Eroon pikkuvelisyndroomasta!

Suomalaiset ovat kumma kansa. Mitä suomalaisuus edes on? Onko se yksi ja yhtenäinen kieli ja mieli? Mitä on suomalainen kulttuuri ja mitä se ei ole? Onko perussuomalainen monokulttuurisuus, yksikielisyys ja perussuomalainen johtajuus suomalaisuutta? Onko monikulttuurisuus, kaksikielisyys ja kaikki huomioon ottava diskuteeraaminen (diskuteeraaminen, asia josta Sauli Niinistökään ei muuten tykkää!) epäsuomalaista? Mistä suomalaiset tulevat ja minne suomalaiset menevät? Kuinka tuoda päivänvaloon vakavasti otettavia todisteita muinaisista suomalaisista kuninkaista? Onko niitä? Näihin kysymyksiin on tuskin olemassa yhtä, saati yksinkertaista vastausta. Siksi onkin niin helppoa aloittaa määrittely siitä mitä suomalaiset eivät ole. Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule (siispä mitä pikimmiten eroon stalinistisesta hyvinvointivaltiosta saksien rytmikkäällä kalkkeella! Taustalla soikoon Euroopan troikan suomenkielinen tunnuskappale, Nikkelimarkka).

Monet ovat kiitollisia Ruotsille Suomen ”sivistämisestä”. Ei tule muuten mieleen kovin montaa maata, jossa niin monet entiset hallitut kiittelisivät entisiä siirtomaaisäntiään kolonialismista niin vuolaasti. Monet maat ovat toki ylpeitä siitä, että heidän maansa pääsi roomalaisen imperialismin alaisuuteen. Roomalaista sivistystä ihaillaan ja romantisoidaan esimerkiksi karthagolaisten (Marcus Porcius Cato vanhempi, sinä parantumaton romantikko!) ja gallialaisten kansanmurhia. ”Barbaarimenneisyyttä” harvoin ihaillaan. Yllättävän monet suomalaiset tuntevat suurta kiitollisuutta ruotsalaisten imperialismista. Unohdetaan se, että suomalaisten taivuttelussa tarvittiin usein miekkaa ja se että suomalaiset olivat toisen luokan kansalaisia. Suomi oli rahvaan kieli. ”Sivistyneistö” puhui ruotsia.

Tästä alistuvasta asenteesta nähdään vielä nykyisinkin merkkejä joidenkin ihmisten puheissa. Heidän mielestään suomen kielestä ei ole mitään hyötyä – se ilmeisesti pitäisi korvata jollakin suuremmalla ja ”hyödyllisemmällä” kielellä. Saman logiikan mukaan maailman maista olisi syytä raivata kaikki pienemmät kielet ja alkuperäiskielet myös siinä sivussa. Monde Diplomatique -lehdessä oli taannoin hyvä artikkeli kieli-imperialismista. Vapaaehtoinen alistuminen kieli-imperialismille (ja oman kulttuurin halveksinta) palvelevat suurempien maiden asiaa ja tekevät maailmasta yksiulotteisempaa. Toisaalta latinan kielen valta-asema murtui ja siitä kehittyi eri kieliä. Kenties englannin kielen kohdalla käy aikanaan samoin. Tuli vaan mieleen. ”Pakkosuomen” kriitikot (saamelaisia lukuun ottamatta) voisivat myös ottaa huomioon sen, että suomen kieli tuli alueelle ennen ruotsin kieltä, muutoin nationalistiseen vouhotukseen kantaa ottamatta.

Alemmuuskompleksin nöyristelevän puolen toisesta päästä löytyy toisenlainen suuntaus, joka liittyy alemmuuskompleksiin niin ikään. Tätä eräät ovat osuvasti kutsuneet ”pikkuvelisyndroomaksi”. Tämän mukaan kaikki ruotsalaisuus nähdään turhana ja negatiivisena. Pakkoruotsia ja myös suomenruotsalaisia (”svensktalande bättre folk”) tölväistään. Tämä liittyy siirtomaa-ajalta periytyvään huonommuuden tunteeseen, jota rasistiset monokulttuurin edustajat käyttävät hyväkseen fennomaanisessa larppailussaan. Joskus kuulee sanottavan, että ruotsinkielinen eliitti hallitsee Suomessa kaikkia tärkeimpiä virkoja. Mielestäni väite menee luokkaan ”villit salaliittoteoriat”, jolla lietsotaan vaarallista katkeruutta tiettyä vähemmistöryhmää kohtaan. Usein samat tahot, jotka haukkuvat ”hurrihomoja” kehuvat muun muassa Mannerheimin ja Tony Halmeen maasta taivaisiin unohtaen sivuuttaen sen, että kyseiset herrat olivat suomenruotsalaisia. Pakkoruotsi ansaitsee toki paljonkin kritiikkiä ja erilaiset kiintiöt olisi varmaan syytä ottaa tarkastelun kohteeksi. Jätetään nyt kuitenkin vähemmistöryhmät muuten rauhaan. Ja ei unohdeta sitä, että ruotsin kielestä on hyötyä, vaikka Tynkkynen (joka vaikuttaa potevan jeesuskompleksia) muuta sanoisi.

Suomalaisilla on entisille siirtomaille tyypillinen asennoituminen imperialismiin. Kaikkea valkoista ulkomaalaista pidetään parempana. Korostettakoon siis vielä, että kyseessä täytyy ehdottomasti olla valkoista ihonväriä omaava kulttuurin edustaja. Kaikesta kehityksestä ja saavutuksesta huolimatta omaa maata, historiaa ja kulttuuria väheksytään eikä omaa maata edes tunneta kunnolla. ”Junttisuomalaisuus” tympii ja toivotaan usein, että oltaisi jossain muualla. Asennoituminen muistuttaa mielestäni hyvin paljon Kolumbiassa vallitsevia asenteita. Myös Kolumbiassa arvostetaan ulkomaisuutta (pääasiassa länsimaalaisuutta ja länsieurooppalaisuutta [pohjoismaita ei tunneta vielä niin hyvin]) oman kulttuurin kustannuksella. Liian monet kolumbialaiset häpeävät maataan ja ongelmiaan ja toivoisivat olevansa jossain muualla. Kirjailija William Ospina kirjoitti hyvin kirjassaan (”Pa’ que se acabe la vaina”), kuinka kolumbialainen eliitti on kautta aikain tuntenut syvempää yhteyttä Eurooppaan (ja/tai Yhdysvaltoihin) unohtaen oman maansa kehityksen ja laiminlyöden kolumbialaisen kulttuurin. Satuin myös kuulemaan erään näkemyksen jonka mukaan Kolumbiassa rikas päättävä eliitti katsoo kuuluvansa eurooppalaiseen kulttuuriin, ylempi keskiluokka/keskiluokka tuntee suurta vetoa Yhdysvaltoihin kun taas köyhemmät ihailevat Meksikoa. Siinä missä Suomessa ei haluta olla metsäläisiä eikä haluta kiinnittää saamelaisten oikeuksiin huomiota, Kolumbiassa ei haluta olla ”intiaaneja” ja alkuperäiskansojen oikeuksia rikotaan myös räikeästi. Espanjalaisvallan jäljet näkyvät vielä hyvin selvästi. Kolumbiassa palvotaan valkoista ihonväriä ja sinisiä silmiä. Ajoittain vaaleuden palvonta menee selvästi rasismin puolelle.

Ruotsalaiset olivat ja ovat suomalaisille sama asia kuin espanjalaiset Latinalaisen Amerikan maille. Niin sanottu sivistys tuotiin alueille (väkivalloin) ja paikallisiin iskostettiin ajatus sikäläisen kulttuurin alemmuudesta. Suomen historia on tosin mielenkiintoinen siinä, ettei ruotsalaisia koskaan työnnetty Suomesta pois suomalaisjoukkojen voimin vaan venäläisjoukkojen toimesta (Latinalaisessa Amerikassa espanjalaiset häädettiin paikallisten vapaustaistelijoiden voimin). Suomalaisuus pääsi kukoistamaan täydessä muodossaan vasta venäläisvallan aikana. Ei tule kuitenkaan maahan asti kumartaa itäistä imperialismiakaan. Venäjä sortui moniin julmuuksiin suomalaista siviiliväestöä kohtaan ja venäläiset veivät suomalaisia usein orjiksi isonvihan aikaan. Siperia tuli tutuksi monille. Georgialaisen Stalinin Neuvostoliitto toteutti kansanmurhan karjalaista kulttuuria kohtaan toisen maailmansodan aikaan ja sen jälkeen (asia, josta harvemmin puhutaan sen oikealla nimellä). Venäjä onkin pienemmille naapureilleen sitä mitä Yhdysvallat on Latinalaiselle Amerikalle. Suurvallat korostavat omia oikeuksiaan unohtaen tasapuolisuuden. Epäreilut maakaupat Suomen ja Venäjän välillä ovat yksi esimerkki. Suomessa on venäläisten helpompi saada maata, kuin suomalaisten Venäjällä. Usein myös esimerkiksi kaasuhanoja käytetään kiristyskeinona niskuroivia naapureita vastaan. Yhdysvallat on taas pyrkinyt dominoimaan ”omaa takapihaansa” miltei kaksisataa vuotta.

Toisaalta ”ryssäviha” kääntyy usein itseään vastaan siinä missä vihamielinen (mutta usein ymmärrettävä) ”Yankee go home”-asennoituminen. Suurimmaksi osin historiallisista traumoista johtuva venäläisvastainen suuntautuminen on viemässä Suomea imperialistisen lännen ja Naton syliin ja kohti suurta konfliktia. Haasteelliset kokemukset, traumat ”suomettuneisuudesta” ja häpeä oman maan sijainnista ovat tuhoamassa Suomen puolueettomuuden. Elämme uussuomettuneisuuden aikoja. Latinalaisessa Amerikassa ei mene sen paremmin. Ne maat, joissa Yhdysvallat ei pidä komentoa ottavat usein Venäjän ja Kiinan liiankin avosylin vastaan. Tällöinkään ei puolueettomuudesta voida puhua. Esimerkiksi Venezuelassa, jota Yhdysvallat on painostanut viime aikoina useaan otteeseen, usein unohdetaan kritiikki Venäjän ja Kiinan aggressiivisuutta kohtaan, ilmeisesti realipoliittisista syistä. Näin ollen kyseiset maat ajavat itseään kohti suurta yhteenottoa puolueellisina maina. Puolueettomuus – kamala(n tylsä) käsite!

Näinä aikoina tarvittaisi kipeästi yhtenäisyyttä, tiukkaa puolueettomuutta ja monipuolista kaupankäyntiä. Suomen pakkoruotsikeskusteluun ratkaisun voisi tuoda Pohjolan unionin, jossa mikään kieli ei olisi toista hyödyllisempi. Unionissa Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Skotlannin (kai sitä toivoa saa!) kielet olisivat tasa-arvoisessa asemassa. Pohjolan unioni sitoutuisi tiukkaan puolueettomuuteen ja itsenäiseen puolustukseen ilman lännen hyökkääviä haukkoja ja muodostaisi vahvoja linkkejä esimerkiksi Latinalaiseen Amerikkaan ja Afrikkaan. Venäjällä olisi tärkeä asema kauppaa käydessä unionin ja Venäjän välillä. Tällöin myös venäjän kielen opiskelu nousisi englannin, espanjan, ranskan, saksan ja ruotsin kielten opiskelun rinnalle. Saamen kieli olisi syytä ottaa mukaan opiskeluun.

Jätetään siis jo viimein kauhuskenariot Ahvenanmaan miehityksestä Ilkka Remesin huoleksi. Jätetään oman kulttuurin väheksyntä ja lännen palvonta pienille piireille. Kuljetaan pää päättäväisesti pystyssä imperialismien edessä oma linja päättäväisesti pitäen. Ei uhitella,  ei halveksuta eikä kumarrella mitään ilmansuuntaa eikä lietsota vihaa vähemmistöjä kohtaan. Sata vuotta on pitkä aika pienelle maalle, joka sijaitsee tärkeällä ja haasteellisella alueella. Sijainti tulisi voida kääntää hyödyksi diplomatia ja rauhan kannalta. Satavuotias Suomi alkakoon kypsyä viimein.

Mainokset

Eroon väärinajattelusta

Varoitus: tavallista pidempi teksti!

Kuinka taantumuksellisten väärinajattelijoiden määrää voitaisi vähentää ja varmistaa, etteivät he tulevaisuudessa hyppisi silmille? Ensiksi edistyksellisten olisi tietenkin päästävä valtaan ja olisi muodostettava laaja edistyksellinen koalitio, joka ajaisi ihmisyyden ja luonnon asiaa. Tämän jälkeen olisi vuoro toiselle haasteelle, väärinajattelun kitkemiselle. Yksinkertaisinta olisi varmaan teloittaa ja vangita älytön määrä ihmisiä ja laittaa heitä työ- ja vankileireille. Se ei kuitenkaan ole osoittautunut toimivaksi. Tämä tuli ilmi esimerkiksi Itä-Euroopassa, jossa massojen protestit omiin tarkoituksiinsa omineet uusliberalistiset vastavallankumoukselliset ajoivat neuvostoliittolaisen kommunismin ja sitä myötä myös kaikki yhteiskunnan turvaverkot alas. Väärinajattelijat piileskelivät eikä kaikille elämän osa-alueille ulottunut valtion propaganda toiminut. Taantumuksellisista aatteista ei väkivaltaisella pakolla päästy eikä päästä eroon. Väkivalta ei myöskään ole humaania ja usein omaa valtaa lujittaessa vihollisia saatetaan nähdä kaikkialla, jolloin vainoharhainen terrori jää päälle. Tätä terroria on myös taantumuksellisten helppo käyttää kaikkia vasemmistolaisia vastaan vuosikymmenten jälkeenkin vallankumouksen epäonnistuessa. Syy Stalinin julmuuksista on kaikessa naurettavuudessaankin helppo vierittää jopa oikeistodemareiden niskoille.

Väärinajattelun kitkemisessä olisikin hyvä käyttää pehmeämpiä, mutta silti riittävän kovia keinoja. Kuolemalla väärintekijät ja väärinajattelijat pääsisivät liian helpolla ja syyttömiä, aiheellistakin kritiikkiä esittäviä henkilöitä saattaisi päästä hengestään vainoharhaisen terrorin takia. Olen ohessa listannut joitakin keinoja. Lienee syytä huomauttaa tässä vaiheessa, etten kannata riistäjien suoranaiseen riistoon enkä kostoon riistäjiä vastaan. Painotus on oikeudenmukaisuudessa ja asennekasvatuksessa, jossa väärintekijät laitetaan saamaan tuntumaa uhrien ja väärintekojen kohteiksi joutuneiden kokemista kärsimyksistä.

Yhteiskuntarauhalle ja ihmisyydelle ylipäänsä kaikkein pahimpia ovat epätasa-arvoista tulonjakopolitiikkaa harjoittavat oikeistolaiset. Heidän elitistinen ajattelutapansa on poikkeuksetta aina syynä sille, että yhteiskuntarauha on uhattuna. Heidän uusliberalistinen politiikkansa lisää kurjuutta, rikollisuutta ja yleistä turvattomuutta jonka myötä myös erilaiset ääri-ilmiöt saavat lisää kannatusta (kuten nyt esimerkiksi äärioikeisto Euroopassa ja Donald Trumpin menestys Yhdysvalloissa). Köyhillä ei usein ole kovin kummoisia näköaloja tulevaisuudestaan, joten houkutus rikolliselle tielle ja sitä kautta satumaisiin rikkauksiin käy suureksi epätasa-arvoisen tulonjaon kurjistamassa yhteiskunnassa.

Oikeistolaiset päättäjät suosivat muita hyväkseen käyttäviä konnia ja halveksuvat ahkeria, retoriikastaan huolimatta. Veronkiertäjille tehdään palveluksia Kelan etuuteen oikeutettuja vahdataan tarkasti ja duunareilta vaaditaan alituista joustoa. Vaan pian se jousikin katkeaa. Oikeistolaiset päättäjät antavat toistuvia veronalennuksia suurituloisille (jotka suurista tuloista huolimatta potevat veroallergiaa ja tekevät kaikkensa vältelläkseen ”työstä rankaisua”) kun samaan aikaan kurittavat pienituloisia. Työntekijöitä huonosti Suomessa ja muualla kohtelevia yrityksiä palkitaan ja ihaillaan. Näille yhteiskunnan parasiiteille olisi lätkäistävä pikimmiten tuntuvat korvausvaatimukset. Korvaukset maksettaisiin leikkauspolitiikasta kärsineille ihmisille tavalla tai toisella. Tämän lisäksi tällaisilta pahimman luokan roistoilta tulisi lopullisesti evätä pääsy politiikkaan tai ainakin voimakkaasti rajoittaa pääsyä. Ottakoot asioihin kantaa verkon keskustelusivulla, sosiaalisessa mediassa ja yleisönosastoilla. Oppositioon voisi toki mahtua korkeintaan yksi kiintiökokoomuslainen ja kiintiökepulainen huvittamaan hallitusta välikysymyksillä talouspolitiikasta.

Veronkiertäjiä ja verosuunnittelijoita on kohdeltava maanpettureina. Ulkomailla oleskeleville veropakolaisille toistaiseksi voimassa oleva maahantulokielto. Suomeen olisi hyvä saada pakollinen elinkeinolupa, jota kaikki henkilökohtaisiin voittoihin tähtäävät yrittäjät saavat hakea. Lupa myönnettäisiin 5-10 vuodeksi kerrallaan. Suurten olemassaolevien yritysten kohdalla lupa voisi olla voimassa 2-3 vuotta. Asia katsottaisiin tapauskohtaisesti. Ensimmäisten vuosien aikana yritysten toimintaa tarkkailtaisiin hyvin tarkasti. Nuhteettomasti ja eettisesti toimivat yritykset saisivat tunnustuksia, huonosti toimivat yritykset sen sijaan suljettaisiin ja yrittäjiltä evättäisiin elinkeinolupa Suomen rajojen sisäpuolella toistaiseksi. Ulkomaille saa laajentua, mutta syiden on oltava eettiset ja kaikkia osapuolia hyödyttävät. Verot on maksettava tunnollisesti. Eettisesti toimivat suomalaiset yritykset voisivat parhaimmillaan lisätä työllisyyttä ulkomailla ja lobata ihmisoikeuksien ja ympäristökysymysten puolesta sellaisissa maissa, joissa vastaavissa asioissa on puutteita. Halpojen palkkakustannusten ja muiden itsekkäiden motiivien takia ulkomaille muuttavat yrittäjät jääkööt ulkomaille pysyvästi. Suomeen ei isänmaanpettureiden tarvitsisi palata. Suomen valtion kannattaisi myös lisätä yhteistyötä muiden maiden ay-liikkeiden kanssa yhteistyössä kotimaisten ay-liikkeiden kanssa, jotta porvarillisesta riistämisestä tulisi ulkomailla yhä vaikeampaa suomalaisten yritysten osalta.

