloin viime vuosisadan ensimmäisillä vuosikymmenillä. Siellä nähdään jopa vihreät liberaalit punaisista punaisimpina ja Nato-maa Virokin edustaa heille vieläkin varmaan jotain kommunismia. Ajatukseen saattaa myös sisältyä luovutusmentaliteetti. ”Ne on menetettyjä tapauksia Ei maksa vaivaa edes yrittää mennä ajamaan sinne mitään tavanomaisesta poikkeavaa, kun turpaan tulis vaan. Mut ai, että, kun sain taas servattua ne fasistijunttimaalaistollot taas! En kyl ees kusis sinne päin! Lapualaiset, stay where you are! Build that wall, hehe!” Molemmin puolin pysytellään omissa historian poteroissa, josta kärsivät lopulta vain kuplaantuvat ja lopulta marginalisoituvat edistysmieliset itse.

1200px-Lapua.vaakuna.svg

Siis Lapualle!

Kannatan lämpimästi, että kaikki paremman maailman puolesta taistelevat kävisivät Lapualla. Ottaen huomioon alueen perinteisistä perinteisimmät arvot, ei varmaankaan liene suositeltavaa mennä sinne pienellä porukalla, nyrkki ojossa ja niin sanotusti ”Lenin edellä” provosoimaan. Henkilökohtaisemmat motiivit kannattaa jättää sivuun mikäli pyritään aidosti edistämään asiaa. Tällaisessa tilanteessa omiin henkilökohtaisiin kaunoihin (”This is for my father/grandfather!”) tai yleiseen alueelliseen halveksuntaan (”Kirotut muuttumattomat kosolalaiset!”) perustuva riidan haastaminen saattaa lyhyellä aikavälillä palvella ainoastaan yksittäisiä riidanhaastajia itseään, koska omien henkilökohtaisten turhaumien purkamiset. Pidemmällä aikavälillä uskon, että tällä tehdään haittaa asialle laajemmin, joka edesauttaa poteroitumista, jolla tuskin myöskään voitetaan laajempia sympatioita. Toisaalta liian kesykään linja, joka näyttäytyy harmittomana, vie asioita tuskin eteenpäin tarpeeksi.

Mitä useammat maailmanparantajat siellä kävisivät tapahtumia järjestämässä, sen parempi. Annettaisi alueen nuoremmillekin vahvaa viestiä, että tarjolla on myös muutakin sanomaa, kuin vain se perinteisempi. Kävin viime vuosikymmenen alussa sähköpostiviestikeskustelua erään entisen Lapualla vaikuttaneen demarin kanssa, joka vaikutti ymmärrettävästä syystä hieman väsyneeltä meininkiin. Lieköhän jo täysin ”epäpolitisoitunut”? Eräässä Lapuan SDP:n taannoisessa blogikirjoituksessa (joka ei taida enää valitettavasti olla pystyssä) päiviteltiin, kuinka jo teini-ikäiset mopopojat tietävät, että SDP on kommaristallareiden pesä. Toisaalta Lapuan valtuustossa on viime aikoina vaikuttanut jopa vasemmistoliittolainen. ”Liberaalimmalla” Seinäjoella asiat ovat vielä paremmin, jossa esimerkiksi vihreät ja vasemmistoliittolaiset lienevät vahvempia, kuin Lapualla. Seinäjoella on myös järjestetty oma pienimuotoinen Pride-tapahtuma. Milloin olisi Lapuan vuoro? Milloin ilmastomarssijat uskaltautuisivat Lapualle? Voitaisiko jo 21. vuosisadalla alkaa puhua laajemmin Etelä-Pohjanmaan vappumarsseistakin? Niin kuin odinit Tampereella, meikäläiset Lapualla!

Todennäköisempää tosin on, että suurempien massojen tyytyessä vielä hyvän aikaa kauhistelemaan lapualaisten taantumuksellisuutta ja painostaessa sikäläisiä mielipidevaikuttajia ja muita vaikuttajia pitämään edes kaikkein fasistisimmat ulostulot kurissa (äärimmäisen tarpeellista, mutta yksinään riittämätöntä), pelin avaaminen jäänee kommunisteille. Nyt on pakko, ”valloittaa” ne valloittamattomatkin linnakkeet Suomessa. Jotta Suomi oikeasti menisi eteenpäin. Pride-tapahtumat ovat läpikaupallistettuja Helsingissä? Ok, vaan uskalletaanko Lapualla edes etäisesti haaveilla vastaavasta? Haluatko ilmastomarsseille vielä enemmän näkyvyyttä? Miten olisi Lapua? Saisiko vappumarssitkin hieman voimaantumista, jos jo tällä vuosikymmenellä marssittaisi lakeuksilla vieläkin laajemmin? Muussa tapauksessa voinemme kysyä itseltämme, mitä järkeä on edes suunnitella esimerkiksi jotain sosialistista Suomea, jos emme ole kiinnostuneita meitä vähemmän kiinnostavista alueista? Näin saatettaisi syyllistyä siihen samaan byrokraattiseen pääkaupunkiseutu-keskeisyyteen (ja keskusalueiden suosimiseen yleisestikin), mistä syytetään oikeistolaisia päättäjiä. Miksi emme sitten saman tien julistaisi punaista tai punavihreää Etelä-Suomea, jolloin pohjalaiset tehkööt ”Ostrobothnia-exitit”? Keskittyminen tiettyihin alueisiin ja byrokraattinen keskittäminen ei valitettavasti ole vain oikeistolainen juttu, vaan ihmismäinen juttu, johon voivat syyllistyä kommunistitkin. Käydään Lapualla!