Työntekijöiden ”liian suuria palkkoja”, ay-liikkeiden ”ylivaltaa” ja työttömyysetuuksia kritisoivat velkapelottelua lietsovat raharikkaat on laitettava tietyksi aikaa oikeisiin töihin sellaisella palkalla, jolla juuri ja juuri selviää hengessä, jos tekee kahta työtä (tämä olisi poikkeus, jossa väliaikainen kyykyttäminen sallittaisiin rajoitetun ajan ja vain sellaisille porvarillisille riistäjille, joiden on todettu syyllistyneen riistoon). Mukaan rajallisen ajan kestävään oikeudenmukaisuuteen tähtäävään kasvatukseen voitaisi ottaa pakollisia työttömyysjaksoja, joiden aikana kaikenlaisesta ylemmyydentunnosta riisutut kapitalistit voivat hakea tukea elämiseen, mutta heidän tulee kahlata läpi samanlainen byrokratia, jonka nykyisin työttömät joutuvat käymään läpi. Tuki myönnettäisiin erityisessä tilaisuudessa, jossa tukea hakevan kapitalistin on tehtävä erityinen vakuutus siitä että hän on tietoinen työttömyystuen viimesijaisuudesta, jota ei tule käyttää loisimiseen. Kasvatusjakson ei tule perustua riistäjien nöyryytykseen. Menetelmän aikana kapitalisteja tulee kohdella asiallisesti ja heille on tehtävä kohteliaasti selväksi, että he saavat nyt hieman tuntumaa riistämiensä ja kurittamiensa arkeen. Menetelmää jatkettaisiin jonkin aikaa ja sitä voitaisiin jatkaa tarvittaessa lyhyitä jaksoja. Kasvatusjakson tarkoituksena on saada riistäjät ymmärtämään sen, että he ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusrikoksiin ja maan mädätykseen riistäessään köyhää valtaosaa.

Sotaa lietsovat militaristit (ei koske itsenäiseen maanpuolustukseen uskovia; armeijaa, poliisia ja rajavartijoita ja rajojen valvontaa tarvitaan epätäydellisessä maailmassa), ne jotka haluavat Suomen mukaan suurvaltojen yhteenottoon ja maailman kriisipesäkkeisiin sotimaan sekä kansainvälistä asekauppaa tukevat tahot saavat pakollista rauhankasvatusta. Heistä koulutettaisiin ja värvättäisiin rauhansotureita, jotka lähetettäisiin eri puolille Suomea ja maailmaa laittamaan kapuloita sotahullujen rattaisiin. Joistakin voidaan yrittää kasvattaa myös diplomaatteja. Ne, jotka kieltäytyvät kunniasta, eristetään yhteiskunnasta vaarallisina yksilöinä piikkilankojen taakse vaikkapa Suomenlinnaan (jossa he voisivat leikkiä sotaleikkejä keskenään) tai karkoitetaan, mielellään jonnekin sotaa käyvään maahan.

Ympäristöä saastuttaville ja pilaaville yrityksille on määrättävä biljoonien sakot ja elineinoluvan ikuinen menetys. Roskaamisesta tulee sakottaa. Sakkojen suuruus määräytyisi sen mukaan miten vakavasta roskaamisesta on kyse. Risu-ukkojen kohdalla riittänee, että he siivoavat itse sotkunsa. Ne, joilla ei ole varaa maksaa, pääsisivät tekemään töitä ympäristön hyväksi. Pahimman luokan ympäristörikolliset tuomittaisiin vankileirille korkeintaan 20-30 vuodeksi, jonka ympäristö sisustettaisiin mahdollisimman ankealla tavalla (työympäristössä lavasteita kuolleesta luonnosta, kuolleista eläimistä ja taukopaikoilla betonihelvettiä ja kovaäänisistä kuuluisi kaupunkien hyörinää ja tehtaiden melua). Rangaistusvangeilla olisi mahdollisuus hakea erilaisille opintomatkoille, jossa saisi hieman levätä ja saisi myös tietoa ihmisen aiheuttamasta vahingosta luonnolle ja työkaluja ongelmanratkaisujen kehittelyyn. Opintomatkoilla pohdittaisiin luonnon ympäristössä keinoja luonnon ja ilmaston elvyttämiseksi. Opintomatkoille haettaisiin motivaatiokirjeellä ja valintakokeella. Ilmastoskeptikot voidaan lähettää kuumuudesta ja kuivuudesta kärsiville alueille paikallisten kanssa töitä tekemään. Ei lyhytnäköisyydelle, kyllä kaukonäköisyydelle. Meidänkin jälkeen on maapallolla elämää ja sen on kiinnostettava meitä!

Rasismi on vaarallinen tauti, jota porvarilliset tahot laajentavat vastuuttomalla talouspolitiikallaan. Rasistisilla ihmisvastaisilla liikkeillä ja lahkoilla (SVL, Rajat Kiinni, MV-lahkolaiset yms) tuskin olisi näin paljon kysyntää ilman kurjistavaa uusliberalismia, jonka suomalaiset päättäjät ovat omaksuneet ultraortodoksisesti. Rasismi on toki myös asennevamma siinä missä tunnevammaisuus yleensäkin. Rasistit olisi toimitettava asennekasvatusleirille, jossa heille järjestettäisiin suvaitsevaisuuskasvatusta. Leireillä vierailisi keskitysleirien kauhuja kokeneita, heidän jälkeläisiään ja entisen Jugoslavian hajoamissotien aikaisista julmuuksista selvinneitä jne. vahvistamassa, etteivät kansanmurhat ole mitään keksittyjä juttuja. Leireillä rasistien olisi mahdollisuus saada terapiaa. Rasisteja voitaisi toimittaa myös työntekijöiksi vastaanottokeskuksiin valvonnan alaisina. Pahimman luokan rasistit voitaisi lähettää ulkomaille valvonnan alaisina, jossa he joutuisivat auttamaan ihmisiä pakolaisleireillä. Jotta he näkisivät, ettei kukaan huvikseen lähde pakoon.

Natsit ja natsismin ymmärtäjät voitaisi toimittaa erilaisiin kammioihin, jossa heidän päällensä suihkutettaisiin ei-tappavaa, äärimmäisen pahanhajuista kaasua. Kun kaasusta on toivuttu, voisi näitä velikultia laittaa hetkeksi vanhoihin uuneihin. Heille laitettaisi päähän virtuaalilasit rajoitetuksi ajaksi, joiden avulla he tuntisivat olevansa liekkien keskellä (klaustrofobikot voisivat hakea tähän helpotusta, jos he voivat todistaa kärsivänsä ahtaanpaikankammosta, jolloin he voisivat olla virtuaalilasit päässä avoimemmassa tilassa). Menetelmää toistettaisiin säännöllisesti (esimerkiksi joka perjantai tai lauantai), niin kauan kuin on tarpeen ja kunnes natsit ja natsimieliset älyävät hylätä järjettömän ihmisvastaisen ideologiansa. Kaupan päälle tulisi vielä luentoja ihmisyydestä ja ihmisoikeuksista. Kenties natsisympatiat hieman laantuisivat pahimmillakin tapauksilla vastaavanlaisen asennekasvatuksen myötä? Ehkäpä tästä myös saadaan tulevaisuudessa kehittyneempiä versioita natsien ja natseja sympatiseeraavien asennekasvatukseen. Sananvapautta hyväkseen käyttävät, ne, jotka rasismia ovelalla tavalla lietsovat, joutuvat eristysselleihin, joissa he saavat päivittäistä suvaitsevaisuusvalistusta rauhoittavassa ja tunnevammaa lieventävässä ympäristössä rauhoittavan musiikin ja maailmanmusiikin soidessa taustalla rauhoittavan yrttiteen kera. Hoitoa jatkettaisiin vihapuhetta julistavien kohdalla niin kauan, kuin on tarpeen, tarvittaessa vaikka loppuikä.

Naisia väheksyvät ja kaltoin kohtelevat machot on saatava työleireille ja sellaisiin töihin, joissa on naisia johdossa. Leireillä ja naisten johtamilla työpaikoilla annettaisiin naisia vihaaville miehille sukupuolivalistusta ja tietoa miesten ja naisten tasa-arvosta. Machot pääsisivät myös tekemään työtä naisten tasa-arvon eteen ja pohtimaan keinoja machistisen väkivallan ehkäisemiseksi. Työssä he pääsevät kohtaamaan henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneita naisia. Vaikeat tapaukset, kuten äärimmäiset misogynistit ja seksuaalirikolliset (raiskaajat, lastenraiskaajat, ihmiskauppiaat jne) joutuvat pakkohoitoon lääkinnän kera. Pahimman luokan misogynistit ja seksuaalirikolliset voitaisi myös lähettää tiukasti vartioituina pitkille tekojenpohtimismarsseille halki Suomen, Helsingistä Utsjoelle ja takaisin vesileilin ja leivän kera (talvisin riittävästi puettuina ja silloin kuuman juoman ja leivän kera). Jos ajattelutavassa tapahtuu muutosta (ammattilaispsykologit varmistavat), voidaan aterioita monipuolistaa. Näin saisivat rikolliset vähän raitista ulkoilmaa. Pakkohoidossa olisi myös mahdollisuus terapiaan. Hyvin vaikeita tapauksia varten olisi hyvä lisäksi suunnitella virtuaaliopetuspeli, jossa äärisovinistit saisivat kokea uhrin asemassa miltä väkivaltainen alistaminen ja arkipäivän seksismi tuntuu. Tätä keinoa voisi levittää myös muokattuna ulkomaille. Jotta tällaisista ja vastaavista vastenmielisistä ilmiöistä päästäisi eroon.

Yhteiskunta oireilee ja raskaisiin väärintekoihin on puututtava riittävän rankoilla, muttei kuitenkaan liian raaoilla keinoilla. Yllä mainitut keinot voivat parhaimmillaan toimia myös pelotteena. Ilmiantoon tulee rohkaista. Ilmiantajien on oltava nuhteettomia, hyvämaineisia ja luotettavia. Kaikki tapaukset tutkitaan tarkkaan. Mielivaltaisesti ja mutuillen ei ketään tule tuomita. Väärään ilmiantoon syyllistyvät ansaitsevat kovan vankeustuomion, sakkoja ja virasta pidätyksen oikeudenmukaisuuteen pyrkivän rangaistusjärjestelmän törkeästä väärinkäytöstä.

Yllä mainituilla keinoilla puututaan kuitenkin ainoastaan oireisiin. Tämän lisäksi on tärkeää puuttua myös varsinaiseen sairauteen. On hyvä muistaa, että kaikki lähtee tasa-arvosta ja siitä, ketä tai keitä arvostetaan ja ketkä saavat vähemmän arvostusta. Yhä useammin lapsia ja nuoria aivopestään yrityskasvatuksella. Vain menestyviä yksilöitä hehkutetaan. Omista oikeuksista ei opeteta tarpeeksi eikä hyvinvointivaltion historiasta. Ay-liikkeen ja vasemmiston roolista suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa ei anneta juuri ollenkaan tietoa. Tähän on tultava muutos. Onko ihmekään, jos nuoret eivät arvosta tasa-arvoista koulutusta, kun he eivät ole tietoisia, kuinka paljon tasa-arvoisen koulutuksen eteen jouduttiin taistelemaan? Opinto-ohjelmiin on tuotava myös tietoa edistyksellisestä aktivismista massojen liikehdinnästä, ympäristökasvatusta (yhteistyössä koulun, kansalaisjärjestöjen ja luonnonsuojelijoiden kanssa) sekä media- ja propagandakritiikkiä. Jotta opittaisi kunnioittamaan luontoa jo varhaisessa vaiheessa. Jotta ei purematta nieltäisi kaikkea, mitä ylhäältä päin sanotaan. Rakentavaan ja hyvin perusteltuun kritiikkiin ja parannusehdotuksiin järjestelmän kehittämiseksi rohkaistaan. Solidaarisuudelle tulee luoda pohjaa, jotta tulevaisuudessa esimerkiksi työpaikoilla työntekijöiden välillä olisi solidaarisuutta eikä kaikki voimat menisi keskinäiseen kilpailuun eikä keskityttäisi ainoastaan yksinään puolustamaan omia henkilökohtaisia oikeuksia. Myös voimasuhteiden on muututtava työpaikoilla. Ilman työntekijöiden työtä Excel-sedät eivät saisi voittojaan eikä yrityskään pyörisi. Työntekijöiden asemaa on nostettava. Excel-setiä ja Excel-tätejä tarvitaan varmaan jatkossakin, mutta heidän tulee laskeutua enemmän maan pinnalle tutustuen aidosti työntekijöihin ja olemalla perillä työntekijöiden työmäärästä ja työhyvinvoinnista.

”Paskaks vaan kaikki, mikä ei ole omaa”-ajattelusta on päästävä eroon. Yksityisomaisuuteen tulee yksityishenkilöillä olla jatkossakin oikeus (pyöriä tai veneitä ei tule valtion takavarikoida). Yhteisen omaisuuden on kuitenkin oltava vähintään yhtä arvokasta, kuin yksityisomaisuuden (tehtaiden ei tule olla vain isojen pomojen omistuksessa). Jotta todistettaisiin vääräksi Björn Wahlroosin ja muiden ahneiden opportunistien väitteet siitä, että ihminen arvostaa vain yksityisomaisuutta. Kaikki on kasvatuksesta kiinni.

Televisiosta tulisi näyttää enemmän tosi-tv -ohjelmia esimerkiksi siivoojista, roskakuskeista, opettajista, sairaanhoitajista ja postinjakajista. Työtaisteluista olisi myös hienoa saada reaaliaikaista kuvaa. Työntekijöillä olisi näin mahdollisuus laajemmin kertoa, miksi he marssivat ulos tai lakkoilevat. Näin vietäisi tilaa oikeistolaisilta ”pravdoilta” (joita tulee muuten verottaa raskaalla kädellä yksipuolisen ja vastuuttoman kirkuvan lööppijournalismin takia), jotka syyllistävät työtaistelijoita ja parhaimmillaan vain mainitsevat työtaistelujen syyt, jotka aina poikkeuksetta ”haittaavat tavallisten ihmisten elämää”… Ajatelkaa myös millaisia vuodatuksia ja paljastuksia postinjakajilta voisi tulla suuruudenhullujen postipomojen ahneudesta. Kuinka hoitajilta tulisi palautetta siitä, kun ollaan koko ajan lopullisen uupumisen rajalla yksityisen hoitofirman pomojen vaatiessa yhä parempaa tulosta yhä vähäisemmällä henkilökunnalla ja pienemmillä palkoilla. Millaista kritiikkiä siivoojilta tulisikaan siivotessaan ”parempien ihmisten” puljuja? Tuskin pankkisetien ja yrityspomojen vessa-asioinnit sen siistimpiä ovat, kuin tavallisten kuolevaistenkaan.

Venezuelan kurjuudesta uutisoivat saisivat uutisoida enemmän siitä kurjasta todellisuudesta, missä kansalaiset elävät maissa, jotka noudattavat kapitalismin oppeja orjallisesti tukahduttaen sosiaalisia turvaverkkoja. Miten olisi tositelevisio-ohjelma ihmisten päivittäisestä sinnittelystä julmaan kilpailuun ja pudotuspeliin uskovassa yhteiskunnassa? Enemmän ohjelmia niistä ihmisistä, jotka sinnittelevät päivittäin hiluilla (vähemmän siis kapitalistista järjestelmää säästeliäisyyden ajatuksella tukevia ”näin tulet toimeen kolmella eurolla päivässä”-vinkkiohjelmia ja vinkkijuttuja). Elämän ei tule olla mitään pudotuspeliä. Kilpailuita tulee saada järjestää, mutta leikkimielisempinä, ei niin kuolemanvakavina. Valtioiden tulee kilpailla keskenään siitä, kuinka ne toteuttavat tasa-arvoa ja terveellistä elämänlaatua yms. Urheilukilpailuissa viimeisten sijojen ja häviäjien sijaan olisi terveellisempää puhua neutraalimmin vaikkapa sijasta 50, 100 jne., riippuen osallistujien määrästä. On myös muistettava, että on olemassa kansoja, joissa ei kilpailua välttämättä edes tunneta tai tunnusteta käsitteenä.

Asumisessa olisi pyrittävä tasa-arvoisuuteen. Ankeaa, tasaisen harmaata arkkitehtuuria olisi hyvä välttää. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, jos joku asuu hieman hienommassa talossa, kuin minä. Köyhemmillä on kuitenkin oltava tasavertaiset mahdollisuudet kauniiseen ja rentouttavaan asuinympäristöön. Köyhiä ei tule tuomita asumaan harmaisiin ja ahtaisiin betonilaatikoihin. Jos asutaan palatsissa tulisi tilat olla mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Tyhjillään olevat liiketilat saavat olla tyhjillään joitakin viikkoja, jonka jälkeen ne on annettava asukkaiden käyttöön, jos ei niille ole siihen mennessä käyttöä löytynyt. Jos omistaa talon, siinä on myös asuttava. Taloja ei tule myydä raharikkaille ulkomaisille, jotka mielellään ostavat taloja, mutta harvemmin edes käyvät niissä. Loma-asunnot on annettava joidenkin asukkaiden käyttöön lomasesonkien ulkopuoliseksi ajaksi. Tyhjillään seisovia taloja ei tule suvaita.

Historian opetuksessa on luovuttava ulossulkevasta ja länsieurosentrisestä näkökulmasta. Isänmaallisuutta tai paikallisuutta on edelleen järkevä opettaa. Isänmaallisuutta ei tule tukahduttaa ja vaihtaa sitä neuvostoliittolaiseen pakotettuun ”internationalismiin”. Esimerkiksi kuubalaiset ovat kuubalaisia ja ylpeitä isänmaastaan. Isänmaallisuuden on kuitenkin oltava monipuolisempaa. Se ei saa olla ulossulkevaa nationalismia, jossa erilaisista taustoista tulevat ihmiset suljetaan ulkopuolelle. Ahdasmielinen, ristiriitoja välttelevä ja ahtaaseen muottiin mahtumattomia erimielisiä leimaava historiakäsitys joutaa jäädä historiaan. Suomi ei myöskään ole ikinä elänyt missään tyhjiössä, jossa se olisi ajoittain muuttanut muotoaan, kuin taikaiskusta. Vaikutteita on tullut ja tulee koko ajan jostain muualta. Oppijoita olisikin hyvä laittaa pohtimaan suomalaisuuden käsitettä syvemmin ja haastettava heidät pohtimaan, onko suomalaisuus vain talvi-ja jatkosotia, saunaa, kossua, lenkkimakkaraa, syrjäisyyttä, pimeyttä ja vapautta ruotsalaisuudesta/venäläisyydestä. Eri kulttuureista tulevat on otettava tasavertaisina kansalaisina aktiivisesti ja laajasti mukaan rakentamaan ja kehittämään suomalaisuuden käsitettä.

Länsi-Euroopan historiasta puhuttaessa on rinnalle tuotava myös tietoa Itä- ja Kaakkois-Euroopan tapahtumista (ihmettelen, miksi näin ei ole jo nyt, puhuuhan oikeistolainen eliitti niin mahtipontisesti Euroopasta, niemimaasta, jota harva eurooppalainen todella tuntee). On tuotava yhä enemmän mukaan sitä näkökulmaa, mistä Länsi-Eurooppa ja sitä ennen antiikin Kreikka sai vaikutteita. Kuinka ja keiden kustannuksella Länsi-Eurooppa vaurastui? Länsi-Euroopan kehityksen rinnalla on puhuttava, mitä idässä ja kaakossa tapahtui samaan aikaan. Millaista oli Bysantissa, millaista oli turkkilaisen imperialismin aikaan Balkanilla ja kuinka Länsi-Euroopassa käytettiin Balkanin maita hyväksi. Kuinka lännessä kreikkalaiset rinnastettiin usein turkkilaisiin ja kuinka lännen elitistinen pettymys ”rappeutuneisiin kreikkalaisiin” (”jotka ennen olivat uljaita”) tavallaan näkyy Kreikkaa kurjistavan talouskurin aikana. Miten Venäjä (”kolmas Rooma”) muodostui ja miksi siitä tuli sellainen kuin tuli? Afrikan ja muiden alueiden kohdalla on puhuttava yhä enemmän eurooppalaisesta imperialismista. Alueiden asukkaista on myös puhuttava subjekteina, ei pelkkinä riiston tai imperialistisen pelin kohteina. Kurjuuden rinnalle on tuotava onnistumisia. Afrikka ja Latinalainen Amerikka mukaan omine historioineen ja merkittävine henkilöineen. Yhdysvaltojen historiasta on puhuttava monipuolisemmin. Kyse ei ole pelkästään jostain vapaan maailman edustajasta.

Kenties näin poistettaisiin mystisyyden ja kaikkivoivan jumalallisuuden verhoa lännen ympäriltä ja huomattaisiin, ettei sillä olekaan niitä vaatteita – ainakaan niin ylivertaisen säihkyviä. Todistaessamme kansainvaelluksia on yhä tärkeämpää opettaa pakolaisuuden historiaa ja pakolaisuuden syitä. Harva lähtee kauas omilta kotiseuduiltaan vapaaehtoisesti (ja mitä pahaa siinä vapaaehtoisuudessakaan on???). Opettajat voisivat painottaa, etteivät kulttuurit ja rajat koskaan säily muuttumattomina. Ne ovat aina muuttaneet muotoaan. Ranskalaiset, espanjalaiset, portugalilaiset ja romanialaiset eivät ole roomalaisia, vaikka romaanisia kieliä puhuvatkin. Eurooppa on saanut vaikutteita Roomasta, muttei sitä Roomana voida nykyisin pitää. Koskaan ei myöskään liikaa opeteta sitä, että vanhaan ei ole paluuta.

Kun opetetaan alusta asti, että kaikki kulttuurit ovat yhtä arvokkaita ihonväristä tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta voi se ainakin osittain ehkäistä rasismia. Olemme parempia joissakin asioissa, huonompia toisissa eikä se tee meistä ylivertaisia tai ylivertaisen huonoja. Luonnollisesti olisi hyvä varmistaa, että lapset kasvaisivat mahdollisimman monikulttuurisessa ja monipuolisessa ympäristössä. Maapallo tulee nähdä yhteisenä. Mitä järkeä on etsiä elämää muualta, kun kohtelemme toisiamme, kuin pahaisia muukalaisia?

Uskonnot ovat monimutkaisempi juttu. Niitä (niin esimerkiksi kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta kuin hindulaisuuttakin) on usein käytetty sortokeinona ja ihmisten silmien sulkemiseen. Vielä nykyäänkin uskonnoilla usein oikeutetaan muun muassa naisten, sukupuoli- ja kielivähemmistöjen sorto. Moni haluaisi kieltää uskonnot. Olen tästä eri mieltä. Uskontojen suvaitsemattomat suuntaukset ja taantumukselliset kaitsijat ovat mielestäni ne suurempi ongelma. Kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden perussanoma on ollut heikompien puolella. Ei tule suvaita uskonnollista suvaitsemattomuutta, muttei myöskään pakkoateismia.

Marxisti-leninistin perusvihossa sanotaan uskonnoista seuraavaa:

”Jos uskotaan, että Jumala on antanut kaikelle tarkoituksen, niin myös köyhät ja rikkaat ovat olemassa jonkin tarkoituksen vuoksi. Uskonnosta riippuen Jumala joko viisaudessaan koettelee ihmisiä, tai köyhät ovat edellisessä elämässään tehneet jotain sellaista, että ansaitsevat nykyisen kurjan asemansa. Uskonto voi passivoida ihmisiä, sillä kaikki tapahtumat voidaan selittää “Jumalan tahdolla”. Voidaan ajatella, että “Jumalalla on suunnitelma meille kaikille”, jolloin väheksytään sitä, että omaa asemaan kyetään itse muuttamaan.”

Aika hyvin kirjoitettu puhuttaessa tietyistä uskonnollisista suuntauksista. Vallanpitäjät ovat käyttäneet uskonnollisia laitoksia ihmisten kurissa pitämiseen. Uskonnoilla on pyritty oikeuttamaan muun muassa Irakin sotaa tai Intian syrjivää kastilaitosta. Vallanpitäjien nöyristelystä puhuttaessa on huomattava, että kyse on eri suuntauksista. Eivät kaikki uskonnolliset suuntaukset pyri miellyttämään vallanpitäjiä. Eivät kaikki uskonnolliset suuntaukset myöskään vastusta tiedettä. Kuten kommunismista ei voida puhua pelkkänä stalinistisena sortona ei uskonnoistakaan voida mielestäni puhua pelkästään silmiä sulkevina tai sortavien hallintojen käsien jatkeena. Valtion tulisi olla virallisesti uskonnoton eikä valtion tulisi olla liitossa kirkon, moskeijan, synagogan tms. kanssa. Uskonnon (oli kyse sitten buddhalaisuudesta tai wiccalaisuudesta) tulisi olla jokaisen henkilökohtainen asia, jota muiden tulisi kunnioittaa, kun se on sopusoinnussa humanismin, luonnon kunnioituksen ja edistyksellisyyden kanssa. Suvaitsemattomilla naisvihamielisillä televisioevankelistoilla, islamistisilla vihasaarnaajilla, ääriortodoksijuutalaisilla, uskovien pyhäpaikkoja vastaan hyökkäävillä saatananpalvojilla jne ei tule olla yhteiskunnassa minkäänlaista sijaa. Heidät tulee viedä leireille suvaitsevaisuuskasvatusta saamaan tai vaikeimmissa tapauksissa karkoittaa maasta. Uskonnollista tai uskonnotonta suvaitsemattomuutta en kannata.

On tärkeää, että erilaisista uskonnoista puhutaan kouluissa jatkossakin. Erilaisiin uskontoihin olisi hyvä syventyä ja vertailla erilaisia uskonnollisia tekstejä keskenään. Filosofian, etiikan ja elämänkatsomustiedon tulisi olla erillisiä ja kaikille pakollisia aineita. Tulisiko tässä pohtia oman uskonnon opetuksen voimassaoloajan jatkamista tai ryhmien muodostamista, jossa kussakin ryhmässä keskityttäisiin yhteen uskontoon kerrallaan? Oli kyse sitten erilaisista opintoryhmistä tai oman uskonnon opetuksesta, ei tulisi missään vaiheessa keskittyä pilkun tarkasti uskonnollisten tekstien lukemiseen. Tekstejä tulee tarkastella kriittisesti ja nykyaikaisesta näkökulmasta. Tekstien orjamaisen opiskelun sijaan tulee pohtia suurempaa kokonaisuutta, jonka kukin oppilas muodostaisi tykönään. Omalla uskonnonopetuksen tunnilla tai opetusryhmissä on myös säännöllisesti puhuttava muista uskonnoista, verrattava niiden suhdetta toisiin uskontoihin ja vertailtava niiden tekstejä keskenään. Uskontojen välillä olisi hyvä löytää myös yhtäläisyyksiä.

Sukupuoliovinismi ja naisviha istutetaan ihmiseen jo lapsesta lähtien. Pojat puetaan sinisiin, kun tyttöjen täytyy käyttää vaaleanpunaisia vaatteita. Poikia pidetään epänormaaleina, jos he leikkivät nukeilla. ”Poikamaisia” tyttöjä pidetään arveluttavina. Sukupuolirooleja tiukasti yllä pitävät mainokset ja propaganda onkin kiellettävä sakkorangaistuksen tai elinkeinoluvan lopullisen menettämisen ja vankeustuomion uhalla. Lapsia ei tule ohjata ”miesten ja naisten” urille. Myös tyttöjä tulee rohkaista salaisiksi agenteiksi ja rakennusalalle ja poikia sairaanhoitajiksi ja kauneudenhoitajiksi. Sukupuolten välillä on eroja, mutta ihmisen sukupuoli ei määrittele, mikä hän on tai mikä hänestä tulee. Lisäksi on puututtava elokuviin ja television ohjelmatarjontaan. Suomen tulisi pohtia Bechdel-testiä, joka vietäisi vielä pidemmälle ja jossa elokuvat laitettaisiin tarkkaan syyniin ja arviointiin sen perusteella kuinka naiset niissä esitetään. Selvästi sukupuolisovinistiset ja machistiset elokuvat on merkittävä roskaluokkaan kuuluviksi, joita olisi lupa näyttää rajoitetusti kaupallisilla kanavilla ja elokuvateattereissa, mutta raskaasti verotettuna ja yöaikaan (verotuksella elokuvantekijät ja televisiosarjojen tekijät ohjataan edistyksellisen kulttuurin rakentamiseen, verorahat käytettäisiin naisten kaltoinkohtelua ehkäisevään työhön). Roskaluokkaan merkityt machistiset elokuvat tulisi aina esittää feminististen alkupuheenvuorojen kera. Edistykselliset elokuvat saisivat sen sijaan tunnustuksia. Samoin tulisi menetellä myös vastaavanlaisten machististen televisio-ohjelmien kanssa, joita voisi esittää kaupallisilla kanavilla aikaisintaan aamuyöllä kello kahden tai kolmen aikaan. Ohjelman esittäjää ja ohjelman tekijää verotettaisiin ankarasti. Tietyille internet-sivuille tulisi voida päästä ainoastaan sellaisilla henkilötunnuksilla, josta käy ilmi henkilön ikä (tässä otettava tietoturva ja yksilönsuoja huomioon).

Tällä ei suinkaan pyrittäisi valheelliseen kuplamaiseen kasvatukseen. Maailma on luonnollisesti täynnä väärintekijöitä ja lapsi tulee tehdä tästä tietoiseksi hyvissä ajoin ottamalla tietenkin lapsen ikä huomioon. Jos väkivaltaa esiintyy esimerkiksi historialliseen kontekstiin liitettynä ja sellaisessa ohjelmassa/elokuvassa, jonka sanoma on muuten selvästi sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta (ei siis mitään mukamas tasa-arvoa kunnioittavia tyhjiä satunnaisia iskulauseita siroteltuna pitkin elokuvaa, jossa väkivallalla mässäily on pääosassa), voitaisiin sellaisten kohdalla tehdä poikkeuksia verotuksen osalta.

Nykyisin lapset tuppaavat  saamaan helposti käsiinsä lasten silmille sopimatonta materiaalia, joka vaikuttaa heidän kehitykseensä haitallisesti. Vanhempien, sukulaisten ja opettajien olisikin oltava perillä kyseisenlaisesta haitallisesta materiaalista. Kiellot eivät tässä kohdin yksin riitä. Asioista on myös aktiivisesti keskusteltava lasten kanssa, tarvittaessa ulkopuolisen ammattilaisen avustamana. Lasten kanssa on puhuttava siitä mikä on oikein (naisiin kohdistuva väkivalta ei ole oikein ja myös naiset voivat olla miehistä riippumattomia ja miehiä kaatavia sankareita; selitettäessä ikä huomioon).

Tarvitaan myös erityisiä naisten tasa-arvon toteutumisen varmistavia lakeja. Miehetkin joutuvat perheväkivallan ja väkivallan kohteeksi. On kuitenkin otettava huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta, henkinen ja fyysinen, on selvästi yleisempää. Rakenteet ovat hyvin usein sukupuolisovinistisia naisia kohtaan. Tämän vuoksi tarvitaan vastaavanlaisia lakeja naisten tasa-arvon varmistamiseksi. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta on määrättävä ankarammat rangaistukset, kuin tavallisesta perheväkivallasta, taposta, murhasta jne. Esimerkiksi Brasilia voisi toimia tässä suunnannäyttäjänä.

Nämä ehdotukset siksi aikaa, kunnes meistä tulee itseohjautuvia yksilöitä, joille ihmisoikeuksien noudattaminen, rauhan rakentaminen ja vakiinnuttaminen ja luonnon kunnioittaminen on itsestään selvää.

Lopuksi vielä: itsekritiikki on aina paikallaan. Omienkin taantumuksellisia ajatuksia ja virheitä, historiassa ja nykyaikana (kuten homovastaisuus, rasismi hieman alentuva suhtautuminen naisiin yms.) on voitava kritisoida ilman kaunistelua. Oikeistolaisille ei tule olla missään nimessä tilivelvollisia kuitenkaan. Harva meistä on täydellinen ja olemme usein aikamme lapsia. Eteenpäin on mentävä ja uusiin ajatuksiin on hyvä suhtautua uteliaisuudella. On tehtävä selkeä pesäero menneeseen, on hyvä ottaa oppia omien virheistä (niin punaisesta tyranniasta kuin vasemmiston oikeistolaistumisesta opportunismin ja Neuvostoliiton traumojen takia). Vasemmiston on myös päätettävä onko nyt tärkeämpää kilpailla äänistä (ja siitä kuka on maltillisin/radikaalein tai viisain/tyhmin) vai halutaanko todella yhdistyä kamppailemaan taantumuksellisia voimia vastaan, jotka uhkaavat niin ihmisyyttä, kuin maapalloakin.

Tulevaisuuden media?

Sananvapaus ja kansalaisten kannalta tärkeä, asioita monesta näkökulmasta tarkasteleva journalismi on viimeistään nyt kriisissä. Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen on mitä todennäköisimmin syyllistynyt vakavaan sensuuriin. Yleltä lähteneet toimittajat ovat ilmoittaneet lähdön syiksi esimerkiksi sananvapauden rajoittamisen ja johdon nihkeän suhtautumisen tutkivaan journalismiin. Enemmän pitäisi ilmeisesti käsitellä sitä, kuinka hyvin kapitalistisen markkinatalouden oppeja toteutetaan Suomessa ja muualla. Suurten johtajien teot eivät kestä kriittistä tarkastelua eikä niitä sen takia pitäisi kovin kriittisesti tarkastellekaan. Työrauha ja ovet kiinni vaan. Ei se kansa vaan tiedä ja mitä se ei tiedä, ei myöskään vahingoita sitä.

On todella huolestuttavaa, jos veroilla rahoitettavaan Yleen ei voi luottaa. Uutisointi on toki ollut lievästi sanottuna kyseenalaista ilmeisesti jo pidemmän aikaan. Miltei kritiikitön länsimyönteinen näkökulma vallitsee. Kokonaista kuvaa ei haluta nähdä nykyisessä idän ja lännen välisessä vastakkainasettelussa. Ei haluta tunnustaa sitä tosiasiaa, että toisessa kylmässä sodassa on kyse suurvaltojen välisestä vastakkainasettelusta, jossa sellaiset valtiot, kuten Suomi ovat vain pelinappuloita. Siitäkään harvemmin puhutaan, miksi Venäjästä tuli sellainen kuin tuli. Asioita yksinkertaistetaan yhä. Ensimmäinen maailmansota sai edelleen alkunsa Balkanin ruutitynnyristä, saksalaiset natsit ilmestyivät tyhjästä sivistyneitä arvoja uhkaamaan, ISIS/Daesh nyt vain on olemassa tai se on islamin syytä (siksi siellä on oltava myös meikäläisiä joukkoja ja rajat kiinni!) ja Venäjän nykyinen käyttäytyminen johtuu vain siitä, ettei siellä olla totuttu länsimais-tyyliseen demokratiaan…

”Jälkitotuudellisella” (=valheiden, huhujen ja mutuilun) aikakaudellakin Yleen on yleensä voinut jollakin tapaa luottaa. Yle usein antoi seuraajilleen mahdollisuuden osallistua keskusteluun tietyistä aiheista. Uutisointi ei (vielä?) ole sellaista Natoa hehkuttavaa eikä Venäjän joukkojen uusimmista liikkeistä uutisoida hysteerisesti Ilta-Sanomien lailla. Ei ole kuitenkaan sanottu etteikö tilanne voisi piankin muuttua. Kuten sanottu, uutisointi ei Ylellä aina ole täysin puolueetonta. Tiettyä näkökulmaa korostetaan ja tästä näkökulmasta poikkeavat, asian laajemmin näkevät saatetaan potkia pois. Onko Ylen jutuissa siis jo näkyvissä oikeistolaisten vallanpitäjien näkökulma?

viihdetta-ihmisten-kurjuudella

Venezuela, tuo nykyajan Neuvostoliitto

notkuvat-hyllyt

Kyl se kapitalistinen markkinatalous aina vaan vie voiton

Mikäli nykyinen ”kehitys” Ylellä jatkuu vastaavanlaisena, olisi hyvä harkita uudenlaisen luotettavamman ja analyyttisemman median kehittämistä. Valtamedia yhä useammin eroaa vain hiuksenhienosti salaliittoteorioita ja huhuja lähteinään käyttävistä ”uutissivustoista”. Media tuntuu levittävän CIA:n ja FBI:n väitteitä Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin vaatimatta todisteita. Jos CIA todella pystyy todistamaan Venäjän olleen vaalihakkeroinnin takana, on vain neutraalisti sanottava, että karma iski takaisin – ottamatta minkäänlaista kantaa siihen, ansaitsiko imperialistinen valtio näpäytyksen toiselta imperialistiselta valtiolta.

Erilaiset viha- ja valhesivustot ovat lisääntyneet valtamedian alati puutteellistuvan ja yksipuolistuvan uutisoinnin takia. Kun kaikkia kansalaisia koskevista asioista ei puhuta julkisesti, onko ihmekään, että erilaiset NWO:ta kirkuvat hörhöjulkaisut saavat hengitystilaa? Suomalainen media tuskin olisi uutisoinut esimerkiksi TTIP-sopimukseen liittyvistä kyseenalaisista yksityiskohdista ilman kansalaisjärjestöjen pitämää meteliä. Helsingin Sanomatkin tyytyi rinnastamaan kaikki vapaakauppasopimuksen vastustajat Venäjän edun ajajiin. Monia muitakin esimerkkejä löytyy, tuoreimpana käynnissä oleva skandaali Ylellä.

En itse ainakaan toivo, että esimerkiksi MV-lehden kaltaiset vihaa lietsovat julkaisut saisivat yhtään enempää jalansijaa. MV-lehti on usein jäänyt kiinni valheista. Älkäämme unohtako esimerkiksi lukiolaisia esineellistänyttä Lucia-neitotapausta. Lisää osaa kertoa myös muun muassa Huhumylly. MV-lehti käyttää pääasiassa huhupuheita, blogeja ja Youtube-videoita lähteinään. Poliittisilta vastustajilta se vaatii ennustajan taitoja ja antaa ymmärtää, että ihonväri olisi varoitusväri. Ihmisoikeuksien puolustajia vastaan se käy hyvin voimakkaasti. MV-lehti heittää poliittisten vastustajiensa niskaan kuraa hyvin epäjournalistiseen tyyliin. Valtamedialla ja erityisesti nyt Ylellä on todellakin peiliin katsomisen paikka. Haluaako se käydä taisteluun kaikille tarkoitetun laadukkaan, ihmisläheisen, analyyttisen, monipuolisen ja tiukasti faktoihin perustuvan journalismin puolesta pahaa journalismia vastaan? Toisena vaihtoehtona on liittoutua juorujournalismin ja vihasivustojen kanssa ja edistää niiden kartellia. Ylen lisäksi tarvitaan kuitenkin laajempaa ja monipuolisempaa mediaa.

Aika lopettaa kumartelu vallanpitäjille. On uskallettava arvostella leikkauksia ja pidettävä meteliä perustuslain halveksunnasta. On tehtävä selväksi, mistä islamistinen radikalismi kumpuaa. On osattava erottaa islam ja islamismi. On pohdittava pakolaisuuden syitä. On löydettävä ihmisiä yhdistäviä tekijöitä erottavien tekijöiden lisäksi. On kyettävä arvostelemaan kärkkäämmin naisia sortavia rakenteita. On kirjoitettava enemmän kansainvälisistä ihmisoikeuksista ja muista pehmeistä arvoista. Ympäristö ja eläinten oikeudet on otettava huomioon. Ympäristöä saastuttaviin yrityksiin ja niiden rahoittajiin on kohdistettava tungettelevan tutkivaa journalismia. Loppu eliitin kumartelulle ja yksipuolisen näkökulman ajamiselle. Jotta saataisi vaihtoehto ihmisvastaisuutta ja yleistä taantumuksellisuutta levittäville viidakkorummuille. Tulevaisuuden median olisi voitava keskustella vaikeista asioista ja tuotava myös vastapuolen näkökulmaa mukaan. Se ei kuitenkaan tarkoittaisi rajoittamatonta sananvapautta. Tulevaisuuden median olisi oltava paitsi monipuolinen, moniääninen, myös vastuullinen. Öyhöttämistä ja minkäänlaista ihmisoikeuksia rajoittavaa mölinää tai köyhien halveksuntaa ei tule suvaita. Sananvapaus ei tarkoita muiden oikeuksien ja ihmisarvon rajoittamista tai loukkaamista. Moniääninen ja kansalaisia sivistävä media, jotta…

keskiaikaisella-moraalilla-varustetut-tuomarit

…ihmisvastaisesta mutuilusta päästäisiin…

zyklon-b

…historia ei heräisi henkiin ja…

misogynistinen-vihanlietsonta

Rasistiselta ja naisvihamieliseltä öyhötykseltä vedettäisiin matto jalkojen alta

 

mustavalkoinen

Roskamedia historiaan!

Ehkäpä tällaisella tulevaisuuden median avulla myös hajanainen ja monin paikoin riitaisa vasemmisto saisi rivinsä yhdistettyä, jolloin se voisi myös laajentaa ja lisätä yhteistyötä esimerkiksi ympäristöliikkeiden, Feministisen puolueen, Itsenäisyyspuolueen (ehkä) ja kaikkien edistyksellisten liikkeiden kanssa. Voisiko tällainen tulevaisuuden media olla toteuttamiskelpoinen?

Seuraavassa kirjoituksessa pohditaan keinoja, joilla voisi päästä eroon väärää, taantumuksellista mieltä olevista tai ainakin vähentää heidän määräänsä merkittävästi.

Uusvennamolaisia, uusfasisteja ja salaliittoteorioita

Tänään teitä tervehtivät iloiset yleläiset, joilla on uusia suuria suunnitelmia tulevaisuudelle:

kivinen

Meet the Kivinen who’ll make Yle great again!

aurinkokuningas-ylella

Meet the Jääskeläinen, His Royal Highness

tutkiva-journalismi

Jo Voiman artikkeli sen tiesi, Ylellä puhaltavat uudet tuulet. Peruskeskustaoikeistolainen komento jyrää. Se ei tietenkään estä MV-lehden lukijoita ja muita kriittisiä levittämästä väitteitä Ylestä vihervasemmistolaisena mokutusmediana. Nykyisen Ylen poistuminen tekisi suuren palveluksen taantumuksellisille tahoille. Oikeistolaisten hallitusten toimia ei kritisoitaisi ollenkaan (pois vaan kaikki ”vihervasemmistolaiset toimittajat!”). Jäljelle jäisi pääasiassa kaupallistettu leimallisen oikeistolainen media, jolta irtoaisi kriittisiä juttuja ainoastaan vasemmistolaisia hallituksia kohtaan. Silloin ei tarvitsisi myöskään pelätä turhan kaivelevaa journalismia veroparatiiseihin liittyen. Myös muukalaisvastaisten ja juutalaisvastaisten julkaisujen valta lisääntyisi. Kun salaliittoteorioita ja valheita levittävillä medioilla ei olisi todellista vastavoimaa, tarun ja todellisuuden välinen raja poistuisi täysin. Kriittisen analyyttiset mediat ovat vaarallisia vallanpitäjille ja ihmisvastaisille salaliittoteoreetikoille. Ylen näivettäminen sisältä päin onkin päässyt jo hyvin vauhtiin. Ylen oikeistolaistuminen on tosiasia. Länsimyönteiset jutut dominoivat ja esimerkiksi Venezuelaan liittyen välitetään vain oikeistolaisen opposition näkökulmaa. Velkapelkoa levitetään. Vielä ei kuitenkaan niitä konservatiivisen kansallismielisiä juttuja taida ilmestyä Olli Immosen harmiksi. Kaikki on punavihervasemmistolaisten toimittajien syytä, jotka yrittävät kaataa hallituksen, joka viimein on Suomen kansan näköinen!

Vihervasemmisto on erityisesti taantumuksellisen oikeiston silmissä abstrakti Suomelle laaja ja tuhoisa oppositiojoukko, johon heidän mukaansa kuuluu vaikuttajia niin vasemmalta, kuin oikealta. Tämän näkemyksen mukaan Kreikalle tukipaketteja jaellut Jyrki Katainenkin kuuluu vihervasemmistoon. Mahdollisimman laajalla siveltimellä suditaan. Kaikenlainen kritiikki on helppo ohittaa julistamalla kaikkien vähänkään eri mieltä olevien olevan vihervasemmistolaisia radikaaleja. Taantumuksellisessa oikeistossa on toki eroja. On niitä, jotka elävät menneessä, mutta joilla lopulta vallanhimo ajaa ideologian ohi. Timo Soini edustaa tätä uusvennamolaista siipeä.

”Unohdetun kansan” edustaja Veikko Vennamo piti meteliä maaseudun ja pienviljelijöiden asioista kritisoiden muun muassa entistä puoluettaan, Maalaisliittoa. Aiheesta olisi toki hyvä etsiä enemmänkin, mutta nopealla etsimisellä Suomen Maaseudun Puolueesta on jäänyt mieleen vain värikäs retoriikka, yhden miehen show, lyhyt hallitustaival, puolueen alamäki ja konkurssi. Vennamoa kritisoitiin autoritääriseksi puoluejohtajaksi, joka ei valtaansa pahemmin jaellut. Saiko SMP hallituksessa jotain konkreettista (hyvää/pahaa) aikaan vai oliko kyseessä lopulta vain kovaääninen ja näyttävä äänten kalastelu? Soini pitää itseään vennamolaisena ja perussuomalaisten ollessa oppositiossa Soinilta kuultiin värikästä retoriikkaa. Erityisesti Euroopan unioni sai täyslaidallisen. Sittemmin Soini ja porukat ovat taipuneet kompromisseihin, kuin limboa tanssien. Pettureiden tie on usein leveä, mutta lyhyt. Moni on jo ilmaissut pettymyksensä:

ilta

Vennamo tarkoitti ”unohdetulla kansalla” kaikkia vähäosaisia, mutta erityisesti maaseudun pienviljelijöitä, joita eivät hallitukset tukeneet silloin (eivätkä kyllä nytkään). Nykyisin harvat puhuvat maaseudun asioista. Se ei ilmeisesti ole riittävän nykyaikaista. Nii, ja kannattaaks asua jossain syrjässä? Perussuomalaisetkaan, SMP:n raunioille perustettu puolue ei maanviljelijöitä edusta, vaikka maanviljelijät saatettiinkin mainita muiden leikkauspolitiikan kurittamien ohella perussuomalaisten oppositioretoriikassa. Nykyajan ”talonpoika” asuu pääasiassa lähiöissä, joista useat kuuluivat nukkuvien puolueeseen. ”Unohdettuun kansaan” tuntuvat myös yhä useammin kuuluvan valkoiset lihaa syövät konservatiiviset heteromiehet, joiden olemassaoloa Punavuoren vihervasemmistolaiset, feministit, kasvissyöjät, seksuaalivähemmistöt, pakolaiset ja maailmanparantajat uhkaavat.

Kun perussuomalaiset heittivät EU-kritiikkinsä syrjään, jäljelle taitaakin jäädä ”maahanmuuttokriittisyydellä” ratsastaminen ja kenties jopa avoin rasismi sekä tietenkin mccarthylainen vihanlietsonta ”väärää mieltä” olevia maailmanparantajia vastaan. Soini toki tuomitsee tasapuolisesti ”kaikenlaisen väkivallan”, niin äärioikeistolaisen kuin äärivasemmistolaisen – silloinkin kun on kyse äärioikeistolaisesta väkivallasta. Asema-aukion tapon jälkeen hyvin monet keskustelusivujen ja kommenttiosioiden keskustelijat yrittivät viedä huomiota anarkistien ja eriväristen rikoksiin. Toiset keskittyvät vänkäämään mitättömistä sanamuodoista vieden keskustelua sivuraiteille (Oula Lintula siirtyi alempana puhumaan anarkisteista ja hevosista heikäläisten tyylille uskollisesti):

lintulan-saivartelua

Sitten on tietenkin äärioikeistolaisen läntisen siiven euroäärinationalistisia edustajia (joita myös halla-aholaisiksi kutsutaan) ja ei-kommunistiseen Venäjään myönteisesti suhtautuvia avoimesti natsismia tunnustavia uunittajia ja kaasuttajia. Länsimieliset euroäärinationalistit edustavat kirjaimellisesti menneitä arvoja puhuen suu vaahdossa Eurabiasta ja kuolaten nekromaanisesti Wienin sankareiden perään. Koskahan euroäärinationalistit alkavat pitää tällaisia paitoja:

kiitos-paidat

Avoimet natsit, nuo sankarit, jotka uskaltavat taistella vastaan ja valehdella olevansa isänmaallisia fanittavat viikinkejä, Ruotsin valtakuntaa ja vähintään sympatiseeraavat Venäjää ja sen asemaa ”turvallisena saaristona” siirtolaisuuden ”valtameressä”. He myös palvovat Hitleriä ja Odinia. Natsit marssivat 6.12. Ruotsi-Suomen valtakunnan puolesta (vastamielenosoittajien kannattaa muuten varautua luodinkestävien lasien, haarniskoiden/liivien ja astaloiden kera ihan vain suojatakseen itseään ja katsoen viekö liipaisinherkkä poliisi astalot natseilta vai ihmisoikeuksien puolustajilta parempaan talteen). Natseille suosittelenkin tällaista paitaa:

tack

ja tällaista maskottia:

natsien-hagar-maskotti

Harald Hirmuisen voimin rotupettureita vastaan!

 

Äärioikeisto on lopulta myös hyvin lähellä porvarillisia. Porvarilliset, niin vanhoillisemmat kuin uuden ajan porvarit, ovat ylpeitä länsimaisesta kulttuurista pitäen sitä ylivertaisena. Äärioikeisto on huolissaan länsimaisen kulttuurin nykytilasta ja pelkää sen uppoavan. Se, että länsimaat ja wanna be -länsimaat romahtaisivat ja päätyisivät kolmannen maailman maiden tasolle olisi äärioikeistolle painajaistakin pahempaa. Äärioikeisto on siis huolissaan elintasosta siinä missä poliittisesti korrekti porvarikin. Äärioikeistolainenkin pitää länsimaista kulttuuria ylivertaisena. Äärieuronationalistit myös syyttävät vihervasemmistoa velanotosta. Ainoa ero poliittisesti korrektin ja poliittisesti epäkorrektin porvarin välillä on se, että poliittisesti epäkorrekti porvari uskaltaa ääneen mölytä, että ei-valkoinen ihonväri on varoitusväri, joka kertoo tulevista rikoksista ja vaarasta länsimaiselle kulttuurille. Ihmettelenkin, mikseivät äärioikeisto ja maltillisempi oikeisto jo pane hynttyitä yhteen. Kenties tulemme jatkossa näkemään yhä enemmän äärioikeiston ja maltillisemman oikeiston välistä yhteistyötä. Donald Trumpin täysin aliarvioinut oikeistolainen eliitti oli Trumpin voiton jälkeen järkyttynyt ja suomalaisessa mediassa saatiin lukea itsekriittisiä kirjoituksia. On todennäköisempää, että maltillinen oikeisto alkaa avoimemmin ymmärtää äärioikeistoa, kuin se, että eliitti alkaisi oikeasti katsoa itseään peiliin. Pääministeri Juha Sipilän jouduttua kohun pyörteisiin ovat jotkut tulleet Sipilän tueksi ja alkaneet puhua vihervasemmistolaisesta salaliitosta, jolla pyritään kaatamaan hallitus. Veikkaan, että tulemme näkemään maltillisen oikeiston ja äärioikeiston välisen yhteistyön alkamisen hyvinkin pian.

Useimpien NWO-hörhöjen (NWO= New World Order) mukaan esimerkiksi monikulttuurisuus ja feminismi ovat todellisuudessa illuminatin ajamia rappiollisia aatteita. Ovatko Illuminati-uskovaiset siis äärioikeistoa tai vähintäänkin hyvin konservatiiveja? Ovat ja eivät ole. Ilmeisesti Dan Brownin teoksista innostuneet ja vinksahtaneet teoreetikot julistavat, kuinka esimerkiksi Shakira ja Rihanna ajavat äidin ja isän pikkuisia (erityisesti tyttöjä) väärille teille olemalla huonoja roolimalleja. Musiikkivideoilta he löytävät kaikenlaisia merkkejä ja niille löytyy aina mitä korkealentoisimmat selitykset. Kun kappaleita soitetaan takaperin, sanoitusten todellinen sanoma tulee yllättäen esiin. Walt Disneyn piirretyistä löydetään fallossymboleita ja ”sex”-sanoja. Poikkeuksiakin toki löytyy. Kun esimerkiksi rap-artistit Jay Z ja Kanye West nähdään illuminatin palvelijoina, esimerkiksi edesmennyttä Tupac Shakuria pidetään illuminatin vastaisen taistelun marttyyrina. Omituisesta joukosta löytyy myös antikapitalisteja, jotka valitettavasti laittavat kaiken epäoikeudenmukaisuuden mystisen illuminatin tai juutalaisten piikkiin, jolloin joko antaudutaan antisemitismille ja taantumuksellisille asenteille tai sitten mystifioidaan ja viestitetään, että on olemassa sellaisia voimia, joita on vaikea ellei jopa mahdoton voittaa. Kyseessä vaikuttaisi siis olevan sekalainen joukko. On äärikonservatiivisia hihhuleita, joiden mielestä Donald Trump ja Venäjä tarjoavat vastavoiman illuminatille. Tämä osasto taitaa edustaa NWO-fanaatikkojen valtavirtaa. Sitten on antikapitalisteja, jotka näkevät niin Donald Trumpin kuin Ku Klux Klanin illuminatin palvelijoina. Hämmentävää, sekalaista ja pahimmillaan vastarintaa hajottavaa sakkia siis.

Loppuun vielä vähän illuminatia.

 

 

 

Kenen joukoissa seisot?

Joidenkin vasemmistolaisten keskuudessa Venäjää tunnutaan ihailevan siitäkin huolimatta, että maan poliittiset linjaukset ovat muuttuneet jo hyvän aikaa sitten. Kapitalismi vallitsee ja Venäjän kommunistitkin osoittautuvat yhä kyseenalaisemmiksi. Venäjä-mielisen vasemmiston onkin pian päätettävä haluaako se asettua kyseenalaiseen seuraan kritiikittömänä Venäjän ihailijana mahdollisesti fasismille lämmeten vai ottaako se etäisyyttä yhä oudommaksi muuttuvaan Venäjään. Vai mitä pitäisi ajatella maasta, jossa ihmisoikeuksia ylipäänsä pidetään ”rappioituneen lännen” kotkotuksina ja niiden ajajia ”läntisinä agentteina”? Elämme valintojen aikaa. Nykyisin vaihtoehtoja tuntuu olevan vain kaksi; sinun on kuuluttava joko itään taikka länteen.

Kylmän sodan aikanakaan ei kolmatta vaihtoehtoa pidetty kovin merkittävänä. Silloinkin kuuluttiin joko itään taikka länteen. Nykyisin elämme hyvin samankaltaisia aikoja. Meidän tulee kuulua joko läntiseen Nato-blokkiin tai sitten me olemme (usein diplomatian näennäisinä korostajinakin lopulta) Venäjän puolella. Merkittävänä erona kenties se, että nykyisin Venäjä on kapitalistinen valtio (tosiasia, jota monet vasemmistolaisina itseään pitävät [ja jotkut oikeistolaisetkaan] eivät tunnu hyväksyvän). Enää ei idässä eikä lännessä edes teeskennellen puhuta kansojen veljeydestä taikka kansojen rauhakkaisesta rinnakkaiselosta (jollei ”kansojen monimuotoisuutta” puolustavia ja ”kulttuurien luonnotonta sekoittumista” vastustavia uusfasisteja ja uusnatseja lasketa). Molemmat osapuolet kannattajineen ovat valmiita sotaan. Länsiblokissa julistetaan Venäjän pahuutta ja kirkuen julistetaan, kuinka Venäjän joukot voivat olla milloin vaan koska vaan, niin kuin Shakira. Venäjäblokissa pelätään muun muassa monikultturismin, juutalaisten, homojen, feministien, ympäristöterroristien ja kasvissyöjien muodostamaa salaliittoa ja ihmisoikeuksia ajavien länsiagenttien hyökkäystä. Humanismi ei kuki kummallakaan puolella. Lännen institutionalisoimat ”homosaatio” ja näennäinen suvaitsevaisuus ovat vain sortavan ja epätasa-arvoisen rikasta vähemmistöä suosivan järjestelmän yrityksiä hioa itsestä terävimmät särmät pois (on myös muistettava, että nykyiset saavutukset ihmisoikeuksien saralla eivät ole ”länsimaisen hyveellisyyden” ansiota vaan ihmisoikeuksia lobbaavien yksilöiden ja järjestöjen painostustyön ansiota). ”Läntistä humanismia” pyritään usein myös käyttämään työkaluna ”idän barbariaa” vastaan. Idässä ei edes teeskennellä.

Ajat ovat muuttuneet Neuvostoliiton hajottua. Toisen maailmansodan jälkeen suomalainen hyvinvointivaltio pääsi muodostumaan rauhassa osin kenties jonkinlaisen keskinäisen solidaarisuuden ansiosta vaikeiden aikojen jälkeen. Suurelta osin kyseessä oli kuitenkin Neuvostoliiton vaikutus. Yleisen fasismin vastaisen ilmapiirin lisäksi myös Neuvostoliiton vaikutus edesauttoi vasemmiston nousua Suomessa sotien jälkeen. Kokoomus oli suljettu paitsioon ja tie oli vapaa vasemmistolaisille uudistuksille. Esimerkiksi tasa-arvoista peruskoulua vastustaneet elitistiset soraäänet eivät hirveästi haitanneet kulkua. Pelottava skenaario olisi, että tulevaisuudessa fasistinen Venäjä pakottaisi Suomessa kaiken maailman hipit ja humanistit paitsioon jolloin sosiaalidarvinistinen oikeisto (Venäjä-mieliseksi muuttuneena) ja fasistit saisivat riehua valtoimenaan.

Yhä äärimmäistyvä oikeistolaisuus on muodissa. Hälyttävän tilanteesta tekee (kuten useat ovat sanoneet), että äärioikeistolaisten paikan ottavat yhä radikaalimmat tahot, joihin verrattuna ne 1990-2000 -lukujen ihmisvihamieliset pioneerit alkavat kuulostaa maltillisilta kerhopojilta. Ihmisvastaisuus ja sodanlietsonta ovat valtavirtaa. Vasemmistolaisuus, ihmisoikeudet ja pasifismi ovat sen sijaan vastavirtaa. Näennäisesti humanisteina ja anti-imperialisteina esiintyvät julistavat toisen puolen (lännen/idän) pahuutta. Humanistit ja pasifistitkin paljastuvat kyseenalaisiksi. Haluan ottaa tähän esimerkiksi Suomen niin sanotut humanistit ja Venäjän kommunistit. Suomessa useiden maailmaa syleilevien länsimielisten humanistien pirtaan ei Venäjä ja ”itäinen barbaria” sovi. ”Me olemme osa suvaitsevaa länttä, jotka kunnioitamme ihmisyyttä (vaikkakin köyhiä halveksuen) toisin kuin alikehittyneet venäläiset”, julistavat länsihumanistit.

Venäjän kommunisteja ei taas nykyisin tahdo erottaa homofobisista äärikonservatiivisista ja sotaisista putinisteista. Venäjän kommunistit ovat Venäjän homolakien kannalla (Venäjän kommunistit olivat myös aloitteellisia nyttemmin vesitetyn lain suhteen, joka olisi kieltänyt kaapista ulos tulemisen) ja valitettavasti Venäjällä vallitseva sotainen ja aggressiivinen retoriikka on pesiytynyt myös Venäjän federaation kommunistiseen puolueeseen. Vain länsi arvoineen on vihollinen. Suuren johtajan Gennady Zyuganovin johdolla vannotaan kansanmurhaaja Stalinin nimeen ja halutaan palauttaa stalinismi. Putin entisenä KGB:n agenttina näyttäisi kuuntelevan ”kommunisteja” herkällä korvalla. Ikävää, ettei Venäjän kommunisteistakaan ole todellisiksi pasifisteiksi saati humanisteiksi. Ellei Venäjän kommunistinen puolue muuta linjaansa, on sillä hyvin valoisa tulevaisuus fasistien kanssa. Venäjästä on näemmä tulossa varsin kummallinen kuvatus, kun kaikenlaiset tohtori frankensteinit ompelevat yhteen täysin erilaisia ideologioita (tsarismi, kommunismi, nationalismi, kapitalismi jne), joiden yhdistämisen tarkoituksena on pönkittää Venäjän suuruutta.

Kun puhutaan imperialismista, ei voida puhua vain läntisestä imperialismista. Venäjä (Neuvostoliiton kaavussa) oli ihan yhtä imperialistinen kuin länsikin. Muinainen Neuvostoliitto kunnostautui imperialismissa samalla tavalla, kuin länsikin. ”Vapautettu” Itä-Eurooppa pysyi kurissa rautaisten pihtien avulla ja Neuvostoliitto pyrki lisäämään vaikutusvaltaansa. Kuubakin oli loppujen lopuksi ainoastaan Neuvostoliiton ydinasevarasto ja pelikortti Yhdysvaltoja vastaan. Moskova oli kommunistisen maailman pääkaupunki. Muuta väittäneet olivat harhaoppisia titolaisia, trotskilaisia tai lännen kätyreitä (usein titolaisuus, trotskilaisuus ja lännen kätyryys tarkoittivat samaa asiaa). Kymmeniä miljoonia tapattanut (nykyisin kaappikapitalistinen) Kiina tuli hieman sotkemaan pakkaa – ei kuitenkaan siten, että se olisi ratkaisevasti horjuttanut Neuvostoliiton hegemoniaa. Isovenäläisyyteen perustuva kommunismi oli ainoa ja oikea suuntaus.

Stalinismin puolustajilta kuulee usein, että Stalinin ansiosta esimerkiksi Ukraina kehittyi. Hmmm… Missä yhteydessä olemme kuulleet vastaavanlaisia imperialismia puolustavia puheenvuoroja? Ai niin: eurooppalaiset vs. ”sivistymätön uusi maailma”. Samaa kuulee myös Kiinan sortopolitiikkaa (esimerkiksi ”alikehittyneitä” tiibetiläisiä vastaan) puolustavilta. Onko sittenkin niin, että vain amerikkalainen imperialismi on tuomittavaa? Välillä tuntuu siltä, että niin sanotut anti-imperialistit ovat valmiita puolustamaan jopa niitä maita, joissa ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia äärimmäisen räikeästi rikotaan. Kunhan nämä maat vain muistavat suhtautua kriittisesti Yhdysvaltoihin ja sen johtamaan länteen. Näin vaikuttaisi olevan usean anti-imperialistina itseään pitävän mielestä, joiden mielestä fasistinen kurdeja lahtaava ja Turkkia keskiajalle vievä Recep Tayyip Erdoğan onkin yht’äkkiä ihan hyvä tyyppi. Hänen myötään Turkki on nimittäin ottanut kriittisemmän kannan Yhdysvaltoihin ja sen johtamaan länsiblokkiin (jota Erdoğan epäilee sekaantumisesta vallankaappausyritykseen). Monet Venäjää ymmärtävät niin sanotut anti-imperialistit kehuvat Venäjän roolia Syyriassa ja jotkut ovat valmiita tuomitsemaan itsenäisyyttä tavoittelevat USA-mieliset kurdit alimpaan helvettiin heidän sekoittaessaan pakkaa Syyriassa ja Turkkia (joka suhtautuu yhä kriittisemmin länteen) vastaan taistellen. Kiinan toimia Kaakkois-Aasiassa ei arvostella.

Ikävää on myös se, että ne, jotka tuomitsevat Venäjän ja Kiinan aggressiot eivät juurikaan tuomitse Yhdysvaltojen hyökkäykseen perustuvaa ulkopolitiikkaa. Toisaalta Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvat eivät suhtaudu yhtä kriittisesti Venäjän ja Kiinan hyökkäävään ulkopolitiikkaan. Kaikenlaista imperialismia ja sotaa vastustava Rosa Luxemburg olisi kauhuissaan ja kokisi varmastikin deja vú -ilmiöitä. Se, että Yhdysvaltojen imperialismi on tällä hetkellä laajempaa, kuin minkään muun maan imperialismi, ei oikeuta Venäjän taikka Kiinan aggressiivista ulkopolitiikkaa millään tavalla. Miksi Venäjällä on oikeus kohdella naapureitaan silkkoina puskurivyöhykkeinä? Venäjällä, joka kohtelee naapureitaan etupiirinään Yhdysvaltoja vastaan, joka taas kohtelee Venäjän naapureita etupiirinään Venäjää vastaan. Kumpaakaan osapuolta ei voisi vähempää kiinnostaa puskurivyöhykkeiden itsenäisyys. Kiinan ihmisoikeusloukkaukset oman maan vähemmistöjä vastaan ja aggressiot Kaakkois-Aasiassa eivät myöskään herätä kritiikkiä ”anti-imperialisteissa”. Esimerkiksi Vietnamilla (joka on virallisesti kommunistinen Kiinan tavoin) ja muilla Kiinan naapureilla on usein ollut syytä huoleen Kiinan aggressioiden vuoksi.

Miksikö Venäjän ja Kiinan aggressioita ei haluta tuomita? Tähän on useita syitä. Venäjä nähdään usein naiivisti hyvänä vastavoimana Yhdysvaltoja vastaan. Putinin taipumattomuutta aggressiivisen länsiblokin edessä ihaillaan. BRICS-maita (”BRICS” tulee Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan englanninkielisistä nimistä) hehkutetaan. Voi myös olla, että läntinen imperialismi alkaa tympiä ja on vain virkistävää ja kivaa, kun jokin kaukaisempi maa (tässä tapauksessa Kiina) tulee mukaan sopimaan maailman pelisäännöistä. Onko maailma siis turvallisempi paikka, kun maailmassa on yhden aggressiivisen maan lisäksi kolme? Onko kauhun tasapaino todellakin parempi vaihtoehto, kuin kaikkien osapuolten pakollinen aseista riisunta? Eikö tällöin myös olla Venäjän ja Kiinan asialla siinä missä USA-mieliset ovat Yhdysvaltojen asialla? Onko BRICS-mailla lopulta mitään merkitystä, kun Brasilia lännettyy Michel Temerin myötä ja Intian ja Kiinan välit eivät ole erityisen lämpimät? Onko Etelä-Afrikalla todellista merkitystä kyseisessä kerhossa? Pitäisikö puhua RC-maista? Olisiko kiinalainen hegemonia kuitenkaan sen mukavampaa, kuin länsimainen ja amerikkalainen hegemonia? Kysytään länsiafrikkalaisilta mailta ja Robert Mugabelta.

Itseään anti-imperialisteina, pasifisteina ja vasemmistolaisina pitävien olisi korkea aika pohtia, kenen joukoissa he seisovat. Fanitetaanko ”humanistista” länttä vai ”pasifistista” Venäjä-Kiinaa? Halutaanko kaikenlaiset imperialismin ja aggression muodot tuomita vai riittääkö, että vain läntinen tai itäinen imperialismi tuomitaan? Humanistista vastavirtaa edustavien tahojen olisi hyvä alkaa pohtia tätä jo ennen kuin he löytävät itsensä kyseenalaisesta seurasta länsimielisten tai itämielisten kanssa. Loppuun vielä kysymys Venäjän rauhantahtoon uskoville. Mitä pitäisi ajatella maasta, jossa on jo vuosia juhlittu toisen maailmansodan päättymistä voittona vastustajasta näyttävine sotilasparaateineen rauhan juhlimisen sijaan?

Natsismista

Pitkän tauon jälkeen voisi kirjoittaa hieman ajatuksia ylös.

Kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen jäsentä tullaan mitä todennäköisimmin syyttämään erimielisen (”suvakin”) taposta. 28-vuotias Jimi Karttunen pahoinpideltiin kuoliaaksi mielipiteidensä takia. Natsistisen vastarintaliikkeen sivuilla myönnettiin liikkeen jäsenten antaneen kanssaan eri mieltä olleelle hieman ”kurinpalautusta”, joka järjestön jäsenten mielestä käyttäytyi aggressiivisesti. Sivulla (jonne vielä lauantaina pääsi) näytettiin videota, jossa (kuten eräät kommentoijat fiksusti totesivat) ei kumma kyllä näkynyt kohtaa, jossa uhri olisi käyttäytynyt aggressiivisesti. Sen sijaan videolla näytettiin vain, kuinka erään kriittistä palautetta antavan naisen päälle meinattiin käydä. Lopuksi näytettiin kuvaa maassa makaavasta uhrista. Sivulla myös ilakoitiin kuolemantapauksen johdosta:

natsienilakointia

 

Kun kuolemantapauksesta uutisoitiin, ryntäsivät äärioikeistolaiset trollit välittömästi siirtämään huomiota keskustelun aiheesta muualle. Perusargumentteja olivat ”mitenkäs se Kajaanissa tapettu?”. Toiset alkavat puhua ”äärivasemmiston” rikoksista – onnellisesti ”unohtaen” sisäministeriön tiedon. Ajoittain natseilta/natsimielisiltä trolleilta sateli kommentteja, joista jotkut voisi tulkita uhkailuksi (”näin käy, kun maahanmuuttoon suhtaudutaan leväperäisesti”). Mielenkiintoista oli lukea äärioikeistolaisten maltillisuuteen kehottavia kommentteja, joissa kyseenalaistettiin pahoinpitelyn olleen syynä kuolemaan ja kehotettiin odottamaan poliisin lopullista raporttia ja ruumiinavauksen tuloksia yms. Tämä siis samanlaisilta ihmisiltä, joilla on syylliset jo valmiina kaikkiin räjähdyksiin ja rikoksiin ennen kuin viranomaiset paljastavat syylliset:

 

iltis

elg2

rasistit

 

Kaikkein vastenmielisimmissä kommenteissa käytiin uhriin henkilönä käsiksi. Muropaketti-palstalla (jossa keskustellaan pääasiassa tietotekniikkaan liittyvistä asioista) on jaettu väitteitä, joiden mukaan natsien tappama Karttunen olisi ollut narkomaani ja muullakin tavalla niin sanotusti ”elämänkoululainen”. Natseja puolustelevat (tai natsit itse) kommentoivat tyyliin: ”narkkarisuvakki sai, mitä kerjäsi”.

Niin vastenmielisiä, kuin nuo kommentit ovatkin antavat ne vahvoja todisteita kansallissosialistien tai kansallissosialisteja myötäilevien ajatusmaailmasta, joita on helppo käyttää heitä vastaan, kun he seuraavan kerran väittävät, ettei kansallissosialismi ja sosialismi eroa toisistaan. Palaan asiaan alempana. Holokaustin kiistämisen ohella on muotia väittää, että kansallissosialistit ja sosialistit ovat sama asia. Natsit ovat toki yrittäneet omia työväenliikettä aina kun ovat voineet. On kuitenkin hyvä muistaa, että todellinen työväenliike on aina ollut kansainvälinen eikä aito työväenliike puolusta ainoastaan valkoihoisten työntekijöiden asemaa. Aidot sosialistit eivät myöskään syyllistä kokonaisia kansanryhmiä yksittäisten kusipäiden teoista. Kansallissosialistisen”työväenliikeen” aate ei ole ikinä perustunut kansainvälisyyteen. Kansallissosialistit kannattavat kiihkoisänmaallisuutta pitäen valkoista rotua parempana, kannattaen myös rajojen sulkemista ”haittamaahanmuutolta”. Joskus tähän tarvitaan ironisesti rajoitettua ”kansainvälisyyttä. Suomalaisten natsien ihmiskäsitys kulkee nykyisin ilmeisesti Helsingin ja Ateenan akselilla:

banderolli.png

Natsien banderolli Pirkanmaalla

Laajeneekohan ihmiskäsitys vielä aikanaan Venäjälle? Etelä-Amerikkakaan ei olisi täysin mahdoton. Saksalaiset yrittivät pystyttää esimerkiksi Paraguayhin ”arjalaisille” varattua siirtokuntaa vaihtelevalla menestyksellä. Monia natseja myös pakeni Etelä-Amerikkaan toisen maailmansodan jälkeen ja liian moni maa otti natseja avosylin vastaan (muun muassa Stroessnerin Paraguay ja Peronin Argentiina). Bogotássa äärioikeistolainen Águilas Negras haluaa ”sosiaalista puhdistusta” ja niin edelleen… Natsismi ja rasismi ei rajoitu ainoastaan Eurooppaan.

Monesti todetaan, että sosialistit ja kansallissosialistit kannattivat ja kannattavat samanlaista talouspolitiikkaa. Keskustelu typistetään siis usein talous- ja työllisyyspoliittiseksi väittelyksi. Kun verrataan kansallissosialistien ja sosialistien ihmiskäsityksiä, tulevat erot selvemmin esille. Yllä mainittuun kiihkokansallismielisyyteen kuuluu eriväristen tuhoaminen ”paremman rodun” tieltä. Tämä huipentui taannoin juutalaisten joukkomurhaan toisen maailmansodan aikana. Natsit ovat myös halunneet raivata heikot vahvojen tieltä. Vahvoja arvostetaan, heikkoja halveksitaan. Tämä on tullut konkreettisesti esiin pahoinpitelyn seurauksena kuolleen Karttusen tapauksesta puhuttaessa. Natsit ja natsimieliset puhuvat hänestä  ”narkkarina”, joka ”eli Kelan tuilla” ja oli ”taakka” yhteiskunnalle. Ottamatta kantaa väitteen luotettavuuteen, tässä on sopiva hetki tuoda esille toinen merkittävä ero antirasismin lisäksi. Tosisosialistit eivät koskaan halveksi heikommassa asemassa olevia. He eivät puhu ”yhteiskunnalle hyödyttömistä”, ”yhteiskunnan taakoista”, ”tatuista” taikka ”narkkareista”. Todelliset sosialistit ovat aina yhteiskunnan heikkojen ja sorrettujen puolella. Natsit, kuten kapitalistitkin, korostavat hyötynäkökulmaa. ”Ole hyödyksi tai poistu tästä maailmasta”. Natsit ovat siis hyvin lähellä kapitalismia (kapitalismin konsevatiivinen ja äärimmäinen muoto), eikä heillä ole nimen lisäksi sosialismin kanssa juuri mitään tekemistä.

Väkivaltaisten natsien nousu herättää monissa huolta. Nämä ihmisyydelle vaaralliset tahot eivät ole vaaraksi ainoastaan erivärisille tai esimerkiksi anarkisteille, vaan kaikille, jotka uskaltavat olla eri mieltä heidän kanssaan tai sattuvat omaamaan ”perussuomalaisuudesta” poikkeavan ulkonäön. Seuraavaksi he alkavat laajemmin rajoittaa ihmisten vapaata liikkuvuutta julkisilla paikoilla. Järjestön kieltämistä en kuitenkaan kannata. Natsistisen järjestön kieltämisen jälkeen on helppo kieltää kaikki sellaiset järjestöt ja liikkeet, joiden katsotaan uhkaavan yhteiskuntaa, vallitsevaa järjestystä ja ajattelutapaa. Uhan määrittelystä on helppo tehdä tahallisen laveaa, jolloin kaikki peruskeskustaoikeistolaisesta ideologiasta poikkeavat näkemykset tuomitaan uhkaksi yhteiskuntarauhalle. Toivon kuitenkin, että poliisi ja hallitus alkavat suhtautua äärioikeistolaiseen väkivaltaan vakavammin. Muuten vaarana on, että ihmisten on pakko ottaa turvallisuus omiin käsiinsä ja alkaa varustautua väkivaltaisten natsien muodostamaa uhkaa vastaan parhaiksi katsomillaan tavoilla.

Hallitustakin on hiillostettava. Nyt on ”ikävien” ja ”inttävien” kysymysten aika. Nyt on haastettava Olli Immonen hänen mahdollisten natsikytköstensä takia. Timo Soinia on puolueen puheenjohtajana hiillostettava. Hän on sallinut rasismin olemassaolon puolueessaan ja hänen voi katsoa olevan osasyyllinen rasismin valtavirtaistumiseen ellei hän selvästi irtisanoudu siitä ja tuomitse sitä (EDIT: Timo Soinin logiikka on pettämätön!). Juha Sipilän kimppuun on myös käytävä ”tungettelevien” kysymysten kera. Häneltä on kysyttävä, miksei hän ole aiemmin ja vahvemmin tuominnut äärioikeiston väkivaltaa ja uhkaa. On vaadittava konkreettisia tekoja äärioikeistolaisen väkivallan uhkaa vastaan. Ympäripyöreisiin antirasistisiin julistuksiin on suhtauduttava epäillen. Porvaristo on aina liittoutunut fasistien ja natsien kanssa, jos uhkana on ollut tasa-arvoa vaativien liikkeiden ja puolueiden voimistuminen. Ei tule myöskään unohtaa, että kolmen ässän hallitus on kiihdyttänyt leikkauspolitiikkaa (jonka edelliset hallitukset ovat käynnistäneet). Media räksyttämään ja juoksemaan pääministerin perään kaikissa paikoissa, missä pääministeri esiintyy. Vastauksia on tivattava, vaikka arvon pääministeri kuinka piileksisi.

Nyt tarvitaan myös vasemmistolaisten puolueiden yhteistyötä kipeämmin, kuin koskaan. Vasemmistoliiton ja SDP:n on alettava suhtautua vakavammin esimerkiksi SKP:hen ja alettava vakavasti pohtia yhteistyön mahdollisuutta. Yhteisvoimin rasismia ja leikkauspolitiikkaa vastaan. SKP on näin tehnyt häpeilemättä ja pelkäämättä populismin leimaa jo kauan aikaa. Ei ole hyvä olla yksin. Olisiko jo aika riittävän radikaalille ja väkivallattomalle (vasemmistolaiselle väkivallalle ei ole sijaa itsepuolustuksellisuutta lukuun ottamatta, mikäli vasemmisto haluaa olla parempi, kuin äärioikeisto) yhteistyölle?

Mitäs me itäiset barbaarit?

”Suomalaiset ovat niin näköalattomia, negatiivisia ja ahdasmielisiä verrattuna avaraan menestyjien ulkomaailmaan, jossa ei tarvitse myöskään pelätä rajoittavaa sosialistista holhousvaltiota kateellisine kyttääjineen. Suomi on kuilun partaalla ainoastaan suomalaisen junttiroskaväen takia. Mitäs ette yritä ja hymyile tarpeeksi, kateelliset rasistijuntit?! Suomi on teidän takia tuomittu ikuiseen suomettuneisuuden aikakauteen ja ryssän pelkoon”. Kuulostaako tutulta? Porvarillinen suvaitsevaisto ei näiden esimerkkien valossa juurikaan eroa ahdasmielisistä rasisteista. Rasistit vihaavat vääränvärisiä maahanmuuttajia ja holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa harjoittavia vihervasemmistolaiskokoomuslaiskommunisti-islamisteja, jotka ”epäsuomalaisina ovat syypäitä Suomen alennustilaan”. Porvarillinen suvaitsevaisto taas halveksii kaikkea itään liittyvää eikä osaa arvostaa tasa-arvoista tasapäistävää sosialistista hyvinvointivaltiota. Venäjä herättää ahdistusta pelkällä itäisen aasialaisella olemassaolollaan ja kaikki diplomaattiset puheenvuorot Venäjän suhteen poljetaan armeijan maihinnousukenkien rytmikkäällä töminällä maan rakoon. Porvarillinen suvaitsevaisto allekirjoittaa myös täysin markkinaliberaalin oikeiston näkemykset siitä, että Suomi on vapautettava itäisyydeltä lemuavien sosiaalisten turvaverkkojen tukahduttavasta ikeestä. Venäläisiksi emme tule!

Porvarilliselta suvaitsevaistolta ei sympatiaa heru suomalaisten pahalle ololle. Kun sitten omasta pahoinvoinnista aletaan syyttää maahanmuuttajia ja pakolaisia, ei kukaan ole agitoimassa taikka valistamassa ihmisiä siitä, että eriväriset ihmiset ovat syyttömiä oikeistolaisiin leikkauksiin tai pakolaiskriisiin (joka on suurelta osin imperialistien aiheuttama). Päinvastoin, elitistinen suvaitsevais-sivistyneistö käy rasistisia kommentteja viljelevien ihmisten kimppuun ja toivottaa elitistisellä viileydellä ”ravintoloiden luuserikanta-asiakkaat” alimpaan helvettiin. Ideologiset rasistit näkevät tässä vaiheessa tilaisuutensa koittaneen ja alkavat kiihdyttää ”junttien” biologisia pelkoja ja vetoavat ulkopuolisuuden ja hylätyksi tulemisen kokemuksiin. Kun nämä ihmisvihamielistä retoriikkaa verkossa levittävät mestarit alkavat toistella, kuinka he jo vuosia sitten ennustivat pakolaisten määrän räjähdysmäisen kasvun ja sen mukana tulevat lieveilmiöt (tyypillisesti sivuuttaen sen tosiasian, että kapitalistinen ja imperialistinen reaalipolitiikka on saanut monilta osin aikaan nykyisen pakolaiskriisin), alkavat nämä vihanlietsojat näyttää profeetoilta. Nämä mestariprofeetat kannattajineen myös julistavat, kuinka kaikki ovat heitä vastaan Yleisradiota myöten. Jos ette olisi niin rasisteja, omistaisin teille tämän kappaleen.

Aika näyttää saavatko nämä fundamentalistit vedettyä suomalaiset mukaan uusnatsismin hulluuteen vai taantuvatko ylimestareiden ja alimestareiden johtamat joukot marginalisoituvien raivohullujen lahkoiksi, joissa huudellaan kilpaa: ”mitä vittua?!”. Järjettömästä rasismista on ennenkin tehty järkipolitiikkaa, kuten myös kansanmurhista (muun muassa juutalaisten, armenialaisten ja alkuperäiskansojen kansanmurhat). Eliittiin kuuluvan Jari Tervon mustavalkoisilla kirjoituksilla  ei rasismin nousua pysäytetty, päinvastoin. Suomalaisia halveksivat elitistiset kirjoitukset ovat vain pelanneet natsien pussiin. Se, mitä lisääntyvä ja yhä hyväksytymmäksi tullut rasismi tekee Suomen kansainväliselle asemalle ei fanaattisia käännyttäjiä taikka käännytettyjä monokultturismiin uskovia tietenkään kiinnosta. Heille kelpaa vain Pohjois-Korean malli.

Yleisesti ottaen Suomessa, itäisimmässä Pohjoismaassa, ollaan oltu hyvin tarkkoja maineesta. Tästä porvarillinen suvaitsevaisto on pitänyt huolen. Aina pitää pelätä Suomi-kuvan menetystä ja sitten kovasti voihkitaan, kun omasta mielestä maine on mennyttä. Suvaitsevainen yhdessä markkinaliberaalin porvarin kanssa itkee häpeän kyyneleitä, kun Suomea aluksi eksotisoinut ja hetken hehkuttanut länsimainen lehdistö alkaa kirjoitella Suomen talouden alamäestä ja suomalaisesta rasismista. Itseään suvaitsevaisena ja sivistyneenä pitävä harmittelee, kun junttirasistit pilaavat Suomen maineen sivistyneiden länsimaiden silmissä vieden Suomen osaksi itäeurooppalaista perhettä (jota on aina niin kiva imperialistisen elitistisesti halveksia – nyt rasismin takia). Markkinaliberaali porvari puolestaan itkee maineen menetystä sijoittajien silmissä  silloin, kun se harva päivä maassa lakkoillaan ja uskalletaan puhua myös palkansaajien oikeuksista. Tavallinen suomalainen on tavallisesti oppinut häpeämään suomalaisuutta ylipäänsä. Stubblaisten charmiton ylimielisyys ja rasistien patriotismi ovat sittemmin tulleet raskaan häpeän vastapainoksi.

Porvarieliitti on kovalla vaivalla yrittänyt brändätä Suomesta länsimaata. Tasavallan presidenttikin paukutti taannoin henkseleitään todeten Suomen kuuluvan länteen, eikä sivistymättömään itään. Suomea onkin ihan valtiojohdon tasolta asti pyritty viemään mukaan suurvaltapoliittisiin vastakkainasetteluihin, jossa idän ja lännen välisessä historiallisessa vastakkainasettelussa kirjoitetaan nyt uusinta lukua. Kun huomattiin, ettei Suomella olekaan mitään erityisasemaa, ovat äänenpainot sittemmin hiljentyneet. Mitä nyt jossain on paruttu, kuinka Suomi on menettänyt jämäkän läntisen maineensa, kun ei uskallettu Venäjälle sanoa vastaan. Natohaukat kirkuivat, kuinka NATO:n ovi on jälleen suljettu Suomen nenän edestä uussuomettuneisuuden myötä. Kenties se NATO:n ovi vielä kerran aukeaa, kun tasaisin väliajoin teetetään NATO-kyselyitä ja tehdään salaisia sopimuksia kansalaisilta kyselemättä. Kunhan joku vielä hiljentäisi nämä uussuomettuneet.

Sanotaan, että kritiikki vie eteenpäin. Mutta kun sitä näkyvää kritiikkiä tulee vain taantuvilta ja elitistisiltä tahoilta, ei se auta kehityksen eteenpäin viemisessä. Se päinvastoin hajoittaa ja lamaannuttaa. Monille on selvää, että rakentava kritiikki on terveellistä ja se auttaa henkilöä, järjestöä tai valtiota kehittymään. Silloin, kun kritiikki on vain syyllistävää ja leimaavaa, ei voida puhua rakentavasta kritiikistä. Porvarillinen suvaitsevaisto sanoo Suomesta harvoin mitään positiivista tai rohkaisevaa. Kritiikin päähuomio on rasismissa, huonossa käytöksessä ja joustamattomuudessa. Jokainen on edelleen oman onnensa seppä.

Suomen itäisyyteen ja itäisemmän Euroopan maiden suuntaan kohdistettu kritiikki on vain uusin kappale itäisen ilmansuunnan halveksunnan historiassa. Ennen oli läntinen kristikunta vastaan idän bysanttilaisuus, sitten kristinusko vastaan islam, jonka jälkeen valistunut nationalismi suunnanäyttäjänä orientaalisten barbaarivaltakuntien (turkkilaisten ja Venäjän imperiumin) ikeen alla oleville kansoille. Sitten länsimaisen sivistynyt rotu saikin vastaansa kommunismin, tuon ali-ihmisten ideologian, joka nousi uhkaamaan porvarillis-rationaalista sivistystä ja loputonta talouskasvua. Vuosisatoja on itäisempiä maita pidetty sivistymättöminä takapajuloina, joissa käydessä vaatimattomaan tuloluokkaankin kuulunut kapitalistisen yhteiskunnan asukki saattoi käydä välillä nostattamassa itsetuntoaan. On se kiva sitten vanhana muistaa, kun olemassaoloaan yleensä häpeilevä suomalainenkin saattoi tuntea ylemmyyttä 2010-luvun Virossa vieraillessaan.

Ohessa vielä uskontunnustus (”Suru on kunniavieras, ilo on kuokkavieras”), jonka jokaisen suomalaisen soisi tykönään opiskelevan:

Voi minua metsämökin saunassa syntynyttä metsäläistä täällä metsä-Suomessa, jossa ei ole muuta kuin metsää. Tulevaisuutta minulla ei täällä ole – hyvällä tuurilla seuraan isäni jalanjälkiä ja päädyn metsätöihin. Tunnen suurta häpeää metsäläisestä matalakulttuuristamme. Ulkomailla ollessani en myönnä olevani kotoisin täältä vihreästä helvetistä, Venäjän läheltä, jossa junttimaiset metsäheimolaiset ärjyvät ja viljelevät ahdistavan junttimaista metsäläishuumoriaan. Ilahdun suuresti, kun joku läntisen ilmansuunnan sivistyneen korkeakulttuurin edustaja uskaltautuu tänne samoilemaan, vaikkakin kovaan ääneen kyselen, että miksi hän vaivautuu tänne metsän keskelle. Täällähän on niin kylmää ja luontommekin on niin havumetsämäisen tylsä, ankea ja karu. Saavutuksistani en puhu, ne kätken syvälle aarniometsän siimekseen. Metsämiehen/metsänaisen elämäni on lyhyt ja karu. Päiväni päätän hukuttautumalla johonkin metsälampeen.

(uskontunnustus on saanut osittain inspiraatiota koomikko André Wickströmin ”hurrihomo”-vitsistä)

Ääliöoikeisto-suomi sanasto (ilmansuunnat):

itä = barbaria; sivistymätön takapajula; alue, jonka asukit ovat kuin oppimattomia lapsia, jotka tarvitsevat alati autoritäärisen miehen ohjaava kättä; potentiaalinen riistokohde (kunhan länsimieliset ovat/pysyvät johdossa); hemmetin halvan työvoiman markkinat; uhkaava; aggressiivinen; pelottava

länsi = sivistyksen kehto ja sen ikuinen koti, jonne aurinko paistaa -aina!; luonnollinen maailman valtias; protestanttisen työetiikan alkukoti; äärimmäisen kehittynyt ja hyväntahtoinen onnela, jonne pyrkii tummanvärisiä roistoja, loisia ja sodanlietsojia, jotka pyrkivät käyttämään hyväkseen lännen hyväntahtoisuutta; protestanttisen työetiikan kehto ja sen ikuinen koti

etelä = tummanväristen roistojen, loisten ja sodanlietsojien alue; alue, josta pyrkii alati ansaitsemattomia laiskimuksia tekemään tihutöitä ra(u)haa rakastavassa lännessä; ikuisten kriisien alue; ikuisesti alikehittynyt; potentiaalinen riistokohde (kunhan länsimieliset ovat/pysyvät johdossa); hemmetin halvan työvoiman markkinat

pohjoinen = ”Finnland über alles!” (kansainvälisesti rauhaa turvaavien Odinin sotureiden uusi iskulause); protestanttisen työetiikan vahvimpia tukialueita (holhoavan ja passivoivan hyvinvointivaltion häpeällinen aikakausi tullaan pyyhkimään historiankirjoista!); potentiaalinen riistokohde (kunhan länsimieliset ovat/pysyvät johdossa); ”täällä ei ole puolueettomuuden kannattajille mitään nähtävää, häipykääs pois täältä USA:n sotilasalueelta”; ME KUULUTAAN LÄNTEEN!; ”Myydään kansainvälisille suuryrityksille, onko kiinnostuneita? Ensimmäinen, toinen…” (SSS-hallitus on valtuuttanut huutokauppakeisari Aki Palsanmäen myymään Suomen kansallisomaisuutta suuryrityksille pilkkahintaan)

kaakko = Balkanin ruutitynnyri (”menivät alikehittyneet hullut tappamaan tyylikkään arkkiherttuan ja aloittivat maailmansodan!”); ”murhaajaserbit!”; ”islamisaatiooooooo” kyllä sinne nyt kaivattaisiin Titoa; voi v**** suvakki, ei monikultturismi toimi, kato vaikka miten Jugoslavian kävi; muslimit ja ortodoksit (ai nii ja katolilaiset) siellä taas jotain keskenään kähissy; kuka kaipaa Jerusalemia, kun meillä on jo oma Lähi-itä ihan Kaakkois-Euroopassa!; potentiaalinen riistokohde (kunhan länsimieliset ovat/pysyvät johdossa)

 

natooonn

Valmiina dominoimaan kaikkia ilmansuuntia!

 

 

The winner takes it all

Rakkaamme poistui keskuudestamme liian varhain. Rakkaamme kantoi nimeä ”Suomalainen Hyvinvointivaltio”. Hänet saatettiin haudan lepoon 28.9.2015. Läsnä oli kuuleman mukaan useita henkilöitä kunnioittamassa Suomalaisen Hyvinvointivaltion muistoa. Hän oli aikansa lapsi, epätäydellisyydestään huolimatta hän pyrki kunnioittamaan ihmisiä tasapuolisesti ja auttamaan pulassa olevia saamaan ihmisarvoisen elämän. Hän pyrki omalla toiminnallaan takaamaan sen, että mahdollisimman moni sai apua. Tästä kaikki eivät pitäneet. Häntä vastustettiin ja häntä vastaan hyökättiin, ajoittain hyvinkin vihaisesti. Tästä huolimatta samat hyökkääjät ovat välillä pyrkineet ottamaan kunnian rakkaamme saavutuksista ja ovat pyrkineet esittämään kuolleen rakkaamme saavutukset ”yhteisenä projektina”.

Suomalaisen hyvinvointivaltion viholliset eivät lopulta enää voineet kestää tällaista hyvyyttä ja tasa-arvoa ja he lopulta päättivät päästää Suomalaisen Hyvinvointivaltion päiviltä elitistisen raivon vallassa 1980-luvun lopulta lähtien julistaen, että ”jokaisen on pidettävä huoli itsestään”. Suomalaisen Hyvinvointivaltion murhaan osallistui useita ihmisiä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Murhasta teki paitsi poikkeuksellisen julman myös hyvin traagisen se, että se kesti yli kaksi vuosikymmentä kenenkään osaamatta kunnolla puolustaa kidutusmurhan uhriksi joutunutta rakastamme. Ennätyksellisen pitkäkestoiseen murhaan sisältyi paljon saksimista ja juustohöyläämistä. Rakkaamme ei enää kestänyt silmitöntä kidutusta ja lopulta kuoli saamiinsa vammoihin. Häntä jäävät kaipaamaan useat vähäosaiset, jotka muodostavat Suomessa enemmistön.

Olen aikaisemmin kirjoitellut siitä kuinka ikävää on, että vanhan järjestelmän mukana halutaan tuhota sen hyvätkin puolet. Tuhoaminen on aina tietenkin helpompaa, kun se esitellään edistyksenä, eteenpäin menemisenä ja uutuutena. Kukapa nyt vanhaan haluaisi juuttua? Toisaalta oikeistolaisiin leikkauksiin on alettu suhtautua entistä kriittisemmin. ”Helvetin sossupummitaakat, arabit ja neekerit”, sanoi EK:n voitelema poliittisesta korrektiudesta vapautunut peruskeskustaoikeistolainen, kun hallituksessa vastuuta kantoi. Elätit, kehtaavat vielä ruokkivaa kättä purra. Poistaa ne kaikki pitäis robottien tieltä! Ehkäpä tulevina vuosina tehostettu sote-malli ja laillistettu eutanasia, kivuttomilla tai kivuliailla keinoilla, auttaa poistamaan tuottamattomia numeroita paperilla kituvia ihmisiä keskuudestamme suuremmassa määrin. Elämä ja talous kun tuppaavat muutenkin olemaan yhtä vuoristorataa ilman haasteellisia veneenkeikuttelijoitakin. Kaikki vaan historian romukoppaan ihmisoikeuksia ja vapauksia (pois luettuna tietenkin vapaus holhoavasta yhteiskunnasta ja vapaus heikompien riistoon) myöten.

Saapa nähdä, kuinka länsimaalaisuuden paremmuudella leuhkiva Freedom House -sivusto (muiden muassa) suhtautuu jatkossa tilanteeseen, jossa valvontakoneisto kasvaa länsimaissa ja länsimielisissä maissa hirviömäisten ja raakalaismaisten terrori-iskujen myötä. Internetin vapauden maailmanlaajuinen heikkeneminen toki mainitaan kyseisen sivuston etusivulla. Jostain syystä kuitenkin ei-vapaat maat tai osittain vapaat maat ovat aina poikkeuksetta idässä tai kolmannessa maailmassa. Ei edes se näytä hetkauttavan sivuston pitäjiä, että Yhdysvallat pitää edelleen Guantánamoa auki, jossa vankeihin ei olla sovellettu kansainvälisiä lakeja. Myöskään Chelsea Manningiin kohdistunut ihmisoikeusloukkaus taikka Edward Snowdenin odotettavissa oleva epäreilu oikeudenkäynti ei länsimaiden etujärjestöjä ole juuri hetkauttanut. Mielenkiintoista on myös, ettei taloudellinen epätasa-arvo herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Köyhät eivät ole maassaan vapaita, tulevaisuudessa vielä vähemmän, kun esimerkiksi EU-maissa otettaneen uudestaan käyttöön irtolaislait romanikerjäläisyyden ehkäisemisen varjolla. Tämä unohtuu monesti länsimaista vapautta rakastavilta kapitalisteilta.

Viisaat ajattelijat ovat tajunneet, että maahanmuuttajien kohtelu heijastaa yhteiskunnan arvoja laajemmin. Hämmentävän moni niin sanottu valtavirtakriittinen elää siinä valheellisessa uskossa, että sorto rajoittuisi erivärisiin ja ”vääräuskoisiin” mamuihin tai anarkisteihin. Pian sanotaan suoraan, ettei ihmisoikeuksiin ole varaa, kuten ei ollut hyvinvointivaltioonkaan. Kun äärimmäisen kova kokoomuslainen ja koko kansan presidentti Sauli Niinistökin tukee yksilönoikeuksien polkemista, harva pian edes älyää kyseenalaistaa demokratian murentamista. Silloinkin, kun pidätyksen syyksi alkaa riittää vain maahanmuuttajien oikeuksien puolustaminen, ympäristöystävällisyyden korostaminen, taloudellisen epätasa-arvon mainitseminen tai ay-liikkeeseen kuuluminen.

Sosiopaattiset sotahullut tanssivat yhdessä natsien kanssa terrorismin uhrien haudoilla ja miettivät jo kuumeisesti lisää valvonta- ja sortokeinoja erivärisiä ihmisiä ja erimielisiä aktivisteja vastaan sotaretkien ohella. Sotaisa retoriikka rantautui myös Suomeen Krimin valtauksen ja Ukrainan sisällissodan myötä. Sotaisan retoriikan viljelemisessä on kunnostautunut erityisesti lännettynyt venäjävastainen oikeistosiipi. Junttisuomalaiset eivät vielä tajua omaa parastaan, eivätkä halua Pohjois-Atlantin päättäviin pöytiin. No hiljaa hivuttaen hyvä tulee. Harmittaa, kun ei tuota Ryssälää vastaan vielä sotaa ole näköpiirissä. No aina voi parin lakimuutoksen jälkeen käydä Syyriassa ja Irakissa harjoittelemassa tulevia koitoksia Natoon (toistaiseksi) kuulumattomana maana. Jos Arabian hiekka alkaa kyllästyttää eivätkä välit iivanoita vastaan ole vieläkään kehittyneet sodan asteelle niin aina voi luottaa siihen, että suuri ja mahtava Yhdysvallat keksii uuden harjoituskohteen. Ennen kuin siis käydään lyömässä pää Karjalan mäntyyn, voi suomipoikakin käydä kopauttamassa päätä Venezuelan kanuunankuulapuuhun. Yhdysvallat, kun on jo julistanut Venezuelan uhkaksi kansalliselle turvallisuudelle. Sinne vaan testaamaan uusinta aseteknologiaa. Niin natsit ja fasistitkin tekivät Espanjassa ennen toista maailmansotaa.

Suvaitsemattomassa ja kovien arvojen yhteiskunnassa kukaan ei ole turvassa. Eivät edes ne kunnialliset kansalaiset, jotka ovat googlettaneet korkeintaan pannukakun reseptiä, joskus vuonna 2009 perheillallista varten. Sellaisessa yhteiskunnassa harvat menestyvät. On oltava harvinaisen kova ja terävä kyynärpää, jolla voi tuuppia syrjään vihollisia ja entisiä liittolaisia, joista ei ole enää hyötyä. Niin ne eliitinkin jäsenet joutuvat ennen pitkää vilkuilemaan olkansa yli ja pelkäämään paikkojensa puolesta. Voittaja vie lopulta kaiken. Pudotuspeli on rankkaa. Ehkäpä olisi jo korkea aika vaihtaa näkymättömän käden tilalle näkymätön kyynärpää.

häkämiäs

Jyri Häkämies oli kuunnellut edellisenä iltana Abbaa ja sai eräästä kappaleesta inspiraation seuraavan aamun kokouksen puheenvuoroa varten

(noin) Kuukauden salaliittoteoria: Suomalainen eliitti haluaa hetimmiten terrorismin leviävän myös Suomeen, jotta päästäisi murentamaan ihmisoikeuksia toden teolla. Ohjelmajohtaja Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista on todennut, että Suomen on oltava mukana terrorismin vastaisissa operaatioissa Irakin ja Syyrian alueilla. Sotaa rakastavaa eliittiä ei haitanne se, että tulevaisuudessa mahdollinen suuri terrori-isku toisi paljon kuolonuhreja saisi myös Suomen vetämään joukkonsa pois Lähi-idästä. Valvontakoneistosta paisutetaan niin isoa, että sotilailla riittää työtä Suomessakin rauhaa rakastavien toisinajattelijoiden pieksämisessä.

ääliöoikeisto-suomi -sanasto:

vapauden puolustaminen: valvontakoneiston paisuttaminen kotimaassa ja imperialististen sotien sotiminen oman maan rajojen ulkopuolella, kaikki tämä tehdään sillä oikeutuksella, että oman maan kunnialliset kansalaiset saisivat elää vapaina; markkinoiden vapauden puolustaminen (tarvittaessa pommikonein)

kunniallinen kansalainen: henkilö, joka on hyvin epäpoliittinen, henkilö, joka etsii verkosta tietoa korkeintaan erilaisista resepteistä; henkilö, joka on mielipiteiltään äärimmäisen maltillinen, ei näe eroa äärioikeiston tai äärivasemmiston välillä ja hyväksyy vallitsevan koneiston kaikki oikut uskoen lapsenomaisesti siihen, ettei isoveli uhkaisi häntä millään tavalla; nielee ylpeästi kaiken valtaeliitin propagandan purematta sitä käräyttäen valtion vihollisia; ei pyri muuttamaan/kehittämään/parantamaan vallitsevia oloja millään tavalla

terrorismi: kun lähdetään sotaa ja vainoa pakoon rikkaaseen länteen ja pohjoiseen (syynähän ei siis koskaan voi olla oikeasti sodasta taikka vainosta vaan lapsuudenhaave, johon liityy pommeja, dynamiittia ja 100 millilitraa hieman suuremman määrän vieminen lentokoneeseen käsimatkatavaroiden kanssa; yhdysvaltojen sotaretkien vastustaminen; taloudellisen epätasa-arvon vastustaminen ja pienen ihmisen puolustaminen kapitalistiselta riistolta; eläinten oikeuksien puolustaminen jne

maahanmuuttaja: erivärinen mieshenkilö, joka poikkeuksetta tekee vain rikoksia, varastaa suomalaisten sosiaalietuudet, asunnot ja naiset;

pakolaisuus: tarkoititko: terrorismi

Pullamössösukupolvi

Nuorta sukupolvea kutsutaan usein pullamössösukupolveksi. Milloin nuoret ovat laiskoja sosiaalipummeja, milloin valmiiseen maailmaan syntyneitä, helppoon elämään tottuneita kaupunkilaishienohelmoja, jotka eivät pärjäisi yksin luonnossa sekuntiakaan. Vaan eipä se vanhempi sukupolvi useinkaan ole ollut näyttämässä mallia ”nuorille velliperseille” muutoin, kuin uhoamalla, syrjimällä erivärisiä ja eri tuloluokkaan kuuluvia ihmisiä ja käyttäytymällä muuten vaan kusipäämäisesti kaikilla mahdollisilla tavoilla. Parempi sukupolvi saattaa kovastikin ihailla sota-ajan ihmisiä ja sotilaita ja julistaa, ettei nykyajan ”nössöistä” ole maata puolustamaan, kun ovat tottuneet helppoon elämään. Nämä menneitä aikoja halajavat sankarit toivovat kovasti, että sota syttyisi, jotta päästäisi vähän kaatamaan ”ryssiä”. Sotaa ei kuitenkaan ole vielä näköpiirissä, joten on tyydyttävä katupartiointiin. Sisäistä turvallisuuttamme uhkaavat monet eri tahot ”mutiaisista” ”viherpunikkeihin”. Oli muute nii perkeleen voimaannuttavaa vastustaa ”partasuisten lasten” tuloa tänne. You are not welcome (öyhöhöhö, öyhhhöhöhö ja hakaristi päälle)! Kyllä mun sotaveteraani-isukki olis musta nyt ylpeä, vaikka en vielä ihan sotimaan ole päässytkään. Ajat ovatkin kyllä muuttuneet. On elettävä ajan hengessä ja nyt on pelastettava maata postmoderneilta uhilta: vihervasemmistolaiselta monikultturismilta, vegaanifeminismiltä, ay:n rippeiltä (olenhan aina lakkopäivinäkin töissä pelastamassa isänmaan taloutta ja trollailen ay-liikkeen vastaista propagandaa), nollatutkijoilta, sossupummeilta ja poliittiselta korrektiudelta.

Vaan kuinka käykään, kun työntekijät joskus marssivat pariksi tunniksi pois työpaikoiltaan tai lakkoilevat vähän aikaa? Miehistä miehekkäimmätkin saavat silloin hirveät itkupotkuraivarit. Mitä häh, eiks bussit kulje? Saakelin lakkoilijat! Virolaiset ja puolalaiset olis tyytyväisiä täkäläisiin työehtoihin ja tulisivat toimeen vielä vähemmälläkin. Kuulkaas nyt te joustamattomat! Suomen talous on jo nyt kuralla, ei ole varaa lakkoilla! Maataan pettävät ay-johtajat pitää laittaa kuriin. Aiiiyyyyaarrrhgggghhhh, kuulaa kalloon rintamakarkureille ja isänmaanpettureille niinku silloin jatkosodan aikana!!!!!! Mun voitot pieneni just siis niinku pari miltsii, et kiitti vaan kansankiihottajat, kun pidätte mua… eiku siis Suomen kansaa panttivankina (MÄHÄN OLEN YHTÄ KUIN SUOMEN KANSA!!!! KUMARTAKAA JA/TAI NIIATKAA MULLE, TE KURJAT!). Kyllä junien pitää kulkea. Aina ennenkin ne on kulkenu. Kyllä nyt on Mussolinia ikävä. Aina toi ay-liike (joka toi Suomeen kahdeksan tunnin työajan ja työnantajan mielivaltaa rajoittavan sääntelyn, vastenmielisiä epäsuomalaisia ilmiöitä) haraa vastaan ja estää mun tulojen…  siis Suomen talouden nousun (minä sentään elätän julkista ja yksityistä sektoria sekä maksan vapaamatkustajien elättämisen ja olen kaikella muullakin tavalla kaikkia parempi ihminen).

Aikuisten pullamössöklaani pitää paljon ääntä, kun hieman lakkoillaan maassa, jossa lakkoilu on nykyisin aika harvinaista ja kesyä verrattuna esimerkiksi Iso-Britanniaan. Niin että ketkäs olivatkaan niitä velliperseitä? Kun kauppa menee pariksi tunniksi kiinni mielenilmauksen vuoksi, on se monelle maailmanloppu. Ne, jotka moittivat nuoria helppoon elämään tottumisesta hyppivät itse punaisina tasajalkaa, jos junat eivät kulje ajallaan eivätkä juuri sillä tavalla, kun on itse mielessään ajatellut. Kaikki on mentävä juuri sillä totutulla tavalla ja niin kuin minä sanon tai olen mielessäni ajatellut. Keitäpäs tyttö muuten kahvia. Juurikin sitä kaukaa tuotua suomalaista perushyödykettä! Meikäpoika käy sillä aikaa tankkaamassa auton venäläisperäisellä, mutta aitosuomalaisella pensalla!

Ay-liikettä kritisoidaan siitä, ettei se suostu joustamaan saavutetuista eduista, toisin sanoen palkansaajien elintasosta. Peruskeskustakokoomuslainen pullamössöporvari ei tietenkään voi ymmärtää tavallisia palkansaajia, joilla ei olisi varaa joustaa enää yhtään. Nämä ”joustamattomia” ihmisiä kritisoivat valittavat, että suomalaisten mielestä aina naapurin tai jonkun muun palkasta on otettava jotain pois. Kohta ei voi naapurinkaan kukkarolla käydä, kun sekin jää työttömäksi ensi viikolla! Vaan käännetäänpäs asia näin päin; mitäpä jos menisin täräyttämään Jorma Ollilalle tai joillekin muille raharikkaille, että heidän on aivan pakko leikata palkoistaan tai antaa omaisuudestaan tuntuva määrä Suomen talouskasvun hyväksi? Nauraisivat varmaan. Entäpä jos tästä tulisi hallituksen harjoittamaa politiikkaa? Nythän hallitus vie väkivalloin muun muassa työttömien, eläkeläisten, palkansaajien ja opiskelijoiden palkat ja etuudet leikkuriin talouskasvun nimessä. Hyvätuloisten hyvään tahtoon luotetaan, eikä heitä viitsi sillä lailla painostaa ja rankaista ahkeruudesta. Mitä jos Suomen valtio alkaisikin pakkokeinoin viedä rikkaiden etuisuuksia, valvoisi rahaliikennettä äärimmäisen tiukasti ja asettaisi maastapoistumiskieltoon sellaiset ihmiset, joilla on taipumusta veropakolaisuuteen ja veronkiertooon? Kyllä siinä Jorma Ollilakin olisi äkkiä lähdössä barrikadeille ja olisi agitoimassa kansaa vastustamaan kamalaa hallitusta, joka vie rehelliseltä isänmaalliselta työntekijältä tuhkatkin pesästä.

Entäpäs sitten Elinkeinoelämän keskusliiton aggressiivinen lobbaus? Niin sitä toisilta vaaditaan joustoa, mutta itse ei olla valmiita mihinkään, vai mitä Etelärannalla loisivat taivaanrannan maalarit? Kamalan aikaansaamattoman hallituksen aikana EK hyökkäsi avoimen vihamielisesti palkansaajia vastaan. Lobbauslafkan edustajat kieriskelivät lattioilla parkuen ja vaatien pienituloisilta palkka-alea ja itselleen lahjaksi veronalennuksia.  Mutta sitten, kun itse pitäisi myös osallistua, niin ei tule mitään. Yhteiskunnalta ollaan kyllä valmiita ottamaan, mutta mitään ei sille haluta antaa. Ja sitten näitä hemmoteltuja palkanpihistäjiä vielä ihaillaan ja puhutaan palkansaajien ahneudesta.Ajatelkaapa, jos nämä perijäporvarit (Suomessahan ei nykyisin rikastuta omalla työllä) riisuttaisiin kaikesta omaisuudesta ja titteleistä, jonka jälkeen heidät laitettaisiin vaikkapa taigan keskelle. Kuinka hyvin pärjäisivätkään?

Ei ystäväni, kyllä se taitaa olla niin, että markkinaliberaalioikeisto ja konservatiivinen oikeisto edustavat sitä pullamössösukupolvea joustamattomuudellaan ja itsekkäällä asenteellaan. Kunhan kaikki menee heidän kannaltaan hyvin, ollaan hiljaa jonkin aikaa. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä eikä mikään lopulta riitä, kuten ei riitä hemmotellulle kakarallekaan. Kuten vanhemmat laittavat lapsilleen rajat on myös hallitsevalle luokalle laitettava rajat. Lakot ovat tähän oiva keino. Nyt olisi hyvä vaan lakkoilla oikein kunnolla. Nyt ollaan vielä vaiheessa, jossa ay-liike ei näytä enää kestävän rääkyvän porvarin parkua. Halutaan vielä hieman tyynnytellä järkyttyneitä pullamössösukupolven edustajia. Ensi kerralla kuulokkeet päähän ja sitten hieman tasa-arvoisempaa, porvareihin tuntuvasti vaikuttavaa yleislakkoasetta käyttöön. Kun öljyn tuonti loppuu, on hankala autoillakaan. Lapsikin väsyy joskus itkemiseen – ehkä porvarikin, kun huomaa, ettei aina saakaan tahtoaan läpi. 18.9 tarjosi tähän mainion alun. Valtamedian hienovaraisista estelyistä huolimatta kansaa näkyi torilla paljon. Valtamedian puolustukseksi on sanottava, että se toki yritti kaikkensa. Palkansaajien ahneus, ay-johtajien epäisänmaallisuus, miljoonien lasku ja epämiellyttävä sää (joka kesti yllättävän vähän aikaa) kuuluivat sanavalikoimaan. Ehkä ensi kerralla onnistuu paremmin. Moni oli varmastikin sitä mieltä, että tämä ei jää tähän. Jospa ay-liikekin nyt tosissaan uskaltautuisi sanomaan, että tällä kertaa porvarille ei anneta sitä karkkia vaikka kuinka parkuisi.

Loppuun vielä pohdintatehtävä, joka pistää miettimään omaa arvomaailmaa. Keskustaan on tulossa ruuhkia. Ruuhkat saavat totta kai veren kiehumaan ja mahdollisimman monen ohi pitäisi päästä, vaikka se nopeuttaisikin matkan tekoa parhaimmillaan vain parilla minuutilla. Tietyissä tapauksissa ruuhkia voidaan toki sietää. Kysymys kuuluukin: onko kunniallinen kansalainen valmis suvaitsemaan matkanteon viivästyksen, jos kyseessä on puolustusvoimien lippuparaati vai työnseisaus (tai ihan mikä tahansa hippimiekkari)?

Loputtomaan talouskasvuun uskovat pullamössöilijät muistakoot vielä, että:

downshiftaajille voi vittuilla usealla eri tavalla

downshiftaajille voi vittuilla usealla eri tavalla

Ääliöoikeisto-suomi -sanasto:

kilpailukykyloikka = porvarin unelmatilanne, jossa loikataan ay-liikkeen kanssa tai ilman ay-liikettä työntekijöiden saavuttamien oikeuksien yli kohti rajoittamatonta markkinataloutta (ja markkinajumalat sanoivat: ”tulkoon lapsityövoima, 15-tuntinen työpäivä ja työnantajien rajoittamaton mielivalta!)

laiton lakko = oikeiston juridinen keino nakertaa lakko-oikeutta keksimällä uusia rajoituksia lakkoiluun, mallia voi ottaa David Cameronilta (call him Dave); lakkoilu sinänsä, koska laiskan työntekijän lakkoilun takia ahkera työnantaja saa vähemmän voittoja

saavutetut edut = kaikki sellaiset lakkoiluilla, mielenilmauksilla, ja marttyyriteoilla saavutetut vapaita markkinoita rajoittavat asiat, kuten 8-tuntinen työpäivä, kielto käyttää lapsityövoimaa ja työehtosopimus; valtion kilpailukykyä vaarallisesti rajoittavat tekijät, joista on päästävä eroon pikaisesti

itsekäs = oikeuksistaan kiinni pitävä työntekijä, joka ei kannata paluuta edellisten vuosisatojen ”kulta-aikaan”, jolloin duunarit tiesivät paikkansa vaan eivät palkkaansa

esimerkki: ”On itsekästä pitää kiinni 8-tuntisesta työpäivästä ja vaatia ihmisarvoista palkkaa työstä. Meidän on kaikkien joustettava etuisuuksistamme, jotta yksityinen sektori voisi paisua kaikessa rauhassa”.

Vaihtoehto öyhötykselle

Maahanmuuttokeskustelu on kuumentumassa edelleen käynnissä olevan pakolaiskriisin myötä. Pakolaisvastainen painostusryhmä on saamassa tahtonsa läpi. Maahanmuutosta ei suinkaan keskustella kiihkottomasti ja kriittisesti vaan muukalaisvastaisen painostusryhmän ehdoilla. Rajoja vaaditaan kasvavassa määrin kiinni, ikään kuin sillä ratkaistaisiin kaikki Suomen ongelmat. Maahanmuuttokriittiset pitävät selvästi itseään uudelleen syntyneinä sotureina, jotka haluavat näin 2010-luvulla olla mukana puolustamassa kapitalistista, joiltakin osin kristillistä Eurooppaa (Yhdysvaltain rakastajatarta) islamilaisilta terroristeilta pakolaisilta. Balkan ja Unkari ovat jo käytännössä uponneet (vähän, kuin silloin ottomaanien aikaan), mutta vielä voimme niukin naukin pelastaa räpiköivän Saksan ja muun sivistyneen pohjoisen. Toivotaan, et ne Merkelin puoluekaverit takoo järkee sen mokuttajan päähän. Ihme rotupetturi.

Ei mene kyllä Suomellakaan hyvin, kun lestapääministeri (jonka piti olla suvaitsematon, luoja paratkoon!) lupaa antaa yhden kodeistaan pakolaisten asuttavaksi. Kamalaa, vai mitä, oi uusliberalistisen vastaisen taistelun kenraali ja erityisen hyvin harjattu Immosen Olli? Äkkiä nyt sensuroimaan niitä manipuloituja kuvia, jottei ihmisten auttamishalu tulevaisuudessa heräisi! Äkkiä julistamaan maalla, merellä ja ilmassa, kuinka monikulttuurisuus on haitallista lapsillesi ja lapsenlapsillesi. Sipilän teko on tietenkin kunnioitettava. Ei tule kuitenkaan unohtaa Anna Kontulan kansalaistottelemattomuutta. Muistetaan myös, että kyseessä on pääministerin toissijainen koti. Tällä en siis halua vähätellä Sipilän panosta, vaan mediahypetystä. Mediahypetys yksittäisten ihmisten teoista kertoo karua kieltä nykymaailmasta. Maailmassa on niin paljon kyynisyyttä ja itsekkyyttä, että yksittäisetkin hyväntekijät nostetaan miltei Jeesuksen asemaan. Kynnys on matala pyhimyksiä etsiessä. Nyt kilpaillaan siitä, kenellä on suurin sydän. Roomalaiskatolisen Timo Soinin sydän, luonnollisesti, on kooltaan pienempi, kuin Pietarinkirkko. Omiaankaan ei kykene auttamaan, kun on niin kiire vastustaa pakolaisuutta ja tuhota hyvinvointivaltiota. Persuja ei mielenosoituksissa tulla näkemään, ellei kyse ole mielenosoittajien vaatimus pakolaisten olojen huonontamisesta. Hyvinvointivaltion puolustaminen ei kiinnosta niin paljon, kuin maan puolustaminen muslimeilta.

Maahanmuuttokeskustelua hallitsee nyt perussuomalainen punaniskainen öyhötys vastapuolen keskittyessä puolustukseen. Perussuomalaiset ja mahdollisesti tulevaisuudessa perussuomalaisiin liittyvä Paavo Väyrynen vaativat rajoja kiinni tai sitten kristillisesti haluavat, että Suomi vastaanottaisi vain kristittyjä turvapaikanhakijoita. Jopa julkiateisti Jussi Halla-aho on peräänkuuluttanut kristittyjen suosimista. Vastapuoli on reagoinut asiaan konservatiivisen humanistisesti. Muistutetaan siitä tosiasiasta, että nykyisissä puitteissa (kansainväliset lait, EU:n jäsenyys) Suomellakin on velvollisuus auttaa hätää kärsiviä, eikä heitä tule missään tapauksessa asettaa vastakkain suomalaisten vähäosaisten kanssa. Allekirjoitan tämän näkemyksen täysin.

Vastapuoli ei juurikaan hyökkäile. Vastapuolella on ollut tapana puolustaa nykyistä järjestelmää. Korostetaan, kuinka nykyisellään pakolaisille ei jaeta tukia niin avokätisesti, kuin pakolaisia vihaavat väittävät. Hyvin varovasti saatetaan arvostella nykyisiä pakolaiskiintiöitä tiukiksi ja joskus saatetaan ehdottaa niiden nostamista. Voimat menevät rasististen pösilöiden kanssa väitellessä ja uskomattomimpia väitteitä alas ampuessa. Hermostuneena rasismiin saatetaan tokaista vastaan jotain suomalaisista sosiaalipummeista ja juopoista. Kyse saattaa olla suvaitsevaisuuden porvarillisesta muodosta (aiheesta joskus myöhemmin ja laajemmin lisää) tai silkasta halusta sanoa vastaan junttirasistille, että ”kyllä meilläkin on luusereita”. Niin tai näin, mielestäni kyseisenlaiset argumentit eivät toimi. Niillä vain lisätään kantaväestön ja pakolaisten vastakkainasetteluja. Suomessa on oikeasti hyvin paljon ihmisiä, jotka kärsivät hallituksen leikkausterrorista ja kokevat, että muun maalaisia suositaan ”omien” kustannuksella. Li Andersson kirjoitti aiheesta hyvin ja rakentavasti.

Nyt tarvittaisiinkin kipeästi leimallisen vasemmistolaista maahanmuuttopolitiikkaa. Avoimen vasemmistolainen profiloituminen on tärkeää kaikessa näin kovan oikeistolaisuuden aikakaudella. Millaista vasemmistolainen maahanmuuttopolitiikka sitten voisi olla? Voitaisi ainakin rohkeasti vaatia pakolaiskiintiöitä ylös (hallitusti) aina säännöllisin väliajoin. Tämän lisäksi on tietenkin yhdyttävä painostuskuoroon, joka vaatisi rikkaita arabimaita ja Yhdysvaltoja ottamaan osaa humanismiin. Paksusti voivilla öljyvaltioilla ja nykyiseen kriisiin monelta osin syyllisellä Yhdysvalloilla on varaa.

Rakentavaa suhtautumista ja toimintaa saadaan aikaan tietoa lisäämällä. Mitä vähemmän asioista tiedetään, sitä enemmän lähdetään öyhöttämään omista ennakkoluuloista ja kuuntelemaan asioita äärimmäisellä pintatasolla käsittelevää valtavirtamediaa ja vielä pahempia rasistisia öyhöttäjiä. Tarvitaan monikulttuurisuuskoulutusta. Asenteet opitaan usein kotoa, toisin sanoen koulutus on aloitettava vanhemmista. Työpaikoille voisi tuoda pakollisia luentoja monikulttuurisuudesta, kansainvälisistä reaalipoliittisista suhteista (jotka usein vaikuttavat suurelta osin niihin sotiin, jotka aiheuttavat pakolaisuutta). Ymmärrystä syventävät luennot voisi liittää myös työnhakuprosessiin. Voitaisi myös tehdä erilaisia pamfletteja kansainvälisyydestä ja kulttuurienvälisistä suhteista, joita jaettaisiin kaikkiin koteihin ympäri maata. Kaupallisen median roolia ei tule unohtaa. Kaupallista mediaa olisi voitava painostaa uutisoimaan asioista syvällisemmin maahanmuuton osalta (ei tekisi pahaa Venäjään ja muuhun vastaavaan liittyvässä uutisoinnissa) sakkojen uhalla. Enemmän tutkivaa ja laadukasta journalismia, jolla pyritään ymmärryksen syventämiseen. Vähemmän kirkuvia lööppejä ja klikkiansoja, jotka ovat osasyyllisiä ennakkoluulojen lisääntymiseen.

Liikuttaessa pakolaiskriisin perussyiden äärellä tulee tämän kaiken lisäksi mieleen tietenkin paikallinen avustaminen. Tällä en nyt siis tarkoita sitä, että keskityttäisiin hädänalaisten auttamiseen ainoastaan heidän omissa kotimaissaan tai eristettyinä pakolaisleireillä ehkäisten heidän tuloaan Eurooppaan. Hädänalaisia on autettava toki myös etäämmällä, mutta vasemmistolaisessa hengessä ja ilman voiton tavoittelua. On myös puututtava pakolaisuuden syihin. Kylmään pohjoiseen ei huvin vuoksi tulla. Ajatelkaapa, jos ihmiset suuntaisivat voimavaransa pakolaisten vastustamisen sijaan imperialismin vastustamiseen. USA:n imperialistinen politiikka Irakissa on suurena syynä ISIS:n syntymiseen, voimistumiseen ja sitä kautta nykyiseen pakolaiskriisiin. Nyt halutaan vielä enemmän kaaosta syrjäyttämällä Bashar al-Assad. Ajatelkaapa, jos kansalaiset vastustaisivat kansainvälistä asekauppaa. Kun ei sallita aseiden myyntiä sota-alueille, ei sotiminenkaan kauan kestä, tai ei ole ainakaan niin tuhoisaa. Vaan taitaa olla helpompi suunnata kaikki energiat kamalien eriväristen pakolaisten vihaamiseen. Pakolaisuuden vastustaminen on helppoa maailmassa, jossa inhimillisyys on muutenkin ohutta, melkein marginaalista. Ei kiinnosta, että omalla toiminnalla ja piittaamattomuudella edesautetaan inhimillistä kärsimystä tukemalla imperialismia, asekauppaa ja taloudellista epätasa-arvoa ja uuskolonialistista riistoa. Rajat vaan kiinni kaikilta erivärisiltä maahanpyrkijöiltä. Sillä keinolla Suomi varmasti pelastuu…

Ääliöoikeisto-suomi -sanasto

hädänalaisten auttaminen paikan päällä: ainoastaan silloin, jos se on tuottoisaa, muussa tapauksessa menkööt hipit omalla kustannuksellaan ja pysykööt siellä, koska ebola; kun rajat on turvallisesti suljettu, voivat vapaaehtoiset maailmanparantajat mennä muun maalaisia auttamaan, valtio ei osallistu prosentin sadasosan vertaa

omat ensin: oikeistopopulistista retoriikkaa; ahkerat työtä tekevät, vanhukset (oikeistolaisen idealisoituina), mahdollisesti myös jalot köyhät (jotka ovat suomalaisen nöyriä, puhuvat vanhahtavasti/runoillen, kuten jossain satumaailmassa), ei koske sosiaalituilla eläviä ”tatuja”, opiskelijoita ynnä muita yhteiskunnan elätettäviä

Suomi kuntoon: Suomi lunastuskuntoon, kohti troikan orjuutta; 10 miljardin leikkaukset; lopullinen kuolinisku pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle

saamaton hallitus: Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitukset, jotka eivät olleet riittävän kykeneväisiä kurittamaan köyhiä; vuosien 2011-2014 ja 2014-2015 hallitukset, jotka eivät uskaltaneet tuhota hyvinvointivaltiota

perussuomalainen keskustelukulttuuri: ”en kommentoi”, ”lähdenkö pois?”, ”ei kuulu minulle, muut käsitelkööt asian”, ”ei kyllä muuten ole meidänkään asia käsitellä tuota!”